Ymmärtävä ja syväsuuntautunut lähestymistapa

Tieteelliselle ajattelulle on ominaista lähestyä asioita siten, että tarkastelun kohteena olevia ilmiöitä pyritään ensinnäkin ymmärtämään, mutta samalla myös pohdiskelemaan niitä ja etsimään asioille ja ilmiöille erilaisia näkökulmia ja perusteluja. Samanlaiset pyrkimykset ovat olennaisia myös ymmärtävälle ja syväsuuntautuneelle oppimiselle, joka nimensä mukaisesti lähestyy asioita syvemmän ymmärryksen näkökulmasta. (Parpala, Lindblom-Ylänne, Komulainen & Entwistle 2013; Törmä, Korhonen & Mäkinen 2012.) Nexus-kyselyn kokemukset ja tulokset tukevat tätä ajattelua, sillä niiden perusteella ymmärtävä ja syväsuuntautunut oppiminen on olennainen osa akateemista orientaatiota ja kiinnittymistä vahvistavaa oppimis- ja opiskeluprosessia.

Pinta- ja syväsuuntautuneen oppimisstrategian on todettu eroavan toisistaan siten, että pintasuuntautunut opiskelija kiinnittää huomionsa tekstissä esiintyviin yksityiskohtiin ja faktoihin, kun taas syväsuuntautuneen opiskelijan huomio suuntautuu erityisesti tekstin muodostamaan kokonaisuuteen. Syväsuuntautuneet opiskelijat ovat myös pintasuuntautuneisiin opiskelijoihin verrattuna sisäisesti motivoituneempia ja he haluavat ymmärtää opiskeltavien asioiden merkityksiä. Syväsuuntautunut oppija myös pyrkii saavuttamaan kokonaisvaltaisen tavan hahmottaa oppimaansa ja hän on kiinnostunut itsearvioimaan oman oppimisensa edistymistä. Oppimisen strategioiden erittely on keskeinen osa oppimisen lähestymistapojen tutkimusta. (Marton & Säljö 1976; Marton 1982; Marton 1988; ks. myös Korhonen 2003.)

 

Lähteet:

Korhonen, V. 2003. Oppijana verkossa. Aikuisopiskelijan oppimiseen suuntautuminen ja oppimiskokemukset verkkopohjaisessa oppimisympäristössä. Tampere: Tampere University Press.

Marton, F. & Säljö, R. 1976. On qualitative differences in learning: 1—outcome and process. British Journal of Educational Psychology, 46 (1), 4–11.

Marton, F. 1982. Towards a phenomenography of learning: Integrating experiential aspects. University of Göteborg. Department of Education. 1982: 06.

Marton, F. 1988. Describing and Improving Learning. Teoksessa R.R. Schmeck (toim.) Learning Strategies and Learning Styles. New York: Plenum Press, 53‒82.

Parpala, A., Lindblom-Ylänne, S., Komulainen, E. & Entwistle, N. 2013. Assessing students’ experiences of teaching-learning environments and approaches to teaching: Validation of a questionnaire in different countries and varying contexts. Learning Environment Research, 16, 201‒215.

Törmä, S., Korhonen, V. & Mäkinen, M. 2012. Miten arvioida yliopisto-opiskelijoiden kiinnittymistä opintoihin? Teoksessa V. Korhonen & M. Mäkinen (toim.) Opiskelijat korkeakoulutuksen näyttämöillä. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Campus Conexus -projektin julkaisuja A:1, 163‒191.