Tausta ja tavoitteet

Yliopistolaitos on laajentunut Suomessa ja muissa kehittyneissä Länsimaissa 1900-luvun loppupuolella huimaa vauhtia. Laajentumisvaiheessa Suomeen perustettiin lukuisia uusia yliopistoja, minkä myötä myös opiskelijamäärät kasvoivat. Puhutaan niin kutsutusta opiskelijaekspansiosta ja korkeakoulujen massoittumisesta. Massoittumisen myötä koko yliopistojärjestelmä on laajentunut ja kehittynyt nopeasti ja tämän laajentumisen ja kehittymisen myötä myös yliopistojen tehtävät ja sisäinen dynamiikka ovat olleet muutoksessa. Esimerkiksi tieteenalat ovat eriytyneet, yliopistojen päämäärät monipuolistuneet ja hallinto ja byrokratia lisääntynyt. (Tirronen 2005.) Korkeakoulutus on moniarvoistunut ja monimuotoistunut valtavasti, mikä näkyy myös opiskelijoiden taustojen muotoisuutena, sillä yliopistot eivät enää valikoi ainakaan näkyvästi opiskelijoitaan heidän taustaansa liittyvien tekijöiden perusteella (Nori 2011).

Korkeakoulujen massoittumisilmiön myötä kilpailu akateemisilla työmarkkinoilla on kasvanut ja tehnyt opiskelijoiden opintopoluista ja urasuunnitelmista yhä epävakaampia. Tämä epävakaus on luonut yhtäältä tarpeen kehittää opintoihin kiinnittymisen arviointia tutkimusperustaisesti, mutta toisaalta myös käytännön tarpeen kehittää ohjauskäytänteitä sekä oppimisen ja opiskelun taitoja. Nexus-kysely on tutkimusperustainen opiskelun ja opintoihin kiinnittymisen itsearviointikysely, joka on kehitetty vastaamaan näihin tarpeisiin.

Kyselyn kehitystyön lähtökohtana on ollut sellaisen kokonaisuuden jäsentäminen, joka antaa opiskelijalle pohjan itsearvioida omaa kiinnittymistään yliopistoon ja yliopistoyhteisöön, mutta joka samalla palvelee myös yhteisten ohjauskäytäntöjen kehittämistä korkeakoulun opetusyhteisössä. Kyselyn ei ole tarkoitus olla ainoastaan arviointi- ja tutkimustiedon kokoamisen väline, vaan myös opiskelijan itsearvioinnin apuväline. Kyselyn tarkoitus on toimia ohjauksen työkaluna, mutta lisäksi sen on tarkoitus antaa opiskelijalle mahdollisuus itsearvioida omia tapojaan kehittyä oppijana, arvioida opiskelun mielekkyyttä ja tunnistaa opiskelussaan sellaisia asioita, jotka haittaavat kiinnittymistä opintoihin ja korkeakouluun. Näin voidaan vahvistaa tietoisuutta oppimistavoista, opituista taidoista ja valmiuksista ja tukea alkavaa asiantuntijuuden kehittymistä korkeakouluopinnoissa.

 

Lähteet:

Nori, H. 2011. Keille yliopiston portit avautuvat? Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa. Turun yliopiston julkaisuja, sarja C, osa 309.

Tirronen, J. 2005. Ulkopuoliset haasteet yliopistojen vahvuudeksi. Tiedepolitiikka 30 (3), 45‒50.