Kokemuksia Erasmus-vaihdon hakuprosessista

Rannikkomaisema Ballintoy, Pohjois-Irlanti.

Viime viikot olen asustellut Pohjois-Irlannin vihreissä, jylhissä ja vehreissä maisemissa. Olen tällä hetkellä Erasmus-vaihdossa Ulsterin yliopistossa aivan pääkaupunki Belfastin kupeessa. Täällä oman elämänsä tutkimusmatkailijan on mahdollista kuljettaa itseään helposti paikasta toiseen niin Irlannin, Pohjois-Irlannin, kuin Iso-Britannian sisällä. Seikkailuhattu päässä siis kuljetaan niin kulttuurin ja matkailun muodossa kuin opinnoissa.

Tarkoitukseni on jakaa omia kokemuksia vaihtoprosessista ennen vaihtoon lähtöä. Oma kokemukseni Erasmus-vaihtohaun prosessista on erittäin positiivinen. Tiesin jo opintojeni alkuvaiheessa hakevani vaihto-opiskelijaksi Iso-Britanniaan Pohjois-Irlantiin, jossa Ulsterin yliopisto tarjoaa puheviestinnän opintoja vastaavaa viestinnän opetusta. Hain vaihtoon heti Erasmus-vaihtohaun ensimmäisessä vaiheessa tammikuussa. Aloitin prosessin tutustumalla NettiOpsussa hakuprosessin vaiheisiin ja täytin järjestelmään perustiedot. Samalla aloitin suunnittelemaan motivaatiokirjettä ja tutustuin Ulsterin yliopiston kurssitarjontaan. Hakuprosessin ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu motivaatiokirje ja alustava kurssisuunnitelma.  Hakuvaiheessa on olennaista miettiä, vastaako kurssitarjonta omia kiinnostuksenkohteita tai tavoitteita. Hakuvaiheen kurssisuunnitelma on alustava, eli varsinaiset opiskeltavat kurssit valitaan vasta vaihdon alkaessa ja tällöinkin niitä on mahdollista vielä halutessaan muuttaa kahden ensimmäisen opiskeluviikon aikana.

Motivaatiokirjeessä hakijan persoona ja kiinnostuksen kohteet saavat näkyä. Näin hakija erottuu muista hakijoista ja pyrkii vakuuttamaan Tampereen yliopiston edustajan siitä, miksi juuri häntä tulisi ehdottaa vaihto-opiskelijaksi valitsemaansa yliopistoon. Kurssitarjontaan perehtyminen ja kurssivalintojen peilaaminen omiin tavoitteisiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin kannattaa. Hakijan tulee pystyä perustelemaan, miksi juuri hän olisi oikea opiskelija kyseiseen vaihtokohteeseen ja millaista hyötyä hakijan valitsema kohdeyliopisto ja kurssit toisivat opintoihin ja tulevaisuuden uraan.

Noin kuukauden kuluttua hakemuksen lähettämisestä sain tiedon sähköpostitse, että Tampereen yliopiston kansainvälisen koulutuksen keskus ehdottaa minua vaihtoon valitsemaani hakukohteeseen. Ilmoituksen tulon jälkeen on seitsemän päivää aikaa käydä hyväksymässä vaihtopaikka NettiOpsussa.

Toukokuussa Ulsterin yliopisto pyysi täyttämään hakemuksen sähköisesti heidän verkkosivuillaan. Jokaisella yliopistolla on omanlaisensa hakemusjärjestelmä, mutta yleisesti voin sanoa, että hakemusta ei kannata jännittää. Omani oli hyvin selkeä ja ohjeistukset olivat hyvät. Vahvistus opiskelupaikan virallisesta hyväksymisestä tuli noin kahdessa viikossa hakemuksen täyttämisestä. Tämän jälkeen oli heti mahdollista hakea asuntoa yliopiston asuntolasta ja muutkin käytännön asiat alkoivat järjestyä hyvin nopeasti.

Vaihtokoordinaattori Tampereen yliopistosta oli aktiivisesti yhteydessä sähköpostitse kevään ja kesän aikana. Vaihtokoordinaattoria oli helppo lähestyä koko hakuprosessin ajan. Mieltä askarruttavien kysymysten kanssa en jäänyt yksin, vaan lähestyin sähköpostitse henkilöitä, joilla voisi olla asiasta tarkempaa tietoa. Koen saaneeni todella hyvää tukea vaihtoprosessissa niin vaihtokoordinaattoriltani, Erasmus-toimistolta kuin oman tiedekuntani henkilökunnalta. Aina kannattaa siis rohkeasti kysyä neuvoa.

Oma kokemukseni Erasmus-vaihtohaun prosessista on pelkästään myönteinen. Ohjeistukset ovat selkeät ja neuvoja saa ennen vaihtoon lähtöä. Ja varmasti vielä vaihdon aikanakin. Molempien yliopistojen kv-henkilökunta sekä Erasmus-toimiston henkilökunta on informoinut tehokkaasti asioista.

Olen viihtynyt superhyvin täällä vaihdossa, enkä malta odottaa, että pääsen blogiin kertomaan tarkemmin valitsemistani viestinnän opinnoistani myöhemmin syksyllä. 🙂

Mikäli mieleen herää kysymyksiä vaihto-opiskelusta yleisesti, kohdeyliopistosta tai vaikka opinnoista täällä, niin vastaan oikein mielelläni sähköpostitse osoitteesta kari.rosa-maria.j@student.uta.fi

Syysterveisin Rosa-Maria

Besos, besos

Espanja. Tuo viinin, tapasten ja härkätaistelujen maa. Ja poskisuudelmien. Suomalaisena on ollut hämmentävää ja joskus jopa kiusallista, että uuden tuttavuuden tavatessani tulisi muiskauttaa aimo suudelmat molemmille poskille. Ventovieraan ihmisen kanssa. Mitä kummaa? Olen tottunut suukottelemaan ainoastaan ihmisiä jotka tunnen. Espanjalaisille pusut tuntuvat kuitenkin olevan kaiken tasoisten tervehdysten kulmakivi.

Olin menossa asuntonäyttöön ja kättelin ystävällisesti minua vastaanottamaan tullutta keski-ikäistä miestä. Mies kyllä kätteli takaisin mutta samaan aikaan nauraa hörähti huvittuneena. Jälkikäteen sain kuulla, että kyseisessä tilanteessa olisi tullut tervehtiä kättelemisen sijaan suudelmilla.

Ristiriitaisista tervehdystavoista huolimatta löysin lopulta asuinpaikan itselleni. Ensimmäisenä muuttopäivänä noin kolmekymppinen miespuolinen kämppikseni tuli tervehtimään. Ojensin automaattisesti kättäni mutta mies vain sanoi ”besos” ja suikkasi poskisuudelmat molemmille poskilleni. Taas tunsin oloni typeräksi ulkomaalaiseksi joka ei vielä ole oppinut maan tavoille.

Tietenkään poskisuudelmat eivät olleet minulle täysin uusi juttu ja tiesin espanjalaisten niitä käyttävän. En kuitenkaan tajunnut, että espanjalaiset tosiaankin suutelevat myös ensimmäistä kertaa tavattaessa.

Toinen asia mikä minua on ihmetyttänyt, on paikallisten taipumus jutella hyvin tuttavallisesti kaikkien kanssa. Kaupan kassa kyselee kuulumisia ja odottaa minun myös kyselevän takaisin. Alakerran mummo lepertelee ja kutsuu kullaksi hyvää yötä toivottaessaan. Heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen ollaan jo tuttuja, joiden kanssa jaetaan arjen iloja ja suruja. Kaikesta huolimatta näistä tilanteista on aina jäänyt positiivinen, joskin hieman hämmentynyt, olo. Miten mukavaa, että naapuri toivottaa juuri minulle hauskaa päivää!

Tervehdys ja hyvästit ovat iso osa ihmisten välistä kanssakäymistä ja viestintää. Sen jälkeen kun puolituttu on muiskauttanut sinua poskelle, jää on murrettu ja keskustelu helpompi aloittaa. Ehkä tässä on jotain, mitä kosketusta karttavien suomalaisten tulisi eteläeurooppalaisilta oppia.

 

-Taru-