Tietoja Heidi Reunanen

Toimin edustamani hankkeen projektipäällikkönä. Lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen on ollut kantavana ajatuksena koko työurani ajan. Olen toiminut aikaisemmin lasten ja nuorten sairaanhoitajana sekä suomessa että ulkomailla. Sairaanhoitajaksi olen valmistunut 1994. Perheeseeni kuuluu kaksi teini-ikäistä nuorta sekä mies. Arvojani ovat: Rakkaus, rehellisyys nöyryys, uskollisuus, kohtuullisuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus, kärsivällisyys, ahkeruus, luonnollisuus, vaatimattomuus, kultainen sääntö, ihmisen arvokkuus, palvelu, huippulaadukkuus, kasvun mahdollisuus, huolenpito ja kasvatus. Kantavana ajatuksenani on: "Hoitaminen on rakkauden tekemistä näkyväksi"

Kysytään uudestaan ja uudestaan

Näin hankkeen alussa sitä tulee pohtineeksi sitä suurta kuvaa, jota kohti meidän pitää mennä –Lasten ja perheiden hyvää oloa yhteiskunnassamme. Siihen ei liity millään lailla idealismia. Se vaan on toimintamme ja ihmisen elämänkin tarkoitus. Siis täyttä realismia. Ei ole siis muuta tietä. Siinä kuvassa piirtyy elämän kaikki värit ja muodot. Siitä kuuluu naurua, iloista pulinaa, vastavuoroista keskustelua. Siinä tuntuu yhdessä tutkiskelu, aika toinen toiselle, läheisyyden lämpö. Siinä maistuu elämä. Siitä kuuluu myös itkua, parkua, huolta ja surua, mutta se on yksilöllisesti kohdattua ja jaettua. Tuskankin hetkellä hyvä olo syntyy toisen kohtaamisessa. On sanottu, että huoliin olisi puututtava ennen kuin niistä syntyy murheita. Huolet pitäisi siis kajauttaa ilmoille, kaikkien kuuluviin.

Aamulehdessä 9.10.2016 kerrottiin lapsiomaisista, siis siitä, kuinka lapsi alkaa toimia mielenterveysongelmasta kärsivän vanhemman tukijana. Vanhemman mielenterveysongelma aiheutti lapsessa häpeän tunnetta mm. siitä kuinka muut suhtautuisivat vanhemman sairauteen. Lisäksi lapsi tunsi pelkoa siitä, että hänet viedään pois kotoa, koska vanhempi on sairas. Lopulta hän koki voimattomuutta auttaa vanhempaansa, sillä sairautta ei ollut mahdollista parantaa. Tällainen taakka olisi aikuisellekin suuri kantaa yksin. Kyseiseltä lapselta oli kysytty kerran voinnista, mutta edellä mainittujen häpeän ja pelkojen valossa oli parasta vastata että ”hyvin menee”. Jälkeenpäin tämä lapsi, myöhemmin jo aikuinen, olisi toivonut, että olisi kysytty aina uudestaan ja uudestaan, sillä vasta silloin, lapsena, hän olisi kokenut, että hänen voinnistaan todella välitetään.

Ajassamme on kaksi voitettavaa haastetta; Omien huolien ilmaisemisen vaikeus ja voinnin kysymisen vaikeus. Miten voimme selättää nämä haasteet? Lapsiomaisemme vastasi jo toiseen, kysy uudestaan ja uudestaan. Kuinka sitten edesautamme sitä, että huolet olisi helppoa ilmaista? Lapsiomainen vastaa siihenkin; välitetään todella. Kysyminen ja aito välittäminen sisältyvät ihmisen kohtaamiseen.

-Heidi Reunanen-

Lasten kaltoinkohtelun vaikutukset

Lasten kaltoinkohtelu heikentää vakavalla tavalla lapsen turvallista ja tervettä kasvua. Aiheesta on herännyt paljon keskustelua viime aikoina eri medioissa. Tässä mm. asiantuntijoiden näkemyksiä, jotka ilmestyivät syksyllä 2016 Vau -lehden nettisivuilla. http://www.vau.fi/Perhe/Kasvatus/henkinen-vakivalta-ja-kaltoinkohtelu-vaarantavat-lapsen-kehityksen/

-Heidi Reunanen-