Here be dragons,

KUVA Lenox_Globe_(2)_Britannica

Jokaisen ohjaustilanteen tausta on erilainen, olemmehan erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Usein kuitenkin ohjaustilanteesta löytyy jokin yhteinen nimittäjä, kaipuu varmuuteen – tätä voi kuvata monilla metaforilla, kuten polulla, kartalla, nuotituksella tai vaikka ohjeistuksella. Käsittelimme varmuuden ja epävarmuuden teemaa 1.10.2014 järjestetyssä ohjauskahvilassa, koska siihen liittyy monia intressejä kaikilla toimijoilla. Opiskelijalla intressit voivat olla esimerkiksi valmistuminen ja mielekkään työpaikan saaminen, yliopistolla puolestaan laadukkaat tutkinnot ja jatko-opiskelijat ja tietty raha, jolla kaikkea toimintaa ylläpidetään.

Ohjaus on lopulta hyvin yksinkertaista, enkä tarkoita tätä mitenkään väheksyvästi tai halveksuvasti, vaan ennemmin päinvastoin, yksinkertaistus ja kiteytys ovat usein kaikkein työteliäimpiä vaiheita monissa prosesseissa. Sanna Vehviläisen ohjausmääritelmän (12, 2014) mukaan ohjauksessa on kyse yhteistoiminnasta, ”jossa tuetaan ja edistetään ohjattavan oppimis-, kasvu-, työ- tai ongelmanratkaisuprosesseja sellaisilla tavoilla, että ohjattavan toimijuus vahvistuu. Hyvä ohjaus toteutuu kunnioittavassa, rakentavassa kohtaamisessa ja dialogisessa vuorovaikutuksessa.”

Erityisen vaikeaksi ohjauksen tekee kuitenkin moninaisten valintojen maailma, jossa opiskelijan odotetaan pärjäävän valintojensa kanssa ikään kuin se olisi toinen luonto. Tämä harvoin pitää paikkansa, koska päätöksen tekeminen voi osoittautua hyvinkin hankalaksi, mikäli ei hahmota ympäröivää maailmaa. Vaihtoehtojen punninta heikoilla tiedoilla voi osoittautua välillä hankalaksi ilman ammattitaitoista ohjausta, joka auttaa näkemään ympäröivän maailman hieman laajemmin. Vanhaa keskiaikaista karttametaforaa soveltaen, maailman laidalla, päätöksenteon pisteessä, piilevät epämääräiset lohikäärmeet tai merihirviöt, jotka eivät ainakaan motivoi arempaa henkilöä etenemään mitenkään nopeasti. Tästä on kyse myös tämän blogitekstin otsikossa. Valinnan vaikeus korostuu usein opintojen alkuvaiheessa, sillä usein erilaisiin valintatilanteisiin kohdistuu kysymys myös siitä, minkälaiseksi haluan itse kasvaa. Valinnat ovat välillä voimakkaastikin kytköksissä oman identiteetin kasvun prosesseihin.

Identiteetin kasvaminen ja oman itsen löytäminen tuottavat yksilössä sisäisen paineen toimia. Ulkoisen paineen, kuten kaksiportaisen opintotuen muutosten aiheuttaman rahallisen paineen, olemassaolo on omiaan luomaan tunteen siitä, että jokainen valinta on merkityksellinen ja epäonnistuneesta valinnasta seuraa henkisen morkkiksen lisäksi myös KELA:n opintotuen karhukirje.

Ohjausta voi edistää kysymällä epävarmoissa tilanteissa ohjattavalta omien tavoitteiden ja mielenkiinnon kohteita, jolla herätellään ohjattava reflektoimaan sitä, mihin suuntaan ohjattava haluaa edetä. Keskustelussa voi olla kyse laajemminkin elämästä, mutta jotta asiat pysyvät hieman käsiteltävämmässä mittakaavassa, on ehkä viisaampaa pyytää ohjattavalta näkemystä jostain lähitulevaisuuden kiintopisteestä, jota kohti hän haluaa edetä. Pienillä tehtävänasetteluilla voidaan puolestaan varmistaa sitä, onko suunta oikea vai tapahtuuko niiden myötä suunnanmuutos. Yksilöllisesti kehittyvä toimijuus ja varmuuden tunne vaatii tietty paljon enemmän, mutta tällä pääsee alkuun. Ohjauksessa pääsee osallistumaan etuoikeutetusti prosessiin, jossa ihminen kehittyy ja saa tapoja löytää jotain minkä kokee omakseen. Tämä on merkittävä piirre missä tahansa elämänvaiheessa.

 

Kirjoittaja on Tamyn koulutuspoliittinen sihteeri Joachim Kratochvil

 

Lähteet:

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas – yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus, Helsinki.

Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/Here_be_dragons#mediaviewer/File:Lenox_Globe_%282%29_Britannica.png

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *