Verkostoitunut, verkostoituneempi, tutkija

Tämä toinen bloggaus jatkaa ensimmäisen kirjoituksen teemaa verkostoitumisen mahdollisuuksista. Aiemmin – ja ehkä osin vieläkin – vallitseva mielikuva yksin kammiossaan puurtavasta tutkijasta joutaa viimeistään nyt historiaan; tutkimusta tehdään yhteistyönä tutkimusryhmissä, vahvasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti verkostoituneena. Tohtorikoulutettavan kannattaa ottaa jatko-opintoajastaan kaikki irti myös verkostoitumisen saralla. Tutkimuksen tekeminen on toki pääasia, mutta sen ohella aikaa kannattaa käyttää myös tutkijaksi kasvamiseen. Tutkijaksi kouluttautumisen tärkeä anti metodologisen ja muun osaamisen lisäksi on kollegoiden verkosto. Hoitotieteen valtakunnallinen tohtorikoulutusverkosto tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kansalliseen verkostoitumiseen. Tohtorikoulutusverkoston tarjoamilla opintojaksoilla voi saavuttaa vähintään kaksi erityyppistä tavoitetta. Ensinnäkin korkeatasoiset opintojaksot ovat mahdollisuus uuden oppimiseen niin metodiikan kuin tietyn tutkimusaiheen tai -kohteen osalta. Toiseksi kurssit ovat keskeinen mahdollisuus verkostoitumiseen. Muiden tohtorikoulutettavien tapaaminen opintojen lomassa voi johtaa tulevaisuudessa yhteistyöhön. Sitä paitsi opiskelijakollegoihin tutustuminen on hauskaa ja ilman tutkimusyhteistyötäkin on hyvä tuntea oman tutkijasukupolven jäseniä.

Verkostoituminen on hyvä ulottaa myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Mahdollisuuksia kansainväliseen verkostoitumiseen on lukuisia. Oman tutkimuksen esittäminen konferensseissa on tohtorikoulutettavalle luonteva tapa luoda uusia kontakteja. Kannattaa myös ottaa selvää oman yliopiston kansainvälisistä yhteyksistä ja hyödyntää niitä. Esimerkiksi Turun yliopiston hoitotieteen laitos koordinoi parhaillaan kahta kansainvälistä verkostoa, joista toinen operoi Itämeren alueella ja toinen mannertenvälisesti. Verkostoilla on tavoitteena tutkimusyhteistyö, mutta keskeisen osan toiminnasta muodostavat tohtorikoulutettaville suunnatut kesäkoulut. Kesäkoulut tarjoavat tiiviin paketin tiedettä ja lisäksi myös ainutlaatuisen tilaisuuden verkostoitua oman alan kansainvälisten tohtorikoulutettavien ja tutkijoiden kanssa. Vaikka kesäkoulussa ei sattuisi tapaamaan täsmälleen oman aihepiirin tutkijaa, yksikin kontaktihenkilö yliopistosta voi johdattaa uusien yhteyksien äärelle.

Toisille verkostoituminen on yhtä helppoa kuin hengittäminen, mutta osa meistä joutuu ponnistelemaan verkostojen luomiseksi. Verkostoituminen vaatii joskus nykyään niin trendikästä oman mukavuusalueen ulkopuolella toimimista. Niin tohtorikoulutettavissa kuin tutkijoissakin on monenlaisia persoonallisuuksia ja oma tapa toimia löytyy kokemuksen myötä. Tärkeää on säilyttää avoin mieli. On myös hyvä muistaa, että kaikki kontaktit ovat arvokkaita; siltoja ei kannata polttaa takanaan, sillä aiemmat verkostot saattavat osoittautua uudelleen tärkeiksi yllättävissäkin yhteyksissä.

Hannakaisa Niela-Vilén, TtT, kätilö
Tohtoriohjelmakoordinaattori, hoitotieteen tohtoriohjelma
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto
S-posti: hmniel(at)utu.fi
ResearchGate: https://www.researchgate.net/profile/Hannakaisa_Niela-Vilen

 

Heli Virtanen, TtT, ESH
Yliopisto-opettaja
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto
S-posti: hetuvi(at)utu.fi