Opintojen alkuvaiheessa olevan tohtoriopiskelijan mietteitä ennen ensimmäistä kansainvälistä konferenssia

Jotkut ihmiset ovat järkeviä ja harkitsevia. Toiset taas toimivat impulsiivisesti, hetken mielijohteesta ja ovat ehkä suorastaan yllytyshulluja. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Niinpä innostuin heti, kun minulle ehdotettiin hienoa tilaisuutta lähteä konferenssiin, jossa voisin esitellä graduni tuloksia.

Tuumasta toimeen ja abstractia kirjoittamaan. Tiivistelmä valmistui ja se lähti arviointiprosessiin… ja se hyväksyttiin. Tässä vaiheessa ymmärsin, että olen oikeasti sitoutunut lähtemään toiselle puolelle maapalloa esittelemään työtäni. Minä, joka en ole esittänyt koskaan mitään konferenssissa. Minä, joka en ole sujuvasanainen esiintyjä, varsinkaan vieraalla kielellä. Ajatus konferenssimatkasta tuntui loistavalle silloin, kun lähetin tiivistelmän, mutta ei taatusti enää!

Mielessä pyörii epävarmuus. Osaanko esiintyä? Osaanko vastata kysymyksiin? Osaanko ilmaista itseäni vieraalla kielellä niin, että minut ymmärretään oikein? Mistä rahoitus konferenssimatkalle? Osaanko toimia erilaisissa tilanteissa? Olen vasta aloittanut tohtoriopinnot, miten osaan olla kaikkien ansioituneiden tutkijoiden joukossa? Eikö olisi ollut järkevämpää aloittaa kotimaisista konferensseista? Kaikista näistä epävarmoista mietteistä huolimatta konferenssiin on mentävä ja esitys on hoidettava, sillä siihen oli sitouduttu.

Minulla on aika yksinkertainen ongelmanratkaisutekniikka; asioiden ratkominen aloitetaan helpommasta päästä ja ne ratkaistaan yksi kerrallaan. Hotellien varaussivustojen selailu osoitti, että edullisia hotelleja ei lähialueella ole. Varasin majoituksen hotellista, jossa konferenssikin järjestetään. Ei ainakaan tarvitse miettiä, miten kulkeminen hotellista konferenssiin onnistuu kätevästi. Sopivia lentoja näytti olevan runsaasti tarjolla. Seuraavaksi pitääkin uhrata muutama ajatus konferenssimatkan rahoitukselle. Mistä rahat tähän melko hintavaan reissuun? Mitä muuta tarvitaan? Ai niin, tietenkin posteri ja kuulemma käyntikorttejakin olisi hyvä olla. Yllätyin, kuinka vaikeaa posterin tekeminen on. Miten saa esitettyä kaikki tärkeät asiat niin, että posterissa ei ole liikaa tekstiä. Miten posterista saa kiinnostavan ja houkuttelevan näköisen? Lisäksi aloitin vielä englanninkielen keskustelukurssin, jotta minulle tulee varmempi olo kommunikointitaidoistani. Sitten harjoittelemaan esitystä.

Matkaan on aikaa vielä muutama kuukausi, mutta innostus on alkanut herätä. Rahoitus on myönnetty ja käytännön järjestelyt on hoidettu. Minulla on tunne, että olen valmistautunut esitykseen niin hyvin, kuin olen pystynyt. Olen tutustunut matkakohteeseen. Lähistöllä on monia mielenkiintoisia paikkoja, joissa aion vierailla. Konferenssin puitteet näyttävät upeilta. Minulla on useita päiviä aikaa tavata samanhenkisiä, eri puolella maailmaa asuvia ihmisiä. Minulla on mahdollisuus tutustua, luoda suhteita ja ehkä jopa ystävystyä erilaisten ihmisten kanssa. Tämän kaiken lisäksi pääsen todellakin ulkomaille asti kertomaan tutkimuksestani! Löydän ehkä saman aiheen parissa työskenteleviä tutkijoita. Tämä voi todellakin olla se ensimmäinen askel haaveilemallani uralla!

Tällä blogikirjoituksella haluankin kannustaa kaikkia tuoreita tohtoriopiskelijoita tarttumaan tilaisuuteen ja lähtemään konferenssiin, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Jokainen on ollut joskus ensikertalainen, jokainen on ollut epävarma omasta suoriutumisesta, mutta kaikki ovat suoriutuneet ainakin jollain tavalla. Huolellisen valmistautumisen jälkeen voi ajatella tehneensä kaiken mahdollisen esityksen onnistumiseksi. Sen jälkeen voi heittäytyä innostuksen vietäväksi. Luotan siihen, että oma ensimmäinen konferenssimatkani sujuu loistavasti!

Mukavaa kesän odotusta kaikille!

Tiina Talja, TtT-opiskelija
Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta