Yhteisö vailla menneisyyttä?

Keväällä 2014 kerätyssä palautteessa kirjallisuustieteen opiskelijoiden viesti oli selvä: enemmän ohjausta työelämään.

Niin sanotussa OPS-palautteessa opiskelijat painottivat, että ”yliopiston tieteellisyys ei saa olla peruste työelämätietouden puutteelle”. Puutetta paikkaamaan he esittivät muun muassa seuraavaa: ”eri aloihin ja työnantajiin tutustuminen, alumnien uratarinoiden kuuleminen, työelämäkontaktien luominen, opintojen suunnittelu työelämänäkökulmasta, oman portfolion kokoaminen, cv, työelämän tietotekniikkataidot, työharjoitteluun kannustaminen ja harjoittelun hakumenettelyistä tiedottaminen oman oppiaineen kautta”.

Opiskelijoiden viestiä on syytä pohtia, jos ei opetussuunnitelman kannalta niin vähintään opetuksen toteutuksessa.

Kirjallisuustieteen opetuksen sisällöillä on maine abstrakteina ja kaukaisina työelämän kannalta: valmistaako hypoteettisen fokalisaation eri muotojen tai Jumalaisen näytelmän figuraalisuuden erittely mihinkään muuhun kuin tutkijan ammattiin?

Maine ei ole aivan ansaittu, enkä pidä kysymystä retorisena vaan vastaan siihen kyllä.

Sen sijaan, että alkaisin tässä perustella, miksi dantelainen figuraatio on nykytyöelämän sine qua non, ehdotan kolmea tehtävää vastauksena opiskelijoiden aloitteeseen.

Opiskelijoille annan ensin tehtävän perehtyä olemassaoleviin tutkimuksiin siitä, millaisia taitoja työnantajat odottavat humanisteilta (esim. http://www.kaj.fi/files/29/Humanistit_tyonantajien_silmin.pdf).

Luulen, että tutkimusten vahvuuslistat yllättävät paatuneimmankin tekstiteoreetikon juuri abstraktiudellaan: kirjallinen ilmaisukyky, tiedonhankinta- ja vuorovaikutustaidot, laajojen kokonaisuuksien hallintakyky, projektiosaaminen…

Opettajien tehtävä on tuoda paremmin esiin näiden taitojen konkreettinen läsnäolo opetustilanteessa, sillä siellä ne ovat aina jo, käyttääkseni yhtä filosofi Jacques Derridan suosikkifraasia. Mistä muusta proseminaarissa on kysymys kuin projektiosaamisesta, tiedonhankintakyvystä ja vuorovaikutustaidoista? Mitä muuta 500 vuoden kirjallisuuden läpikäynti 24 tunnissa kehittää kuin laajojen kokonaisuuksien hallintakykyä?

Kolmatta tehtävää ehdotan kaikille yhdessä: kerätkäämme tietoa menneistä ja olemassaolevista työelämäyhteyksistä (harjoittelukokemukset, alumnien urapolut jne.) ja tuokaamme tieto saataville. Sillä ilman tällaisen tiedon vaivatonta saatavuutta tutkinto-ohjelma (yksikkö, yliopisto) on huonomuistinen, ja ilman muistia identiteetti on tunnetusti hataralla pohjalla. Vaikka välillä voi näyttää siltä, että tieteessä vain uusin uusi on kyllin hyvää, akateeminen yhteisö tuskin haluaa olla yhteisö vailla menneisyyttä.

 

Kirjoittaja: kirjallisuustieteen yliopistonlehtori Teemu Ikonen

 

 

3 vastausta artikkeliin ”Yhteisö vailla menneisyyttä?

  1. Tänne sivulle pitäisi saada jakamisnappula, että näin hyviä juttuja voisi laittaa laajaan levitykseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *