Vanhemmuutta on mahdollista tukea

Eija Eronen, Petteri Eerola ja Katja Repo

Vanhemmuuden tukemisen tavat ovat olleet viime vuosien aikana laajan julkisen huomion kohteena. Suomessa on 2000-luvulla toteutettu satoja tai jopa tuhansia erilaisia vanhemmuuden tukemiseen kohdistuneita projekteja [1]. Näiden projektien lisäksi institutionaalinen vanhemmuuden tuki on läsnä vanhempien ja heidän lastensa arjessa varhaiskasvatuksen ja koulun kautta.

Vanhemmuuden tukemisessa on kyse ajankohtaisesta ja laajasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Vanhemmuuden tukemisen kysymykset olivat tarkastelun polttopisteessä myös PERLAn helmikuussa järjestämässä tutkimusseminaarissa.

Vertaistuki on keskeinen tapa tukea vanhemmuutta. Seminaarin avasikin Eija Erosen puheenvuoro äitien keskinäisestä tuesta. Väitöstutkimukseensa perustuvassa esityksessään Eronen eritteli vertaistukea äitien kokemusten näkökulmasta. Vertaistuki merkitsee äideille ennen kaikkea mahdollisuuksia. Kyse on ensinnäkin mahdollisuudesta tulla kuulluksi. On tärkeää saada jakaa arkisia kokemuksiaan ihmisille, jotka kuuntelevat ja ottavat kuulemansa vastaan kunnioittavasti. Toisekseen vertaistuki avaa mahdollisuuksia oppimiseen; uudenlaisten vanhemmuuteen kytkeytyvien ajattelu- ja toimintamallien omaksumiseen havainnoinnin, suhteuttamisen ja vertaamisen kautta. Lisäksi vertaistuki merkitsee tilaisuutta konkreettisen huolenpidon, kuten lastenhoitoavun, jakamiseen.

Marko Lähteenmäki laajensi vertaistuen tarkastelua pohtimalla väitöskirjahankkeensa pohjalta vertaisten merkitystä pienten lasten isille. Myös isät toivovat mahdollisuutta keskustella ja jakaa vanhemmuuskokemuksia vertaistensa kanssa. Vaikka keskustelun merkitys voi muuttua  lapsen kasvaessa, sen tarve ei häviä minnekään. Isät  kaipaavatkin nykyistä enemmän mahdollisuuksia osallistua erilaiseen vertaistoimintaan ymmärtääkseen paremmin vanhemmuuttaan ja isyyttään.

Vertaistoiminta on huokea ja inhimillinen tapa tukea äitejä ja isiä vanhemmuuden haasteissa. Erityisen tärkeää vanhemmuuden tukeminen on nuorille vanhemmille, kuten seminaarin päättänyt Virve Murron esitys toi esille. Mutta tarvitsevatko nuoret, alle 20-vuotiaina vanhemmiksi tulleet äidit ja isät erityistä tukea? Vastaus on monisäikeinen. Yhtäältä varhaiseen vanhemmuuteen voi liittyä piirteitä, jotka saavat aikaan erityisen tuen tarpeita. Esimerkiksi työmarkkina-asema voi jäädä hyvin heikoksi, mikäli opinnot ovat jääneet kesken lapsen syntymän jälkeen. Toisaalta on muistettava, että nuoret äidit ja isät ovat heterogeeninen joukko, jonka tuen tarpeista ei ole syytä tehdä pitkälle meneviä yleistyksiä.

Vanhemmuuden tukeminen on moninainen kenttä, jonka sisällä vertaistoiminnalla on merkittävä rooli. Vertaistoiminta voi osoittautua merkittäväksi tuen lähteeksi. Vertaistoiminnan järjestämisessä on kuitenkin merkittäviä alueellisia eroja. Ei ole myöskään itsestään selvää, että tieto tarjolla olevista tukemisen mahdollisuuksista tavoittaa vanhemmat. Työskentelyä paremmin vanhemmat tavoittavien tukienmuotojen eteen tarvitaan siis edelleen.

Eija Erosen, Marko Lähteenmäen ja Virve Murron väitöskirjahankkeet tarjoavat myös uutta tiedollista pohjaa toiminnan kehittämiseksi.

[1] https://blogs.uta.fi/perla/2017/03/03/nakokulmia-sosiologiseen-perhetutkimukseen/

Kirjoittajakuvaukset:


Eija Eronen on tutkija Tampereen yliopiston Lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLAssa.

 

 

 

Petteri Eerola työskentelee CHILDCARE-hankkeen tutkijatohtorina Tampereen yliopiston Lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLAssa. Eerola on tutkinut aiemmin isyyttä ja vanhemmuutta. (Kuva: Anu Kuukka)

 

 

Katja Repo työskentelee PERLAn tutkimusjohtajana.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *