Harjoittelu – Työjaksosta osaamisen laajentamiseen

Ohjauskahvila Harjoittelu – Työjaksosta osaamisen laajentamiseen järjestettiin 13.5.2016 Virran EDU’s Cafessa. Tilaisuudessa kuultiin alustuksena terveystieteiden harjoittelukäytänteistä (Helena Rantanen) sekä kuulumisia keväällä toteutetusta monialaisesta Harjoittelupaikka haussa –koulutuksesta (Reeta Lehmusoksa ja Terhi Erkkilä).

Alustusten ja keskustelun jälkeen osallistujilta kerättiin vielä hyviä ja/tai koeteltuja käytänteitä harjoittelujakson oivalluttamiseen osaksi opiskelijan asiantuntijuuden kasvua.

Harjoittelussa ovat mukana sekä työtä tekevä opiskelija, ohjauksen antava harjoittelupaikka että harjoittelulle osana opintoja raamit antava yliopisto. Keskiössä on kuitenkin opiskelija, hänen opintonsa ja tulevaisuutensa. Harjoittelija menee harjoitteluun oppimaan, mutta usein tuloksena onkin oivallus; minähän osaan jo!

Kuten ohjauskahvilan osallistujilta kerättyjen käytäntöjen kirjo osoitti, tämän tärkeän oivalluksen syntymistä on mahdollista tukea monenlaisin keinoin ja eri kohdissa harjoitteluprosessia.

IMG_2652 Blogi pienempi

Case-esimerkin kautta kiinni harjoitteluun opinnoissa

Jo harjoittelujakson osaamistavoitteiden määrittely antaa opiskelijalle hyödyllisiä työkaluja sen hahmottamiseen, miten harjoittelujakso voisi linkittyä omiin opintoihin. Ohjauskahvilassa Helena Rantanen avasi terveystieteiden harjoittelun osaamistavoitteita:

– Työelämäharjoittelu jälkeen opiskelija osaa työnhakuprosessin edellyttämät taidot.
– Opiskelija osaa soveltaa kansanterveystieteen koulutuksen aikana oppimiaan tietoja ja taitoja käytännön työelämään ja arvioida työelämäkäytäntöjä oppimansa kautta.
– Harjoittelun suoritettuaan opiskelija osaa eritellä omia tiedollisia ja taidollisia valmiuksiaan ja tunnistaa kehitettävät osaamisalueensa.

Harjoittelun tavoitteisiin vaikuttaa myös harjoittelun sijainti opinnoissa. Terveystieteiden tutkinto-ohjelmassa harjoittelu sijoittuu loppuvaiheeseen, jolloin se tukee asiantuntemusta ja vahvistaa työelämään siirtymistä. Kandivaiheen harjoittelu voi puolestaan mahdollistaa suuntien miettimisen ja opiskeluvalintojen tekemisen harjoittelukokemusten pohjalta.

Monelle harjoittelu tuo myös havainnon, että työ tekijäänsä opettaa, eikä kaikkia taitoja tarvitse omata ennen työelämään siirtymistä. Syventävien vaiheessakin oleva harjoittelu voi kuitenkin herättää huomioimaan, että osaamistaan haluaisi tai olisi tärkeää täydentää vielä joillain yliopiston tarjoamilla sisällöillä.

Opiskelijan omien tavoitteiden hahmottamista – tai ajatuksen idulle kypsymistä – voi edesauttaa jo se, että hän kokee, että pohdinnalle annetaan tilaa ja aikaa. Esimerkiksi terveystieteissä opiskelija tekee ennen harjoitteluaan harjoittelusuunnitelman. Harjoittelun tavoitteiden punninta jo ennen harjoittelun alkua voi auttaa opiskelijaa mieltämään harjoittelun osana opintojen kokonaisuutta ja sitä kautta yhdistämään myös opinnoissa opittua käytäntöön.

Oppiminen alkaa jo ennen harjoittelua

Työnhakuprosessin hahmottaminen on osa harjoittelukokemusta. Opiskelijat hakevat valitsemiaan harjoittelupaikkoja itsenäisesti ja harjaantuvat samalla mm. omien mahdollisuuksien tunnistamiseen työmarkkinoilla, oman osaamisen sanoittamiseen ja muihin työnhaun perustaitoihin.

Opiskelija ei kuitenkaan välttämättä oivalla itsenäisen hakuprosessin tuomia taitoja, ellei niitä hänelle tuoda esille. Harjoittelupaikan haku voi olla opiskelijalle uusi kokemus, josta ei tohdi puhua tai jossa mahdollisesti eteen tulleita kompastuskiviä ei edes halua jakaa. Oman osaamisen tunnistamisen prosessi voi olla alkuvaiheissa ja harjoittelupaikan haku, ja joissain tapauksissa myös itse harjoittelujakso, saatetaan kokea pakollisena suorituksena, josta tulisi vain selvitä.

Tekniseen hakemiseen liittyvien pohdintojen alta paljastuvat usein kuitenkin opiskelijoiden todelliset kysymykset; mitä osaan ja mihin osaamiseni kelpaa, miten saisin kuvattua osaamistani ja kuinka vahvasti uskallan sanoa, että osaan. Omia kykyjä verrataan työpaikkailmoitusten kuvailemaan ”supertyyppiin”, ja unohdetaan, että muutkin hakijat ovat tavallisia ihmisiä – eivät ihannekuvia.

Mahdollisuus tutustua muiden hakemuksiin yleensä herättää ns. työnantajan näkökulmaa ja auttaa opiskelijoita näkemään myös omia vahvuuksiaan selvemmin. Mahdollinen kilpailuasetelma on tietysti hyvä huomioida – opiskelijoilla tulee olla tieto siitä, jos hakemuksia jaetaan ryhmässä ja opiskelijoilla on oikeus pitää omat ideansa itsellään.

Vertaiskommentointi saattaa herättää myös kysymyksiä; kuinka syvällisesti opiskelijat pystyvät antamaan palautetta toistensa hakemuksista, jos työnhaku on heille itselleenkin vielä vierasta aluetta? Toimintatapa, jossa palaute ei tulekaan asiantuntijalta vaan vertaiselta johtaa kuitenkin usein siihen, että opiskelija oivaltaa olevansa itse paras asiantuntija oman osaamisensa määrittelyssä, tunnistamisessa ja siitä viestinnässä. Tällöin myös harjoittelupaikan hakemisen osaamistavoite – harjoittautua työnhakuprosessiin – toteutuu.

Harjoittelun linkitys opintoihin ja harjoittelun ulottuvuudet

Helena Rantasen esittelemissä käytännöissä kansanterveystieteissä harjoittelijat tekevät sekä kirjallisen raportin että esittelevät suullisesti kokemustaan ja oppimiaan asioita muille opiskelijoille. Tuntuma laajenee, kokemuksen sanoittaminen herättää ja pakottaa opiskelijaa pysähtymään ja tarkastelemaan kokemaansa. Oman kokemuksen asettaminen ”näytille” voi tuntua opiskelijasta pelottavaltakin, mutta muiden kokemusten kuuleminen yleensä helpottaa. Ajatus, etten ole ainoa joka pohtii näitä, tuo osaltaan uskoa myös omaan kykyyn arvioida ja tehdä itselle mielekkäitä ratkaisuja suhteessa monitahoiseen työelämään.

Opiskelijalle itselleen harjoittelu voi olla mullistava kokemus, joka suuntaa tai tukee valintoja ja vahvistaa uskoa omiin kykyihin. Toisenlaisiakin kokemuksia toki on, jolloin harjoittelu syystä tai toisesta ei ole onnistunut. Näissäkin, ellei erityisesti juuri näissä, tapauksissa on tärkeää, että opiskelija saa mahdollisuuden purkaa kokemuksiaan ja saada kiinni siitä, millaisia syitä tapahtumien taustalla mahdollisesti on ollut. Asiaa käsitellessä negatiiviset kokemukset saattavatkin muuttua voimavaraksi.

Tapoja hyödyntää harjoittelukokemuksia on erilaisia, ja varsinaisesti opetuksen osana olevien tilaisuuksien lisäksi myös opiskelijat ovat aktiivisia luomaan tilanteita, joissa omia kokemuksia ja kysymyksiä voi sanoittaa. Konkreettiset kokemukset tarjoavat opiskelijoille tarttumapintaa työelämän moninaisuuteen, joka muuten voi jäädä kaukaiseksi ja epämääräisine vaatimuksineen jopa ahdistavaksi. Harjoitteluseminaarien ja yhteisten tilaisuuksien kautta opiskelijoiden harjoittelukokemukset voidaan laajentaa koko opiskeluyhteisön jaetuksi oppimiskokemukseksi.

Osallistujilta kerättyjä hyviä ja/tai koeteltuja käytänteitä harjoittelujakson oivalluttamiseen osaksi opiskelijan asiantuntijuuden kasvua:

IMG_2655 Blogi pienempi

IMG_2657 Blogi pienempi

IMG_2659 Blogi pienempi

IMG_2661 Blogi pienempi

 

Blogitekstin kirjoittivat työelämäasiantuntijat Terhi Erkkilä ja Reeta Lehmusoksa