Tehtävien välttely ja suoritussuuntautuneisuus

Tehtävien välttelytaipumukseen liittyy Nexus-kyselyssä kaksi keskeistä asiaa, jotka ovat aikaansaamattomuus ja suoriutumista korostavat tavoitteet omassa oppimisessa. Tehtäviä välttelevällä opiskelijalla on hankaluuksia saada asioita aikaan ja hänen tavoitteensa liittyvät oman oppimisen sijaan lähinnä tehtävistä suoriutumiseen. Suoriutumistavoitteet leimaavat näin koko oppimisprosessia ja sen sujumista, sillä oppijan omalle toiminnalleen asettamien tavoitteiden on todettu ennustavan merkittävällä tavalla oppimisprosessin luonnetta ja tuloksia (ks. Korhonen 2003; Korhonen & Hietava 2011).

Tavoitteet voidaan motivaation näkökulmasta jakaa pääpiirteissään oppimistavoitteisiin (mastery goal) ja suoritustavoitteisiin (performance goal) (Dweck & Leggett 1988; Dweck 1999; Anderman & Patrick 2012). Näistä nimenomaan suoritustavoitteet saattavat helposti madaltua erilaisiksi tavoitteiksi vältellä vaikeita asioita ja päästä niistä mahdollisimman helpolla. Tämä korostaa puolestaan pyrkimyksiä suoriutua tehtävistä mahdollisimman vähällä vaivalla ja nopeasti uhraamatta niiden toteuttamiseen liikaa omia voimavaroja. Tällaisen mahdollisimman vähällä vaivalla menestykseen pyrkivän, suorittavan lähestymistavan kehittyminen on tyypillistä erityisesti korkeakouluopiskelijoille (Yorke 2006).

Suorittavaa oppimista ja vitkastelua on havainnoitu tarkemmin esimerkiksi teknillisten alojen korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa, visualisointityökalujen avulla verkossa. Tässä yhteydessä huomattiin, että suuri osa opiskelijoista palauttaa tehtäviään vasta juuri ennen määräaikaa. (Tervakari, Silius, Kailanto & Huhtamäki 2012.) Näin toimiessaan opiskelijat tekevät keskustelun ja mielipiteiden vaihdon mahdottomaksi, sillä niille ei yksinkertaisesti jää aikaa. Tällöin ei myöskään synny tilaisuuksia vertaisoppimiselle, vaan opiskelusta muodostuu yksinäistä, kiireistä, paineista ja suorituskeskeistä.

 

Lähteet:

Anderman, E.M. & Patrick, H. 2012. Achievement Goal Theory, Conceptualization of Ability/Intelligence, and Classroom Climate. Teoksessa S.L. Christenson,  A.L. Reschly & C. Wylie (toim.) Handbook of Research on Student Engagement. New York: Springer, 173‒192.

Dweck, C.S. 1999. Self-theories: their role in motivation, personality and development. Philadelphia, PA: Psychology Press.

Dweck, C.S. & Leggett, E.L. 1988. A social-cognitive approach to motivation and personality. Psychological Review, 95, 256‒273.

Korhonen, V. 2003. Oppijana verkossa. Aikuisopiskelijan oppimiseen suuntautuminen ja oppimiskokemukset verkkopohjaisessa oppimisympäristössä. Tampere: Tampere University Press.

Korhonen, V. & Hietava, S. 2011. Mikä opiskelijaa motivoi, mikä ei? Sitoutuminen korkeakouluopintoihin motivaationäkökulmasta tarkasteltuna. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Campus Conexus -projektin julkaisuja B:2.

Tervakari, A-M., Silius, K., Kailanto, M, & Huhtamäki, J. 2012. Verkostoitumispalvelun visualisoinnit opetuksen tukena. Teoksessa M. Mäkinen, J. Annala, V. Korhonen, S. Vehviläinen, A-M. Norrgrann, P. Kalli & P. Svärd (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampere: Tampere University Press, 201‒229.

Yorke, M. 2006. Student engagement: deep, surface or strategic? Conference proceedings. Engaging Students: 9th Pacific Rim Conference First Year in Higher Education, Griffith University, Gold Coast, Qld., 12–14.7.2006.