Tieto kuuluu kaikille!

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän valistustoiminnan tulee sisältää vanhemman varhaista ja ennakoivaa opastusta ja tukemista. Se käsittää siten myös vanhemman varhaisen väkivaltatietämyksen lisäämisen erilaisten tietopakettien avulla sekä vanhemman ohjaamisen, saattamisen, tuuppaamisen tiedon lähteille. Lapsella on oikeus turvalliseen ja terveeseen kasvuun ja kehitykseen. Vanhemmalla on oikeus tietää, minkälainen toiminta on lapsen kaltoinkohtelua, jotta hän osaisi suunnata toimintaansa lapsen kaltoinkohtelua vähentävästi. Pelkästään lyömisen ja suoran väkivallan lisäksi on monia tekijöitä, jotka vahingoittavat lapsen turvallista ja tervettä kasvua. Lisäksi vanhemman on tärkeää tietää, millä tavoin väkivallan näkeminen tai kokeminen vaikuttaa lapseen.

Hankkeessa testattava perheen vointia kuvaava lomake auttaa erityisesti arvioimaan vanhemman kokemusta omasta voinnistaan tai sellaisia toimintatapoja, jotka tutkitusti heikentävät lapsen turvallista kasvua ja kehitystä. Lomakkeen avulla saattaa tulla esiin myös lapsesta tai hänen käyttäytymisestään välillisesti johtuvia asioita, jotka voivat heikentää vanhemman hyvinvointia. Tällaisia ovat esimerkiksi vauvan/lapsen itkuisuus tai tottelemattomuus. Hoitosuositus listaa lasten kaltoinkohtelun riskitekijöitä laajasti. Nämä tulisi ottaa erityisesti huomioon perheen auttamistyössä. Riskitekijät on tärkeää tuoda myös yleiseen keskusteluun ja tietoon. Tieto kuuluu kaikille!

Työstäessäni hankkeeseen perheen turvallisen hyvinvoinnin yhteistyötahotietoja huomasin, että meillä Suomessa on runsaasti tarjolla lapsen ja perheen hyvinvointia sekä turvallista kasvua ja kehitystä tukevia palveluita. Erityisesti digitaaliset nettipalvelut ovat lisääntyneet. Tietoa on enemmän kuin runsaasti. Tuntui lohdulliselta, että jo matalan kynnyksen tukea on netin kautta tarjolla niin paljon. Erityisesti tutkimustieto oli löytänyt tiensä arjen kentälle erilaisten yhteistyöhankkeiden myötä erilaisten toimintamallien, oppaiden ja esitteiden muodossa. Tätä tietoa löytyi hyödynnettäväksi niin koulutuksessa kuin ammattilaisten keskuudessakin. Erityisesti ilahdutti se, että tietoa oli tarjolla runsaasti myös suoraan perheille.  Kierrellessäni sitten hankkeen pilottiyksiköissä, tämä tieto oli osittain hyvinkin saavuttanut myös kentän paperimuotoisine esitteineen. Perheiden hyvinvoinnin edistämisen eri toimijat olivat tuoneet perheille kohdennettua tietoa monipuolisesti. Esille oli tuotu erilaisia hyvinvoinnin ja arjessa selviytymisen tietopaketteja, tukipalveluja ja nettiyhteystietoja sekä yhteisen osallistumisen mahdollisuuksia, kuten eri toimijoiden kerho-, kulttuuri- ja liikuntatoimintaa. Perheille tarkoitettu kattava väkivaltatieto oli kuitenkin vähäisempää tai se oli keskittynyt erityistyöntekijöiden odotustiloihin. Tätä tietoa oli kuitenkin saatavilla runsaasti. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitto on tuottanut väkivaltatietoa runsaasti, myös netin kautta luettavaksi, esitteiden ja julkaisujen muodossa .Osa esitteistä on tuotettu myös eri kielillä.

