Verkot vesille – hoitotieteen tohtoriopiskelijoiden verkostoituminen

Lämpimästi tervetuloa lukemaan uunituoretta Nursing Science-blogia. Ensimmäisen blogikirjoituksen aiheena on verkostoituminen, sillä blogia kirjoittaa vuorotellen hoitotieteen edustajat Itä-Suomen, Oulun, Tampereen, Turun yliopistosta ja Åbo Akademiin yksiköstä Vaasasta. Hoitotieteessä verkostoitumisella on pitkät perinteet, sillä yhteistyötä tohtorikoulutuksessa on tehty jo vuosikymmeniä. Alkujaan Suomen Akatemian rahoittaman hoitotieteen tutkijakoulun, Finnish Doctoral Programme in Nursing Science, toiminta alkoi jo vuonna 1995. Joka vuosi kukin viidestä hoitotieteen koulutusta tarjoavasta yliopistossa on tarjonnut tohtoriopintojen kursseja kaikille hoitotieteen tohtoriopiskelijoille. Tohtorikoulutusverkostoa ja tutkijakoulua on pitkään koordinoinut Turun yliopiston hoitotieteen laitos.

Vuoden 2017 alusta verkoston, Finnish Doctoral Education Network in Nursing Science, koordinaatio lähtee kiertämään niin, että seuraavat kolme vuotta verkostoa koordinoi Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan hoitotieteen oppiala. Sen tukena on johtoryhmä, jossa on edustus kaikista viidestä yliopistosta. Koordinaatio siirtyy kolmen vuoden välein verkostoa ylläpitäviltä yliopistoilta toiselle. Verkoston uutena piirteenä on myös se, että verkoston johtoryhmään kuuluu nyt myös opiskelijajäsen. Näin verkoston toiminnan suunnittelussa on entistä vahvemmin mukana myös opiskelijan näkökulma. Opiskelijajäsenen kautta opiskelijat voivat tuoda asioita johtoryhmään ja informaatio kulkee tietenkin myös toisin päin. Opiskelijajäsenen yhtenä tärkeänä tehtävänä on edistää suomalaisissa yliopistoissa opiskelevien hoitotieteen tohtoriopiskelijoiden verkostoitumista.

Tohtoriopiskelijoiden verkostoitumista on lähdetty jäsentämään ja tiivistämään kolmesta eri näkökulmasta. Jatkossa tohtoriopiskelijoilla on mahdollisuus tavata kasvotusten vuosittain. Joka toinen vuosi tohtoriopiskelijoiden tapaamisen järjestää verkostoa koordinoiva yliopisto. Syksyllä 2017 tapaamme Tampereella, tarkemmin sanottuna 2.11.2017. Näiden tapaamisten sisältö ja ohjelma vaihtelevat ja toiveet sekä ideat ovat tervetulleita verkoston johtoryhmän opiskelijajäsenelle. Tavoitteena on, että vapaamuotoisen tutustumisen lisäksi tapaamiset tarjoavat yleisesti tohtoriopiskelijoita koskettavaa asiasisältöä ja myös tutustumista kunkin yliopiston hoitotieteen painopistealueisiin ja erityispiirteisiin. Joka toinen vuosi tämä tapaaminen kytkeytyy näppärästi meidän yhteisen kansallisen hoitotieteen konferenssiimme yhteyteen. Seuraavan kerran konferenssi järjestetään Vaasassa, syksyllä 2018. Monipuolisten sosiaalisen median sovellusten käytöstä huolimatta kasvokkain tapaamisella on kiistatta omat etunsa.

Toinen verkostoitumisen keino on tämä uusi blogi, jossa kuukausittain hoitotieteen tohtoriopiskelijat ja hoitotieteen edustajat voivat kertoa esimerkiksi tutkimusaiheistaan ja uusista innovaatioistaan. Toivottavasti otamme myös kantaa hoitotieteen tutkimuksen näkökulmasta ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja olemme näin osaltamme edistämässä vapaata tutkimusta ja tieteellistä sivistystä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla aivan kuten yliopistolaissa määritellään.

Kolmantena verkostoitumisen kanavana tohtoriopiskelijoille toimii oma Facebook-ryhmä, joka ensimmäisten viikkojen aikana on tavoittanut jo lähes 70 jäsentä. Tätä ryhmää kannattaa siis hyödyntää opiskeluun liittyvien käytännön kysymysten ratkaisemisessa sekä kokemusten jakamisessa ja miksikä ei myös omien julkaisuiden sekä oman yksikön toiminnan markkinoinnissa.

Mitä hyötyä tästä edellä kuvatusta verkostoitumisesta sitten on? Vaikka tohtoriopinnot sisältävät yliopistosta riippuen erisuuruisen määrän tohtoriopintojen kursseja, tutkijan työ on pitkälti yksinäistä puurtamista. Välillä voi tulla tunne siitä, että vain minun tutkimusryhmäni artikkelikäsikirjoitukset palautuvat tieteellisistä lehdistä hylättyinä tai että olen oman tutkimusaiheeni kanssa yksin, asiantuntevasta ohjauksesta huolimatta. Näiden ajatusten kanssa emme kuitenkaan ole yksin, vaan vastaavia kokemuksia on varmasti tullut vastaan jokaisen tutkijanuralla. Ja toisaalta kuka muu ymmärtää niin hyvin myös niitä onnistumisen kokemuksia, joita kuitenkin välillä saamme, kuin toinen tutkija. Verkostoitumisen tarjoama vertaistuki kannattaa siis hyödyntää. ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa”, Pave Maijasen laulun sanoin pitää tässäkin kohdin paikkansa.

Laajemmin asia tarkasteltaessa, voimme todeta, että hoitotieteen opintoja on ollut mahdollista suorittaa yliopistotasolla Suomessa jo pian 40 vuoden ajan ja hoitotiede on vakiinnuttanut asemansa omana tieteenalanaan. Suurelle yleisölle hoitotiede ei kuitenkaan ole välttämättä tieteenalana tuttu. Voimme herättää ihmetystä, ”Keitä te oikein olette?” Ette ole lääkäreitä, mutta psykologeinakaan teitä ei voi pitää. Verkostoituminen ja kollegoiden tunteminen auttavat meitä tekemään yhdessä entistä vahvemmin hoitotieteellistä tutkimusta näkyväksi ja hyödynnettäväksi.

Eeva Harju, TtT-opiskelija, Tampereen yliopisto
Hoitotieteen valtakunnallisen tohtorikoulutusverkoston johtoryhmän opiskelijajäsen

Päivi Åstedt-Kurki, Professori, Tampereen yliopisto
Hoitotieteen valtakunnallisen tohtorikoulutusverkoston johtoryhmän puheenjohtaja