Suunnitelmallinen opiskelu

Opiskelun suunnitelmallisuus on myös yksi keskeisistä oppimisen lähestymistapoihin vaikuttavista asioista. Suunnitelmallisuudessa korostuu esimerkiksi opiskelijan itsesäätelytaitojen, ajanhallinnan ja tavoitteiden merkitys opiskelussa ja oppimisessa. (Vrt. Parpala, Lindblom-Ylänne, Komulainen & Entwistle 2013.) Juuri itsesäätelytaitojen on todettu erottavan esimerkiksi nopeasti ja hitaasti etenevät yliopisto-opiskelijat toisistaan (Merenluoto 2005; Haarala-Muhonen 2011).

Itsesäätelytaidoista on olemassa useampia malleja, joista monissa ne jaotellaan sisäiseen itsesäätelyyn (self-regulation) ja ulkoiseen säätelyyn (external regulation) (Zimmerman & Schunk 1989). Monet malleista myös pyrkivät luomaan ilmiöstä kokonaiskuvan. Tästä esimerkki on Vermutin ja hänen kollegoidensa (Vermut 1996; 1998; Vermetten, Lodewijks & Vermunt 1999) kehittelemä jaottelu, jonka mukaan säätelytaipumukset voidaan jaotella itsesäätelyyn, ulkoiseen säätelyyn ja vaikeuksiin oppimisen säätelyssä. Kehittyneet itsesäätelytaidot johtavat yleisesti ottaen parempaan opiskeluprosessin hallintaan, kuin ulkoisesti ohjautuva säätely. Vastaavasti vaikeudet ja puutteet oppimisen itsesäätelytaidoissa ennustavat mahdollisia ongelmia oppimisen hallinnassa ja opiskelussa. (Korhonen 2003; Korhonen & Rautopuro 2012.)

Opiskelijalla, jonka itsesäätelytaidot ovat kunnossa, on selkeä käsitys siitä, miten hänen tulisi opiskella. Hän myös pystyy arvioimaan oppimisensa edistymistä omaehtoisesti. Lisäksi ajanhallintaan liittyvillä taidoilla on oma, suuri merkityksensä, sillä opiskelijalla, joka osaa varata riittävästi aikaa ja tilaa myös sellaisille tehtäville, jotka eivät vaadi paikallaoloa, mutta edellyttävät itsenäistä otetta ja vertaisyhteistyötä, on edellytykset toteuttaa opintonsa onnistuneesti. (Korhonen 2003; Korhonen & Rautopuro 2012.) Tällaisia itsenäistä otetta vaativia tehtäviä ovat esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen, esitysten valmistelu, aineistojen hankkiminen, käytännön kohteisiin tutustuminen ja niin edelleen.

Myös tavoitteiden asettaminen ja toiminnan tavoitteellisuus liittyvät opiskelun suunnitelmallisuuteen. Erilaiset tavoitteet, oman elämän ja opintojen tavoitteellinen ohjaaminen ja oma-aloitteisuus erilaisten mahdollisuuksien selvittämisessä ovat yhteydessä toisiinsa (Little 2007; ks. myös Korhonen & Hietava 2011). Opiskeluun ja oppimiseen liittyvät tavoitteet, olivat ne sitten pieniä tai suuria, ovat henkilökohtaisia projekteja, joiden puitteissa opiskelija rakentaa tietämystään ja identiteettiään. Opiskeluun liittyviin yhteisöihin osallistumisen kautta hän voi myös saavuttaa tarvittavia rakennusaineita päämäärilleen.

 

Lähteet:

Haarala-Muhonen, A. 2011. Oikeustieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden haasteet opiskelussa. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 237.

Korhonen, V. 2003. Oppijana verkossa. Aikuisopiskelijan oppimiseen suuntautuminen ja oppimiskokemukset verkkopohjaisessa oppimisympäristössä. Tampere: Tampere University Press.

Korhonen, V. & Hietava, S. 2011. Mikä opiskelijaa motivoi, mikä ei? Sitoutuminen korkeakouluopintoihin motivaationäkökulmasta tarkasteltuna. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Campus Conexus -projektin julkaisuja B:2.

Korhonen, V. & Rautopuro, J. 2012. Hitaasti mutta epävarmasti – Onko opintoihin hakeutumisen lähtökohdilla yhteyttä opintojen käynnistymisongelmiin? Teoksessa V. Korhonen & M. Mäkinen (toim.) Opiskelijat korkeakoulutuksen näyttämöillä. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Campus Conexus -projektin julkaisuja A:1, 87‒112.

Little, B.R. 2007. Prompt and Circumstance: The Generative Contexts of Personal Projects Analysis. Teoksessa B.R. Little, K. Salmela-Aro & S.D. Phillips (toim.) Personal Project Pursuits. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates, 3‒50.

Merenluoto, S. 2005. Nopeasti maisteriksi. Tutkimus nopeasta valmistumisesta ja valmistujasta. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja A:204.

Parpala, A., Lindblom-Ylänne, S., Komulainen, E. & Entwistle, N. 2013. Assessing students’ experiences of teaching-learning environments and approaches to teaching: Validation of a questionnaire in different countries and varying contexts. Learning Environment Research, 16, 201‒215.

Vermetten, Y., Lodewijks, H. & Vermunt, J. 1999. Consistency and variability of learning strategies in different university courses. Higher Education, 37, 1‒21.

Vermunt, J. D. 1996. Metacognitive, cognitive and affective aspects of learning styles and strategies: a phenomenographic analysis. Higher Education, 31, 25‒50.

Vermunt, J.D. 1998. The regulation of constructive learning processes. British Journal of Educational Psychology, 68, 149–171.

Zimmerman, B.J. & Schunk, D.H. (toim.) 1989. Self-regulated learning and academic achievement: Theory, research and practice. New York: Springer-Verlag.