Vanhemmalla tulee olla tietoa ennakkoon väkivallan eri muodoista ja lapsen turvallista ja tervettä kasvua vaarantavista riskitekijöistä. Varhainen ennakkotieto lisää vanhempien ymmärrystä ja voidaan siksi nähdä hyvin tärkeänä. Ilman tietoa toisin toimiminen on mahdotonta ja toistamme aiemmin oppimiamme toiminta- ja ajattelumalleja. Vanhemman on myös tärkeää tietää minne ottaa yhteys, jos perheessä esiintyy riskejä eli huolta aiheuttavia tekijöitä. Tässä hankkeessa on edistetty vanhempien tiedonsaantia jo olemassa olevilla kolmannen sektorin tietoesitteiden avulla. Näitä esitteitä on laitettu pilottiyksiköiden odotusauloihin. Esitteissä käsitellään lapsen turvallista ja tervettä kasvua sekä kehitystä vaarantavia riskitekijöitä, rohkaistaan avun hakemiseen tarjoamalla monien matalan kynnyksen tukipalveluiden yhteystietoja.

Varhainen tietämys helpottaa myös ammatillisen avun tarjoamista. Kun väkivaltatieto tulee näkyväksi kaikille ja kaikkialla, vaikeista asioista puhuminen helpottuu ja rohkaisee myös vanhempia puhumaan. Erityisesti väkivallasta on aina tärkeää puhua mahdollisimman varhain, mieluiten ennen kuin lapsen turvallista kasvua ja kehitystä vaarantava teko tai toiminta on tapahtunut.

-Heidi Reunanen-

Kysytään uudestaan ja uudestaan

Näin hankkeen alussa sitä tulee pohtineeksi sitä suurta kuvaa, jota kohti meidän pitää mennä –Lasten ja perheiden hyvää oloa yhteiskunnassamme. Siihen ei liity millään lailla idealismia. Se vaan on toimintamme ja ihmisen elämänkin tarkoitus. Siis täyttä realismia. Ei ole siis muuta tietä. Siinä kuvassa piirtyy elämän kaikki värit ja muodot. Siitä kuuluu naurua, iloista pulinaa, vastavuoroista keskustelua. Siinä tuntuu yhdessä tutkiskelu, aika toinen toiselle, läheisyyden lämpö. Siinä maistuu elämä. Siitä kuuluu myös itkua, parkua, huolta ja surua, mutta se on yksilöllisesti kohdattua ja jaettua. Tuskankin hetkellä hyvä olo syntyy toisen kohtaamisessa. On sanottu, että huoliin olisi puututtava ennen kuin niistä syntyy murheita. Huolet pitäisi siis kajauttaa ilmoille, kaikkien kuuluviin.

Aamulehdessä 9.10.2016 kerrottiin lapsiomaisista, siis siitä, kuinka lapsi alkaa toimia mielenterveysongelmasta kärsivän vanhemman tukijana. Vanhemman mielenterveysongelma aiheutti lapsessa häpeän tunnetta mm. siitä kuinka muut suhtautuisivat vanhemman sairauteen. Lisäksi lapsi tunsi pelkoa siitä, että hänet viedään pois kotoa, koska vanhempi on sairas. Lopulta hän koki voimattomuutta auttaa vanhempaansa, sillä sairautta ei ollut mahdollista parantaa. Tällainen taakka olisi aikuisellekin suuri kantaa yksin. Kyseiseltä lapselta oli kysytty kerran voinnista, mutta edellä mainittujen häpeän ja pelkojen valossa oli parasta vastata että ”hyvin menee”. Jälkeenpäin tämä lapsi, myöhemmin jo aikuinen, olisi toivonut, että olisi kysytty aina uudestaan ja uudestaan, sillä vasta silloin, lapsena, hän olisi kokenut, että hänen voinnistaan todella välitetään.

Ajassamme on kaksi voitettavaa haastetta; Omien huolien ilmaisemisen vaikeus ja voinnin kysymisen vaikeus. Miten voimme selättää nämä haasteet? Lapsiomaisemme vastasi jo toiseen, kysy uudestaan ja uudestaan. Kuinka sitten edesautamme sitä, että huolet olisi helppoa ilmaista? Lapsiomainen vastaa siihenkin; välitetään todella. Kysyminen ja aito välittäminen sisältyvät ihmisen kohtaamiseen.

-Heidi Reunanen-