Kiirettä ja kandisuunnittelua

Moikka! Vihdoin on minunkin vuoro päästä purkamaan ajatuksiani kuluneesta syksystä tänne blogin puolelle. Tuntuuko kenestäkään muusta siltä, että syksyllä aika menee ihan älyttömän nopeasti, eikä kesän ja joulun välissä ole kuin silmänräpäys (tai korkeintaan kaksi…)?

Syksy yliopistolla on ollut kiireinen. Kandidaatintutkielman, tuttavallisemmin kandin, kirjoittaminen on jo pärähtänyt käyntiin tutkimussuunnitelma-kurssin merkeissä. Aihe on valittuna, menetelmä mietittynä ja tutkimussuunnitelma suhteellisen valmiina ajatuksissa, vielä pitäisi se toki paperille kirjata.

Kandin kirjoittaminen saattaa yliopistoon hakemista miettivien, ensimmäisten vuosikurssilaisten ja jopa toista vuosikurssia lopettelevien korvissa kuulostaa kaukaiselta projektilta. Se saattaa kuulostaa jännittävältä, ylitsepääsemättömän suurelta ja lievästi sanottuna kammottavalta tehtävältä. Sitä se minullekin oli, kunnes syksyllä astelin tutkimussuunnitelman kurssille.

Meillä puheviestinnässä kandia työstetään oikeastaan koko kolmas vuosi (ajankohta riippuu toki monista asioista kuten esimerkiksi opintojen etenemisestä ja mahdollisista vaihto-opinnoista). Syksyllä päätetään aiheet, pikkuhiljaa säännöllisten tehtävien alla hankitaan kirjallisuutta, mietitään oman tutkielman tutkimusongelmaa ja tutkimuskysymyksiä sekä loppujen lopuksi kirjoitetaan tutkimussuunnitelma. Tutkimussuunnitelma kannattaa tehdä huolella, sillä hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty! Keväällä sitten päästään ”itse hommiin”, eli esimerkiksi haastattelemaan ja oikeasti kirjoittamaan sitä itse kandia.

Mistä kaikesta sitä kandia voi sitten oikein puheviestinnän alalla kirjoittaa? Oman kokemukseni mukaan melkein mistä vain, viestintäähän on kaikkialla! Aiheen valintaan vaikuttaa mm. omat kiinnostuksen kohteet, luetut sivuaineet sekä kirjoittamisen ajankohta. Tärkeintä on kuitenkin se, että kyseessä on nimenomaan viestinnän ilmiöitä tutkiva tutkimus. Kokosin alle muutamia aihepiirejä, jotka esiintyvät keväällä valmistuvissa kandidaatintutkielmissa:

  • sosiaalisen median kampanjointi presidentinvaaleissa 2018
  • yrityksen someviestinnän kohdentuvuus eri yleisöille
  • viestinnän välityksellä annettava sosiaalinen tuki online-roolipeleissä
  • henkilöbrändin vahvistaminen YouTubessa
  • ystävyyden ylläpito WhatsApp-sovelluksessa
  • vuorovaikutus ja viestintä lukion matemaattisten aineiden oppitunneilla
  • Facebook-ryhmässä muodostuvat mielikuvat
  • näyttelijän ja katsojan vuorovaikutussuhde osallistavassa teatterissa

Luetellut ovat vain aihepiirejä, jotka tarkentuvat ja ovat jo tarkentuneet syyslukukauden myötä konkreettisiksi tutkimusongelmiksi. Kuten listasta huomaa, puheviestinnän opiskelu antaa varsin laajat mahdollisuudet – sekä kandidaatintutkielman kirjoittamiseen, että myöhemmin työelämään!

Karla

Kolme ajatusta kesätyöstä

Kesällä pääsin sukeltamaan syvemmälle viestintään ensimmäisen oman alan työpaikan muodossa. Olin kolme kuukautta töissä Kouvola Innovationilla, jossa tein pääasiassa viestintää VisitKouvolalle. Työni sisälsi monipuolisesti viestintää kasvokkain sekä somen, sähköpostin, kotisivujen ja muiden sähköisten kanavien kautta. Kokemusten perusteella listasin kolme asiaa, jotka (tulevan) puvin olisi hyvä tietää.

Ässä hihassa työnhaussa

Keväisen työnhakurumban aikana huomasin, miten monipuolisesti pystyn hyödyntämään puheviestintää työhakemuksissa. Vaikka kiikarissa oli tietysti oman alan työpaikka, pelasin silti varman päälle ja hain myös moniin muihin tehtäviin. Hakemuksissa pystyin perustelemaan osaamistani aiemmalla työkokemuksella, mutta myös opiskelun antamilla valmiuksilla. Puheviestinnässä keskitytään paljon ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, joten sen tuomaa osaamista on helppo hyödyntää oikeastaan missä vain työpaikassa. Vuorovaikutusosaamisesta on hyötyä asiakaspalvelussa, mutta myös työyhteisön jäsenenä osaava vuorovaikuttaja on mieluisa kaveri.

Monipuolisuus työtehtävissä

Yliopistossa opinnot ovat oman kokemuksen mukaan varsin teoriapainotteisia. Oppimieni asioiden soveltaminen työelämään mietitytti etukäteen, mutta todellisuudessa oma osaaminen tuntui varsin selkeältä hyvin erilaisissakin työtehtävissä. Käytännön kurssien avulla opinnoista ei häviä kosketuspinta tiedon soveltamiseen, eikä kirjoitustaito ainakaan huonone kurssiesseitä tehdessä. Kesän aikana sain paljon vastuuta yrityksen viestintäkanavien sisällöistä ja kehityksestä, eikä puvi hyytynyt edes kuukausikokouksen yllättävässä puheenvuorossa, vaikka yleisönä oli koko talon väki. Työn aikana oli nimenomaan hienoa huomata teoriaopintojen taipuminen käytäntöön, vaikka eteen tuli haasteita viestinnän eri laidoilta. Olen tyytyväinen opintojen antamiin valmiuksiin, vaikka takana on vasta pari kokonaista vuotta. Ensimmäisen työn perusteella uskaltaisin jopa väittää, että tämän tyyppisessä viestinnäntyössä ei pääse kyllästymään, sillä yksikään työpäivä ei ole samanlainen.

Oma suunta sivuaineesta

Puheviestintä antaa monipuolisesti mahdollisuuksia työelämään, mutta omaa polkua voi jo opintojen aikana suunnata sivuainevalinnoilla. Sivuaineet toimivat pääaineen tukena ja antavat uusia näkökulmia työelämään ja opiskeluun. Kauppatiede ja markkinointi osoittautuivat omien suunnitelmieni kannalta hyödyllisiksi sivuaineiksi jo ensimmäisessä oman alan työssä, sillä löysin hyvin nopeasti edestäni esimerkiksi yrityksen viestinnän ja markkinoinnin strategian. Pääaineen ja sivuaineen yhdistelmällä pystyin ymmärtämään hankalimmatkin termit ja keskustelemaan niistä ihan virallisilla nimillä. Puheviestinnän opinnoissa on hyvin tilaa sivuaineille, joten opiskelija saa tehdä opinnoistaan oikeasti itsensä näköiset.

 

-Krista

Kokemuksia Erasmus-vaihdon hakuprosessista

Rannikkomaisema Ballintoy, Pohjois-Irlanti.

Viime viikot olen asustellut Pohjois-Irlannin vihreissä, jylhissä ja vehreissä maisemissa. Olen tällä hetkellä Erasmus-vaihdossa Ulsterin yliopistossa aivan pääkaupunki Belfastin kupeessa. Täällä oman elämänsä tutkimusmatkailijan on mahdollista kuljettaa itseään helposti paikasta toiseen niin Irlannin, Pohjois-Irlannin, kuin Iso-Britannian sisällä. Seikkailuhattu päässä siis kuljetaan niin kulttuurin ja matkailun muodossa kuin opinnoissa.

Tarkoitukseni on jakaa omia kokemuksia vaihtoprosessista ennen vaihtoon lähtöä. Oma kokemukseni Erasmus-vaihtohaun prosessista on erittäin positiivinen. Tiesin jo opintojeni alkuvaiheessa hakevani vaihto-opiskelijaksi Iso-Britanniaan Pohjois-Irlantiin, jossa Ulsterin yliopisto tarjoaa puheviestinnän opintoja vastaavaa viestinnän opetusta. Hain vaihtoon heti Erasmus-vaihtohaun ensimmäisessä vaiheessa tammikuussa. Aloitin prosessin tutustumalla NettiOpsussa hakuprosessin vaiheisiin ja täytin järjestelmään perustiedot. Samalla aloitin suunnittelemaan motivaatiokirjettä ja tutustuin Ulsterin yliopiston kurssitarjontaan. Hakuprosessin ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu motivaatiokirje ja alustava kurssisuunnitelma.  Hakuvaiheessa on olennaista miettiä, vastaako kurssitarjonta omia kiinnostuksenkohteita tai tavoitteita. Hakuvaiheen kurssisuunnitelma on alustava, eli varsinaiset opiskeltavat kurssit valitaan vasta vaihdon alkaessa ja tällöinkin niitä on mahdollista vielä halutessaan muuttaa kahden ensimmäisen opiskeluviikon aikana.

Motivaatiokirjeessä hakijan persoona ja kiinnostuksen kohteet saavat näkyä. Näin hakija erottuu muista hakijoista ja pyrkii vakuuttamaan Tampereen yliopiston edustajan siitä, miksi juuri häntä tulisi ehdottaa vaihto-opiskelijaksi valitsemaansa yliopistoon. Kurssitarjontaan perehtyminen ja kurssivalintojen peilaaminen omiin tavoitteisiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin kannattaa. Hakijan tulee pystyä perustelemaan, miksi juuri hän olisi oikea opiskelija kyseiseen vaihtokohteeseen ja millaista hyötyä hakijan valitsema kohdeyliopisto ja kurssit toisivat opintoihin ja tulevaisuuden uraan.

Noin kuukauden kuluttua hakemuksen lähettämisestä sain tiedon sähköpostitse, että Tampereen yliopiston kansainvälisen koulutuksen keskus ehdottaa minua vaihtoon valitsemaani hakukohteeseen. Ilmoituksen tulon jälkeen on seitsemän päivää aikaa käydä hyväksymässä vaihtopaikka NettiOpsussa.

Toukokuussa Ulsterin yliopisto pyysi täyttämään hakemuksen sähköisesti heidän verkkosivuillaan. Jokaisella yliopistolla on omanlaisensa hakemusjärjestelmä, mutta yleisesti voin sanoa, että hakemusta ei kannata jännittää. Omani oli hyvin selkeä ja ohjeistukset olivat hyvät. Vahvistus opiskelupaikan virallisesta hyväksymisestä tuli noin kahdessa viikossa hakemuksen täyttämisestä. Tämän jälkeen oli heti mahdollista hakea asuntoa yliopiston asuntolasta ja muutkin käytännön asiat alkoivat järjestyä hyvin nopeasti.

Vaihtokoordinaattori Tampereen yliopistosta oli aktiivisesti yhteydessä sähköpostitse kevään ja kesän aikana. Vaihtokoordinaattoria oli helppo lähestyä koko hakuprosessin ajan. Mieltä askarruttavien kysymysten kanssa en jäänyt yksin, vaan lähestyin sähköpostitse henkilöitä, joilla voisi olla asiasta tarkempaa tietoa. Koen saaneeni todella hyvää tukea vaihtoprosessissa niin vaihtokoordinaattoriltani, Erasmus-toimistolta kuin oman tiedekuntani henkilökunnalta. Aina kannattaa siis rohkeasti kysyä neuvoa.

Oma kokemukseni Erasmus-vaihtohaun prosessista on pelkästään myönteinen. Ohjeistukset ovat selkeät ja neuvoja saa ennen vaihtoon lähtöä. Ja varmasti vielä vaihdon aikanakin. Molempien yliopistojen kv-henkilökunta sekä Erasmus-toimiston henkilökunta on informoinut tehokkaasti asioista.

