Nuorten tasapainoilua digiarjessa

Ruutu- ja peliajasta kinaaminen hallitsee monen perheen arkea. Lapset ja nuoret viettävät huomattavan määrän aikaa erilaisten ruutujen äärellä, niinpä asia on herättänyt laajassa mittakaavassa huolta ja mielipiteitä viimeisen vuosikymmenen aikana. Tutkimuskenttä on yrittänyt löytää myös vastauksia siihen, missä määrin ruutuaika voidaan nähdä terveyden uhkatekijänä.

Kirjoitus perustuu tuoreisiin, lasten ja nuorten ruutuaikaa käsitteleviin suosituksiin ja tutkimuksiin. Tämän kirjoituksen tavoitteena on valottaa esimerkein ruutuajan ja terveyden välisiä yhteyksiä.

Lapset omaksuvat digitaalisten laitteiden käytön varhain, ja näiden laitteiden aktiivinen käyttö suosii yhtäjaksoista istumista. Uudessa, kansallisessa varhaisvuosien (alle 8-vuotiaat) fyysisen aktiivisuuden suosituksissa on huomioitu fyysisen passiivisuuden ja ruutuajan vähentämisen terveydellinen merkitys erityisesti kehon koostumuksen, fyysisen kunnon ja oppimisen näkökulmista. Nämä haitalliset yhteydet terveyteen ovat itsenäisiä ja muista elintavoista riippumattomia. Suosituksen mukaan pitkiä paikallaanolo- ja istumisjaksoja tulisi välttää sekä lasten oppimista, kasvua ja kehitystä tulisi tukea toiminnallisten aktiviteettien kautta.

Tuoreessa Itä-Suomen yliopiston tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin elintapaohjauksen vaikutusta 6-8 -vuotiaiden lasten liikuntatottumuksiin, ruutuaikaan ja ruokavalion laatuun. Tutkimus osoitti, että tietokoneen ja pelilaitteiden käyttö lisääntyivät sekä tutkimus- että verokkiryhmässä seurannan aikana. Tutkijat kertoivat myös, että ruutuaika tyypillisesti lisääntyy huomattavissa määrin alaluokilla, joten siihen voi olla vaikeampi vaikuttaa ohjauksella verrattuna muihin elintapoihin kuten esimerkiksi oikeaoppiseen ravitsemukseen ja riittävään liikuntakäyttäytymiseen.

Lasten kasvaessa digitaalisten laitteiden käyttö lisääntyy entisestään. Digitaalisuus ja digitaaliset taidot ovat nostettu näyttävästi esille peruskoulutuksen kouluyhteisö- ja opetussuunnitelmatyössä. Vaikka nykyajan lapset valjastetaan jo varhaisessa vaiheessa käyttämään monipuolisesti erilaisia digilaitteita, ja he omaksuvat luontevasti eri sovelluksia ja työalustoja esimerkiksi tiedonetsintään, digilaitteiden hyödyntäminen opetuksessa ei pitäisi kuitenkaan olla itseisarvo. Parhaimmillaan näiden laitteiden ja menetelmien hyödyntäminen tukevat omaa pohdintaa, tekemistä ja kriittistä tiedonhakua.

Lasten ja nuorten (7-18-vuotiaille) fyysisen aktiivisuuden suositusohjelman mukaan nuorten tulisi liikkua ripeästi vähintään tunnin päivässä sekä rajoittaa päivittäistä ruutuaikaa viihdemedian ääressä enintään kahteen tuntiin. Tämä Suomessa linjattu ruutuaikasuositus mukailee amerikkalaisen lastenlääkärien liiton (American Academy of Pediatrics [AAP]) laatimaa ohjeistusta kahden tunnin päivittäisestä ruutuajasta. Nyt tämä suositus on päivitetty Yhdysvalloissa, ja tiukan ruutuaikarajoituksen sijaan ohjeistus on muutettu monitahoisemmaksi. AAP kannustaa amerikkalaisia vanhempia ohjaamaan lapsiaan vastuullisiksi digikansalaisiksi, johon modernin digivälineet edelleen kuuluvat. Liitto myös rohkaisee perheitä varaamaan aikaa myös yhteiselle tekemiselle ilman teknologioita.

