Urapolulla.fi -verkosta löytyvä ohjauksen työväline käyttöön

Kokoonnuimme Y-kampukselle Tampereen yliopiston henkilökunnasta ja Tamyn edustajista koostuvassa monialaisessa ryhmässä tutustumaan (ura)ohjauksen uunituoreeseen työkaluun yliopistonopettaja Jyrki Laineen (JyY) opastuksella.

Urapolulla.fi –työkalun ideana on, että opiskelija voi itsenäisesti, ohjatusti tai ryhmässä työskennellen tutustua urasuunnittelun teorioihin, työelämätietoon sekä työstää omia tulevaisuuteen liittyviä askarruttavia kysymyksiään. Palvelu sisältää osioina Urakyselyn, Tehtäviä teemoittain ja Pohdintatehtäviä. Urakyselyn pohjalta vastaajia luokiteltiin erilaisiin uratyyppeihin: suunnitelmallisiin, polveilijoihin, aktiivisiin, intohimoisiin, sattuman kuljettamiin, yrittäjähenkisiin ja osaamisen tunnistajiin. Uratyyppeihin jakaminen herätti ajatuksia siitä, että olemme erilaisia uratyyppejä eri vaiheissa elämää, samoin moni tunnisti itsestään useita piirteitä. Uratyyppien tarkoituksena onkin saama erilaisia toimintatapoja ja piirteitä tarkasteluun ja tunnistettavaksi.

Urasuunnittelun tehtävien teemoina ovat arvot, osaaminen, itseluottamus, verkostot, mahdollisuudet, päätöksenteko ja työelämään. Osallistujat jakaantuivat alustuksen jälkeen pareihin, joissa käsiteltiin valittuja teemoja ja niistä nousevia kysymyksiä. Monenlaisia kokemuksia ja huomioita nostettiin esiin: elämän- ja urapolkujen moninaisuutta on vaikea saada muotiin. Pohdintaan nousi, että usein opiskelijan näkökulmien laajentamista tukee parhaiten ryhmäohjaus tehtävien tekemisen tukena -taikka ohjattu harjoitteiden tekeminen.

Tutustuttavaksi:

Tilaisuuden esitysmateriaali löytyy Prezi-esityksenä

Urapolulla.fi –palvelun taustalla on jo useampia vuosia käytössä ollut Töissä.fi -sivusto, joka seurantojen ja tiiviiden uratarinoiden lähde.

 Kirjoittajana: Työelämäasiantuntija Terhi Erkkilä

 

* Jyrki Laine työskentelee Jyväskylän yliopistossa yliopistonopettajana, Urapolulla.fi-hankkeessa. Urapolulla.fi -palvelu on kehitetty Töissä.fi -hankkeessa ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto *
* Tilaisuuden järjestivät Tampereen yliopiston yhteiset opintopalvelut, ja tilaisuus oli avoin TaY:n, TTY:n ja TAMKin henkilökunnalle *

 

Urapolulla.fi -palvelu löytyy verkosta -tutustu sinäkin!

 

Yhteisö vailla menneisyyttä?

Keväällä 2014 kerätyssä palautteessa kirjallisuustieteen opiskelijoiden viesti oli selvä: enemmän ohjausta työelämään.

Niin sanotussa OPS-palautteessa opiskelijat painottivat, että ”yliopiston tieteellisyys ei saa olla peruste työelämätietouden puutteelle”. Puutetta paikkaamaan he esittivät muun muassa seuraavaa: ”eri aloihin ja työnantajiin tutustuminen, alumnien uratarinoiden kuuleminen, työelämäkontaktien luominen, opintojen suunnittelu työelämänäkökulmasta, oman portfolion kokoaminen, cv, työelämän tietotekniikkataidot, työharjoitteluun kannustaminen ja harjoittelun hakumenettelyistä tiedottaminen oman oppiaineen kautta”.

Opiskelijoiden viestiä on syytä pohtia, jos ei opetussuunnitelman kannalta niin vähintään opetuksen toteutuksessa.

Kirjallisuustieteen opetuksen sisällöillä on maine abstrakteina ja kaukaisina työelämän kannalta: valmistaako hypoteettisen fokalisaation eri muotojen tai Jumalaisen näytelmän figuraalisuuden erittely mihinkään muuhun kuin tutkijan ammattiin?

Maine ei ole aivan ansaittu, enkä pidä kysymystä retorisena vaan vastaan siihen kyllä.

Sen sijaan, että alkaisin tässä perustella, miksi dantelainen figuraatio on nykytyöelämän sine qua non, ehdotan kolmea tehtävää vastauksena opiskelijoiden aloitteeseen.

Opiskelijoille annan ensin tehtävän perehtyä olemassaoleviin tutkimuksiin siitä, millaisia taitoja työnantajat odottavat humanisteilta (esim. http://www.kaj.fi/files/29/Humanistit_tyonantajien_silmin.pdf).

Luulen, että tutkimusten vahvuuslistat yllättävät paatuneimmankin tekstiteoreetikon juuri abstraktiudellaan: kirjallinen ilmaisukyky, tiedonhankinta- ja vuorovaikutustaidot, laajojen kokonaisuuksien hallintakyky, projektiosaaminen…

Opettajien tehtävä on tuoda paremmin esiin näiden taitojen konkreettinen läsnäolo opetustilanteessa, sillä siellä ne ovat aina jo, käyttääkseni yhtä filosofi Jacques Derridan suosikkifraasia. Mistä muusta proseminaarissa on kysymys kuin projektiosaamisesta, tiedonhankintakyvystä ja vuorovaikutustaidoista? Mitä muuta 500 vuoden kirjallisuuden läpikäynti 24 tunnissa kehittää kuin laajojen kokonaisuuksien hallintakykyä?

Kolmatta tehtävää ehdotan kaikille yhdessä: kerätkäämme tietoa menneistä ja olemassaolevista työelämäyhteyksistä (harjoittelukokemukset, alumnien urapolut jne.) ja tuokaamme tieto saataville. Sillä ilman tällaisen tiedon vaivatonta saatavuutta tutkinto-ohjelma (yksikkö, yliopisto) on huonomuistinen, ja ilman muistia identiteetti on tunnetusti hataralla pohjalla. Vaikka välillä voi näyttää siltä, että tieteessä vain uusin uusi on kyllin hyvää, akateeminen yhteisö tuskin haluaa olla yhteisö vailla menneisyyttä.

 

Kirjoittaja: kirjallisuustieteen yliopistonlehtori Teemu Ikonen