Olen viihtynyt superhyvin täällä vaihdossa, enkä malta odottaa, että pääsen blogiin kertomaan tarkemmin valitsemistani viestinnän opinnoistani myöhemmin syksyllä. 🙂

Mikäli mieleen herää kysymyksiä vaihto-opiskelusta yleisesti, kohdeyliopistosta tai vaikka opinnoista täällä, niin vastaan oikein mielelläni sähköpostitse osoitteesta kari.rosa-maria.j@student.uta.fi

Syysterveisin Rosa-Maria

Besos, besos

Espanja. Tuo viinin, tapasten ja härkätaistelujen maa. Ja poskisuudelmien. Suomalaisena on ollut hämmentävää ja joskus jopa kiusallista, että uuden tuttavuuden tavatessani tulisi muiskauttaa aimo suudelmat molemmille poskille. Ventovieraan ihmisen kanssa. Mitä kummaa? Olen tottunut suukottelemaan ainoastaan ihmisiä jotka tunnen. Espanjalaisille pusut tuntuvat kuitenkin olevan kaiken tasoisten tervehdysten kulmakivi.

Olin menossa asuntonäyttöön ja kättelin ystävällisesti minua vastaanottamaan tullutta keski-ikäistä miestä. Mies kyllä kätteli takaisin mutta samaan aikaan nauraa hörähti huvittuneena. Jälkikäteen sain kuulla, että kyseisessä tilanteessa olisi tullut tervehtiä kättelemisen sijaan suudelmilla.

Ristiriitaisista tervehdystavoista huolimatta löysin lopulta asuinpaikan itselleni. Ensimmäisenä muuttopäivänä noin kolmekymppinen miespuolinen kämppikseni tuli tervehtimään. Ojensin automaattisesti kättäni mutta mies vain sanoi ”besos” ja suikkasi poskisuudelmat molemmille poskilleni. Taas tunsin oloni typeräksi ulkomaalaiseksi joka ei vielä ole oppinut maan tavoille.

Tietenkään poskisuudelmat eivät olleet minulle täysin uusi juttu ja tiesin espanjalaisten niitä käyttävän. En kuitenkaan tajunnut, että espanjalaiset tosiaankin suutelevat myös ensimmäistä kertaa tavattaessa.

Toinen asia mikä minua on ihmetyttänyt, on paikallisten taipumus jutella hyvin tuttavallisesti kaikkien kanssa. Kaupan kassa kyselee kuulumisia ja odottaa minun myös kyselevän takaisin. Alakerran mummo lepertelee ja kutsuu kullaksi hyvää yötä toivottaessaan. Heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen ollaan jo tuttuja, joiden kanssa jaetaan arjen iloja ja suruja. Kaikesta huolimatta näistä tilanteista on aina jäänyt positiivinen, joskin hieman hämmentynyt, olo. Miten mukavaa, että naapuri toivottaa juuri minulle hauskaa päivää!

Tervehdys ja hyvästit ovat iso osa ihmisten välistä kanssakäymistä ja viestintää. Sen jälkeen kun puolituttu on muiskauttanut sinua poskelle, jää on murrettu ja keskustelu helpompi aloittaa. Ehkä tässä on jotain, mitä kosketusta karttavien suomalaisten tulisi eteläeurooppalaisilta oppia.

 

-Taru-

Paljon kaivattu blogi jälleen täällä!

Moikka ja ihanaa syksyn alkua kaikille lukijoille!

Puheviestinnän blogi palaa jälleen kesälaitumilta, vaikkakin hieman pidemmän tauon jälkeen. Syynä on ollut pienet tekniset ongelmat, jonka vuoksi blogimme jatkuu nyt täysin uutena ja fressinä. Erään kliseisen sanonnan mukaan tyhjästä on paha nyhjäistä, mutta onneksi se ei päde meihin bloginkirjoittajiin, sillä olemme innoissamme uusien tulevien postauksien kirjoittelusta. Enää eivät tekniset problematiikat hidasta meitä!