Vastikään Psychological Science lehdessä julkaistussa, Cardiffin ja Oxfordin yliopistojen tutkijoiden jättitutkimuksessa (mukana oli yli 120 000 15 -vuotiasta nuorta) havaittiin, että kohtuullinen, tiettyyn rajaan saakka vietetty ruutuaika lisäsi nuorten hyvinvointia. Tutkijat määrittelivät erikseen arkipäivän ja viikonlopun raja-arvot eri digikäytön muodoille, jonka ylityksen jälkeen ruutuaika vaikuttaisi haitallisesti nuorten henkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksen mukaan arkisin käytön raja-arvot olivat: 1 tunti ja 40 minuuttia digitaalisille peleille, 1 tunti ja 57 minuuttia älypuhelimelle, 4 tuntia ja 17 minuuttia tietokoneelle sekä 3 tuntia ja 41 minuuttia videoiden katselulle. Viikonlopun osalta nämä raja-arvot olivat korkeammat.

Omassa tutkimuksessamme havaitsimme, että nuorilla saattaa vierähtää helposti useita tunteja päivässä digiviihteen parissa. Nuoret yläkoululaiset (12-16 -vuotiaita) viettivät päivässä keskimäärin 72 minuuttia tietokoneen, 27 minuuttia tabletin ja 123 minuuttia älypuhelimen äärellä kouluaktiviteettien ulkopuolella. Tutkimus osoitti myös, että nuoret (tutkimusaineisto käsitti 460 nuorta) käyttivät digitaalisiin peleihin keskimäärin 74 minuuttia. Lisäksi runsas ja ongelmallinen digipelaaminen oli yhteydessä tiettyihin pelityyppeihin, jotka sisälsivät toiminta- ja strategia-ominaisuuksia. Tarkempia tuloksia tutkimuksesta julkaistaan vuoden 2017 loppupuolella Behavioral Medicine -lehdessä.

Vaikka runsas ruutuaika ei välttämättä johda haitallisiin terveysvaikutuksiin, digikäytön ajoituksella voi olla merkittävä vaikutus hyvinvoinnille. Tuore tutkimus antoi viitteitä siitä, että yöllinen älypuhelimen käyttö voi vähentää yöunen määrää ja johtaa jatkuvaan väsymykseen sekä edelleen jatkuessaan saattaa vaikuttaa haitallisesti henkiseen vireyteen ja hyvinvointiin. Tutkimuksen mukaan viidesosa 12-15 -vuotiaista heräsi lähes joka yö käyttämään sosiaalista mediaa kännykällään. Tällainen yösomettaminen oli yleisempää työtöillä kuin pojilla.

Sosiaalisen median kanavat on omaksuttu myös välineeksi, jolla on korvattu ystävien kanssa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Samalla somesta on tullut kiusaamisen, syrjinnän ja stalkkaamisen kenttä. Tutkijat ovat havainneet, että nämä ikävät kokemukset niin sosiaalisessa mediassa kuin yhtä lailla tosielämässä saattavat lisätä esimerkiksi masennuksen riskiä, ja riski on sitä suurempi mitä enemmän näitä ikäviä kokemuksia kertyy. Vanhempien kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hyviä käytöstapoja on tarpeen opettaa niin digimaailmassa kuin todellisessa elämässä.

Yleisesti, mielenkiintoa ei kannata kohdistaa yksinomaan nuorten ruutuajan määrittämiseen, vaan tärkeää on myös havainnoida ruutukäyttäytymisen laadullisia ominaisuuksia, kuten esimerkiksi digiaktiviteettien sisältöjä. Intohimoinen, määrältään runsas ruutuaktiviteetti voi sen tuomista pienistä haittanäkökulmista huolimatta tuoda enemmän hyötyjä ja mielekkyyttä elämään. Tällöin päivään kuuluu kuitenkin ruutuaktiviteettien ohella riittävästi hyvinvointia tukevia toimintoja, kuten liikkumista ja unta. Nuorten vanhempia tulisikin rohkaista keskustelemaan lastensa kanssa yhdessä ruutukäyttäytymisestä, sen määrästä ja sisällöistä. Kuitenkin aikarajojen sijaan, nuorten kanssa kannattaa keskustella, mitä näillä välineillä tehdään ja millä tavalla nämä aktiviteetit vaikuttavat hyvinvointiin.

Niko Männikkö, TtM, TtT-opiskelija, Oulun yliopisto