Verkostoituminen ja sen haasteita

Verkostoitumisen merkitystä ei voi liikaa painottaa tohtorikoulutuksen yhteydessä, sillä hyvällä verkostoitumisella tohtorikoulutettava voi luoda itselleen hyvät edellytykset tutkijan uralle. Vaikka tutkijan ura ei olisikaan tohtorikoulutettavan ykkösuravaihtoehto, on verkostojen luominen silti nykypäivänä oman tutkimuksen ja tulevaisuuden uran edistämisen kannalta tarpeellista.

Verkostoitumisen avulla tohtorikoulutettava voi päästä jo jatko-opintojen aikana osaksi yhteisöjä ja projekteja, joihin oma tutkimus on yhteydessä. Toisaalta verkostoitumisen kautta voi syntyä tulevaisuuden tutkimusyhteistyötä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Verkostoituminen on kuitenkin monista tekijöistä riippuvainen; osalle tohtorikoulutettavista samasta aiheesta kiinnostuneiden tutkijoiden löytäminen on helpompaa ja joillakin sana luistaa paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Osa meistä taas on luonteeltaan introvertteja, jolloin verkostoitumisessa merkityksellinen sosiaalisuus ei ole niin yksinkertainen tehtävä. Tohtorikoulutettava voi kohdata haasteita verkostoitumisessa erityisesti silloin, kun oma tutkimusaihe on hoitotieteessä vähän tutkittu, tai sitä ei ole tutkittu lainkaan. Kerromme seuraavaksi verkostoitumisesta ja siihen liittyvistä haasteista omakohtaisten kokemusten kautta, sillä tohtorikoulutettavina olemme molemmat tutkimusaiheen äärellä, jotka ovat vähemmän tutkittuja hoitotieteessä.

Olemme molemmat Turun yliopiston Hoitotieteen laitoksen tohtorikoulutettavia. Johannan tutkimus on osa Turun yliopiston etiikan, Ethical Health Care and Nursing -tutkimusohjelmaa. Minnan tutkimus kuuluu osaksi Digital Nursing Turku-tutkimusohjelmaa, jossa keskitytään digitaalisuuden ja terveydenhuollon näkökulmiin, ja tutkimusta tehdään muun muassa lapsista ja nuorista.

Johanna: Väitöskirjani aiheena on whistleblowing eli väärinkäytösten paljastaminen terveydenhuollossa. Aihetta on tutkittu usean vuosikymmenen ajan kaupallisessa etiikassa sekä organisaatioetiikassa ja olenkin ammentanut teoriatietoa sieltä. Tutkimustietoa whistleblowing -aiheesta terveydenhuollon kontekstissa on vain vähän saatavilla, vaikka siitä on kirjoiteltu paljon, esimerkiksi mielipidekirjoituksia. Näin ollen aiheen hoitotieteellisiä tutkijoitakaan ei ole montaa. Tutkijoiden vähäinen määrä luo haasteen verkostoitumiselle ja aihetta tutkineiden löytämiselle. Aiheen reflektointi ja ajatusten vaihtaminen niiden ihmisten kanssa, jotka olisivat niin sanotusti sisällä tutkimusaiheessa, olisi tutkimuksen etenemisen kannalta hyödyllistä. Haasteellisuutta osoittaa esimerkiksi kansainvälisten artikkeleiden vertaisarviointi ja arvioitsijoiden vähäinen määrä, joka kävi ilmi väitöskirjan toisen artikkelin julkaisuprosessissa. Olen osallistunut kansainvälisiin konferensseihin, erilaisiin kesäkouluihin ja kursseihin, mutta toistaiseksi olen saanut vain palautetta kuinka tärkeä ja mielenkiintoinen tutkimusaiheeni on, mutta en ole tavannut ketään, joka olisi tutkinut whistleblowing -aihetta.  Koen tulevaisuuden haasteeksi kansainvälisen yhteistyön muodostamisen, ja tutkijanura tähtäimessä olen valmis tähän haasteeseen tarttumaan.

Minna: Väitöskirjatutkimukseni keskittyy seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden käsittelyyn yläkouluikäisen sateenkaarinuoren elämässä. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti yläkoulun kouluterveydenhuoltoon sekä siihen, miten seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuutta ja kehitystä voidaan käsitellä kouluterveydenhoitajan ja sateenkaarinuoren välillä. Olen kokenut verkostoitumisen erityisen tärkeäksi tohtoriopintojeni alusta saakka. Suurimmiksi haasteiksi verkostoitumisessa olen kokenut sateenkaarinuoriin liittyvän aiemman hoitotieteellisen tutkimuksen vähäisyyden, oman aiheeni sijoittuminen useamman tieteenalan välimaastoon, sekä yleisesti melko vähän tutkitun aiheen vuoksi samasta aiheesta kiinnostuneiden tutkijoiden löytämisen. Vaikka tietoisuus seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta onkin lisääntynyt viime vuosina yhteiskunnassa, ei aiheeseen liittyvän tutkimuksen määrä ole lisääntynyt samassa suhteessa hoitotieteessä. Ylipäätään kaiken ikäisiä sateenkaari-ihmisiä koskevaa hoitotieteellistä tutkimusta on vähän verrattuna moneen muuhun hoitotieteelliseen aiheeseen. Toisaalta on hienoa tutkia aihetta, joka on melko vähän tutkittu hoitotieteessä, mutta joskus itsenäisyyden kääntöpuolena on yksinäisyys tutkijana, johon olen yrittänyt verkostoitumisen kautta vaikuttaa. Verkostoitumisessa olen yrittänyt olla luova, ja olen onnistunut löytämään tutkijakontakteja eri tieteenaloilta, kuten yhteiskuntatieteestä, sukupuolentutkimuksesta ja muutaman tutkijan hoitotieteestä!

Keinoja vastata verkostoitumisen haasteisiin

Verkostoitumisen haasteita on useita ja tässä esittelimme niitä, joita olemme oman tohtorikoulutuksemme aikana kokeneet. Näihin haasteisiin voidaan kuitenkin vastata eri tavoin. Yksi keskeisimmistä keinoista on tehdä yhteistyötä väitöskirjan ohjaajien kanssa, jolloin tohtorikoulutettava pystyy hyödyntämään heidän asiantuntemustaan sekä kansallisia ja kansainvälisiä kontaktejaan. Tohtorikoulutettavan kannattaa myös rohkeasti verkostoitua erilaisten järjestöjen ja yhdistysten kanssa, jotka ovat omaa tutkimusaihetta lähellä.

Tohtorikoulutettavalle kertyy väitöskirjan tekemisen aikana paljon tietoa, jota kannattaa jakaa aktiivisesti esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutustilaisuuksissa, kirjoittamalla sanomalehtiin yleistajuisia artikkeleita, ja jakamalla aihetta koskevaa tutkimusta ja uutisia sosiaalisen median kanavissa kuten Twitterissä tai blogi-kirjoituksissa. Näin tohtorikoulutettava luo itselleen näkyvyyttä yliopiston ulkopuolella.

Kansainväliset konferenssit ja koulutukset ovat hyviä verkostoitumispaikkoja, ja niissä kannattaa käydä säännöllisesti ja keskustella rohkeasti uusien tuttavuuksien kanssa. Näin voi muodostua uusia verkostoja, ja monitieteellisten kontaktien luominen voi olla yhtä hedelmällistä kuin hoitotieteellisten kontaktien. Vaikka juuri sen oman tutkimusaiheen tutkijaa ei löytyisikään, kaikki uudet verkostot ja kontaktit voivat viedä tutkimusta ja uraa eteenpäin. Jos omasta aiheesta kiinnostunut tutkija löytyy, kannattaa hänen kanssaan pitää säännöllisesti yhteyttä ja rohkeasti tiedustella hänen omia verkostojaan, koska sitä kautta voi löytää muita samaa aihetta tutkivia tutkijoita.

Verkostoitumisen tulisi kuitenkin olla mukavaa ja mielenkiintoinen osa tohtorikoulutusta, joten itselleen tulee olla armollinen ja antaa itselle aikaa kehittyä verkostoitumisessa. Pääasia on, että pyrkii luomaan uusia kontakteja ja verkostoja koko tohtorikoulutuksen ajan. Verkostoitumista kannattaa toteuttaa avoimin mielin, sillä verkostoitumisen kautta tohtorikoulutettava voi tavata paljon mielenkiintoisia henkilöitä, joista voi yllättäenkin olla tulevaisuudessa hyötyä oman uran ja tutkimuksen kannalta.

 

Tohtoriopiskelijat
Laiti Minna & Pohjanoksa Johanna

Hoitotieteen laitos – Department of Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta – Faculty of Medicine
Turun yliopisto – University of Turku