Tähän alkuun ajattelin sanoa muutaman sanan puheviestinnästä täällä Tampereen yliopistossa. Ennen sitä mainittakoon, että Tampereen yliopisto sattuu nykyään olemaan ainut yliopisto Suomessa, jossa voi opiskella puheviestintää (muualla puheviestinnän nimitys on muuttunut pelkäksi viestinnäksi). Puheviestinnässä tutkimme erilaisia vuorovaikutustilanteita, joita ovat esimerkiksi ryhmäviestintätilanteet, esiintyminen ja interpersonaalinen viestintä. Omasta kokemuksesta pystyn sanomaan, että teoriapainotteisen yliopisto-opiskelun lisäksi teemme puheviestinnän kursseilla paljon käytännönläheisiä harjoituksia. Tulevissa postauksissa saatte kuulla enemmän opiskelusta, alasta ja paljon muusta. Jee!

 

Näillä sanoilla voimmekin siirtyä bloginkirjoittajien esittäytymisiin:

 

 

Moikka!

Olen Roosa ja opiskelen toista vuotta puheviestintää täällä Tampereella. Siihen, että miten minusta tuli akateeminen yliopisto-opiskelija, en osaa vastata (totuttelen siihen ajatukseen edelleen), mutta sen tiedän miksi hain opiskelemaan puheviestintää. Ihmiset ja ihmisten välinen vuorovaikutus kiinnostaa paljon ja huomaan sen esimerkiksi siinä, että on kiehtovaa seurata ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä vaikka arkipäivänä kahvilassa tai kirjastossa. Samoin psykologia on aina kiehtonut ja olenkin miettinyt siitä mahdollista sivuainetta puheviestinnän rinnalle.

Myös urheilu on lähellä sydäntäni. Olen tosi kiitollinen Tampereen ihanasta luonnosta ja superhyvistä liikuntamahdollisuuksista. Pakko kuitenkin myöntää, etten aina ole kovin ahkera suorittaja, ja se saattaa joskus kostautua esimerkiksi yliopistomaailmassa uhkaavan lähestyvinä deadline-päivinä. Toivon, että ensimmäinen opiskeluvuosi opetti ainakin yhden asian: aikataulutuksen. Jos tunnistat itsesi samanlaiseksi ”kyllä mä ehdin”-ihmiseksi, niin muista, että elämä helpottuu huomattavasti, kun ottaa itseään välillä vähän niskasta kiinni. 😉

Elämä Tampereella on kivaa ja vielä kivempaa täällä on opiskella. Suosittelen!

 

 

 

Hejsan!

Oon Rosa-Maria Kari, 26-vuotias kolmannen vuoden puheviestinnän opiskelija ja mulle ihmisten toimiva yhteiselo on todella tärkeää. Siksi lähdinkin jatkamaan opintojani vuorovaikutuksen ja viestinnän maailmaan aikaisemman oikeushallinnon tradenomin tutkinnon jälkeen. Ajattelin kertoa teille jotain hauskaa lisäinfoa itsestäni. Syvällistä itseanalyysia siis luvassa:

Rakastan kirjoja ja lukemista. Oon aika ennakkoluuloton lukija, joten kaikenlaisia kirjoja on tullut luettua, mutta seuraava on aina vakio: mulla on aina joku tuhatsivuinen tiiliskivi luettavana. Mun kanssa saa milloin vain aloittaa innostavan kirjallisuuskeskustelun. Kuka tietää, ehkä tänä vuonna meillä on puheviestijöiden oma kirjakerho käynnissä!

Tykkään syödä ruokia kylmänä. En osaa perustella tätä kyllä millään järkevällä selityksellä. Toisaalta inhoan sushia, joka on kyllä kylmää. Hmm.

Yksi mun ultimaattisesti hämmentävimmistä ja hienoimmista taidoista on osua paikalle, kun jotain omituista tapahtuu. Ihmiset jotka tuntevat mut, saavat usein kuulla mitä erikoisimpia tarinoita todistamistani tilanteista. Luulen, että tämä johtuu siitä, että pidän silmät aina auki elämälle ja sydämen ja mielen avoinna seikkailuille. Koskaan ei tiedä mitä jännittävää kulman takana odottaa.

 

 

 

Heipsan!

Kiva, että olet eksynyt tänne blogiin! Olen Karla, parikymppinen Porin seudulta kotoisin oleva naisen alku. Aloitin juuri kolmannen vuoden opiskelut täällä Tampereella puheviestinnän opiskelijana. Sivuaineenani lueskelen kauppatieteitä – josta etenkin markkinointi kiinnostaa minua.

Mä tykkään urheilusta, ruuasta, koirista, brunsseista ja pitkistä yöunista. Asia, josta en tykkää, mutta jota liian usein teen, on turhista asioista murehtiminen. Ystävät kutsuvat minua joskus äitihahmoksi, koska olen aina se, joka palauttaa esseet ja muut koulujutut ensimmäisenä, usein päiviä ennen deadlinea, ja patistaa muitakin edes aloittamaan.

Kirjoittelen blogiin milloin mistäkin itseäni kiinnostavista tai kenties hämmentävistä asioista. Tämän vuoden puolella kandin kirjoittelukin saattaa aiheissa vilahtaa, sen verran keskeinen asia se kuitenkin meille kolmosvuotisille ”puveille” on!

Jää ihmeessä seuraamaan meidän tarinoita täällä blogin puolella! Kenties saadaan sinunkin sisältäsi pieni puheviestijä heräilemään! 😉

 

 

 

Moikka!

Olen Taru, toisen vuoden puheviestinnän opiskelija. Muutin Tampereelle vuosi sitten  syksyllä opiskelupaikan saatuani ja olen viihtynyt uudessa kotikaupungissani hyvin. Lukion jälkeen en oikein tiennyt mitä haluaisin tehdä isona, tai edes mitä lähtisin opiskelemaan. Kolmen välivuoden aikana kiinnostuin viestinnästä, mutta en vieläkään tiennyt tarkemmin minkälaisiin töihin toivoisin työllistyväni. Päädyin siis opiskelemaan puheviestintää Tampereelle. Ensimmäinen vuosi opintoja on nyt takana enkä voisi olla tyytyväisempi!

Tällä hetkellä olen vaihdossa Madridissa, joten syksyn aikana kirjoittelen yleisten vaihtofiilisten lisäksi siitä, miltä viestinnän opinnot tuntuvat Espanjassa.

Terkuin,

Taru

 

 

Moikka!

Olen Krista Lampi ja opiskelen puheviestintää kolmatta vuotta. Tampereelle saavuin Kouvolan jylhän arkkitehtuurin keskeltä ja välivuonna pyörähdin pikaisesti myös avoimessa yliopistossa. Puheviestinnän kylkeen olen valinnut kauppatieteiden perusopintoja ja markkinointia, jotka ovat hyödyllinen lisä omaan pääaineeseen. Viime kesänä pääsin tekemään töitä viestinnän ja markkinoinnin parissa, mistä jäi ihan mahtava fiilis!

Yritän tuoda blogiteksteihini pohdintoja opinnoista, töistä, alkavasta kandista ja opiskelijan arjesta. Opiskeluani värittää omalla tavallaan myös lukihäiriö, joka saattaakin vilahtaa tulevien postausten aiheissa. Kaikkea opiskeluasiaa ovat tasapainottamassa tietysti ystävät, ainejärjestö, ruoka, juoma ja muu (opiskelija)elämä. Täältä blogista löydät sen, mitä puheviestintä on meidän näkökulmastamme.

Vastaan todella mielelläni kaikkiin kysymyksiin ja pohdintoihin, joten sähköpostia saa laittaa osoitteeseen lampi.krista.k@student.uta.fi tai kysyä kommenteissa. Mistä sinä haluaisit kuulla lisää täällä blogissa?

 

 

Pyrimme tällä kokoonpanolla päivittelemään blogia noin kerran viikossa. Tervetuloa seuraamaan meitä iloisia reettoreita!

 

-Roosa-