Tieto kuuluu kaikille!

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän valistustoiminnan tulee sisältää vanhemman varhaista ja ennakoivaa opastusta ja tukemista. Se käsittää siten myös vanhemman varhaisen väkivaltatietämyksen lisäämisen erilaisten tietopakettien avulla sekä vanhemman ohjaamisen, saattamisen, tuuppaamisen tiedon lähteille. Lapsella on oikeus turvalliseen ja terveeseen kasvuun ja kehitykseen. Vanhemmalla on oikeus tietää, minkälainen toiminta on lapsen kaltoinkohtelua, jotta hän osaisi suunnata toimintaansa lapsen kaltoinkohtelua vähentävästi. Pelkästään lyömisen ja suoran väkivallan lisäksi on monia tekijöitä, jotka vahingoittavat lapsen turvallista ja tervettä kasvua. Lisäksi vanhemman on tärkeää tietää, millä tavoin väkivallan näkeminen tai kokeminen vaikuttaa lapseen.

Hankkeessa testattava perheen vointia kuvaava lomake auttaa erityisesti arvioimaan vanhemman kokemusta omasta voinnistaan tai sellaisia toimintatapoja, jotka tutkitusti heikentävät lapsen turvallista kasvua ja kehitystä. Lomakkeen avulla saattaa tulla esiin myös lapsesta tai hänen käyttäytymisestään välillisesti johtuvia asioita, jotka voivat heikentää vanhemman hyvinvointia. Tällaisia ovat esimerkiksi vauvan/lapsen itkuisuus tai tottelemattomuus. Hoitosuositus listaa lasten kaltoinkohtelun riskitekijöitä laajasti. Nämä tulisi ottaa erityisesti huomioon perheen auttamistyössä. Riskitekijät on tärkeää tuoda myös yleiseen keskusteluun ja tietoon. Tieto kuuluu kaikille!

Työstäessäni hankkeeseen perheen turvallisen hyvinvoinnin yhteistyötahotietoja huomasin, että meillä Suomessa on runsaasti tarjolla lapsen ja perheen hyvinvointia sekä turvallista kasvua ja kehitystä tukevia palveluita. Erityisesti digitaaliset nettipalvelut ovat lisääntyneet. Tietoa on enemmän kuin runsaasti. Tuntui lohdulliselta, että jo matalan kynnyksen tukea on netin kautta tarjolla niin paljon. Erityisesti tutkimustieto oli löytänyt tiensä arjen kentälle erilaisten yhteistyöhankkeiden myötä erilaisten toimintamallien, oppaiden ja esitteiden muodossa. Tätä tietoa löytyi hyödynnettäväksi niin koulutuksessa kuin ammattilaisten keskuudessakin. Erityisesti ilahdutti se, että tietoa oli tarjolla runsaasti myös suoraan perheille.  Kierrellessäni sitten hankkeen pilottiyksiköissä, tämä tieto oli osittain hyvinkin saavuttanut myös kentän paperimuotoisine esitteineen. Perheiden hyvinvoinnin edistämisen eri toimijat olivat tuoneet perheille kohdennettua tietoa monipuolisesti. Esille oli tuotu erilaisia hyvinvoinnin ja arjessa selviytymisen tietopaketteja, tukipalveluja ja nettiyhteystietoja sekä yhteisen osallistumisen mahdollisuuksia, kuten eri toimijoiden kerho-, kulttuuri- ja liikuntatoimintaa. Perheille tarkoitettu kattava väkivaltatieto oli kuitenkin vähäisempää tai se oli keskittynyt erityistyöntekijöiden odotustiloihin. Tätä tietoa oli kuitenkin saatavilla runsaasti. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitto on tuottanut väkivaltatietoa runsaasti, myös netin kautta luettavaksi, esitteiden ja julkaisujen muodossa .Osa esitteistä on tuotettu myös eri kielillä.

Vanhemmalla tulee olla tietoa ennakkoon väkivallan eri muodoista ja lapsen turvallista ja tervettä kasvua vaarantavista riskitekijöistä. Varhainen ennakkotieto lisää vanhempien ymmärrystä ja voidaan siksi nähdä hyvin tärkeänä. Ilman tietoa toisin toimiminen on mahdotonta ja toistamme aiemmin oppimiamme toiminta- ja ajattelumalleja. Vanhemman on myös tärkeää tietää minne ottaa yhteys, jos perheessä esiintyy riskejä eli huolta aiheuttavia tekijöitä. Tässä hankkeessa on edistetty vanhempien tiedonsaantia jo olemassa olevilla kolmannen sektorin tietoesitteiden avulla. Näitä esitteitä on laitettu pilottiyksiköiden odotusauloihin. Esitteissä käsitellään lapsen turvallista ja tervettä kasvua sekä kehitystä vaarantavia riskitekijöitä, rohkaistaan avun hakemiseen tarjoamalla monien matalan kynnyksen tukipalveluiden yhteystietoja.

Varhainen tietämys helpottaa myös ammatillisen avun tarjoamista. Kun väkivaltatieto tulee näkyväksi kaikille ja kaikkialla, vaikeista asioista puhuminen helpottuu ja rohkaisee myös vanhempia puhumaan. Erityisesti väkivallasta on aina tärkeää puhua mahdollisimman varhain, mieluiten ennen kuin lapsen turvallista kasvua ja kehitystä vaarantava teko tai toiminta on tapahtunut.

-Heidi Reunanen-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *