Suomen kotihoitoon mallia Norjasta?

Vasta julkaistussa NORDCARE2-tutkimushankkeen raportissa (Kröger ym. 2018) nousee pysäyttävästi esiin ikääntyneiden kotihoidon ja laitoshoidon työn haasteet. Suomessa on Pohjoismaiden alhaisimmat henkilöstöresurssit ikääntyneiden hoidossa ja työntekijät kokevat huomattavasti muita pohjoismaisia kollegoitaan enemmän väkivaltaa sekä väkivallan uhkaa. Ikääntyneiden hoivatyön kuormittavuus on kasvanut merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana ja noin 40 prosenttia kotihoidon ja laitoshoidon työntekijöistä on vakavasti harkinnut alalta pois siirtymistä. Samaisessa tutkimuksessa Norjan ikääntyneidenhoito näyttäytyi varsin mallikkaana ikääntyneiden hoivapalveluiden järjestäjänä. Mitä Norjassa tehdään eritavoin kuin meillä Suomessa?

Teen väitöstutkimusta ikääntyneiden arkikuntoutuksen kustannusvaikuttavuudesta kotihoidossa ja tutkimukseni tiimoilta olen tutustunut Norjan kotihoidon ja -kuntoutuksen toteutukseen. Norjassa on kehitetty ikääntyneen toimintakykyä tukevaa kotihoitoa pitkäjänteisesti jo yli kymmenen vuoden ajan. Kyseistä kotiin vietävää palvelua kutsutaan Norjassa nimellä hverdagsrehabilitering ja kutsun sitä tässä arkikuntoutukseksi. Arkikuntoutus toteutuu kotihoidon ja kuntoutuksen työntekijöiden tiiviissä yhteistyössä, jossa kuntoutuksen työntekijät ohjaavat kotihoidon työntekijöitä asiakkaan asettamien toimintakykyä tukevien tavoitteiden saavuttamisessa. Arkikuntoutuksen toteutus edellyttää, että kotihoidon työntekijöiden aikataulu on joustava, jotta työntekijä pystyy vastaamaan ikääntyneen sen hetkiseen muuttuvaan tarpeeseen. Arkikuntoutuksen alkaessa palvelusta aiheutuvat kustannukset kasvavat, mutta ikääntyneen päivittäisistä toimista suoriutumisen kohentuessa ikääntyneen palvelujen tarve vähenee. Arkikuntoutuksen vaikuttavuudesta ikääntyneen toimintakykyyn sekä kustannusvaikuttavuudesta on saatu myös tutkimusnäyttöä (Kjerstad ym. 2015, Lewin ym. 2013). Lisäksi on huomattava, että arkikuntoutuksen toteutus lisää myös työntekijöiden työhyvinvointia.

Suomessa toimintakykyyn tukemisessa kotihoidossa keskitytään paljon fyysisen toimintakyvyn tukemiseen, kun taas arkikuntouksessa keskitytään myös psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn tukemiseen asiakkaan tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi Krögerin ym. (2018) tutkimuksen mukaan Suomessa kotihoitoon ja laitoshoitoon siirtyvien ikääntyneiden toimintakyky on keskimäärin heikompi, kuin muissa Pohjoismaissa. Suomalaisessa järjestelmässä meidän tulisi erityisesti kehittää asiakaspolkua niin, että asiakkaat, joilla on riski päätyä kotihoidon asiakkaaksi, ohjautuisivat arkikuntoutuksen piiriin jo varhaisemmassa vaiheessa. Tässä kohtaa ikääntyneiden palvelujen asiakasohjaajilla on merkittävä rooli tunnistaa arkikuntoutusta tarvitsevat asiakkaat. Ennen peseytymisavun tarjoamista tulisikin selvittää pystyisikö ikääntynyt peseytymään itsenäisesti arkikuntoutuksen avulla. Ikääntyneiden palveluja kehitettäessä olisikin aika kääntää katsetta muihin Pohjoismaihin ja ottaa sieltä oppia hyvistä käytännöistä. Miksi rajan takana käytössä oleva toimintatapa ei voisi toimia meilläkin?

Satu Niskanen
Väitöskirjatutkija, TtM, toimintaterapeutti
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Terveystieteet
Tampereen yliopisto

Lähteet:
Kjerstad, E. and Tuntland, H.K., 2015. Reablement in community-dwelling older adults: a cost-effectiveness analysis alongside a randomized controlled trial. Health Economics Review, 6(1), pp. 15-15.
Kröger, T, Van Aerschot, L. and Puthenparambil, J. M. 2018. Hoivatyö muutoksessa: suomalainen vanhustyö pohjoismaisessa vertailussa. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7372-8
Lewin, G.F., Alfonso, H.S. and Alan, J.J., 2013. Evidence for the long term cost effectiveness of home care reablement programs. Clinical Interventions In Aging, 8, pp. 1273-1281.