Opintojen koettu merkitys ja priorisointi

Opintojen koettu merkitys ja priorisointi liittyvät olennaisesti kysymyksiin siitä, millainen suhde opiskelijalla on aloittamiinsa opintoihin ja mitä hän korkeakoulutuksella ylipäänsä tavoittelee. Näihin kysymyksiin voivat sisältyä esimerkiksi erilaiset ihmisenä kasvamisen kysymykset ja tavat orientoitua tulevaisuuteen tai esimerkiksi se, onko opiskelija tyytyväinen siihen alaan, jota hän opiskelee (Horsmanhof & Zimitat 2007; ks. myös Törmä, Korhonen & Mäkinen 2012).

Opintojen mielekkyyteen ja merkityksellisyyteen liittyviä kokemuksia on lähestytty tutkimuksessa erityisesti opiskeluun liittyvien orientaatioiden avulla. Esimerkiksi Beaty, Gibbs ja Morgan (1997) havaitsivat opiskelijatutkimuksissaan neljä erilaista orientaatiota, akateemisen, ammatillisen, henkilökohtaisen ja sosiaalisen orientaation, jotka kaikki kuvasivat hyvin erilaisia tapoja suhtautua opintoihin. Ammatillisen orientaation omaksunut opiskelija keskittyy tulevaisuuteen ja hankkii koulutuksen erityisesti tulevaa uraa ajatellen. Akateemisesti orientoitunut opiskelija puolestaan kokee erityisesti opintojen sisällöt kiinnostavina ja hänelle myös akateeminen ura saattaa näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona. Henkilökohtaisen orientaation omaksunut opiskelija on puolestaan kiinnostunut ennen kaikkea itsensä kehittämisestä ja näköalojen laajentamisesta siinä missä sosiaalisesti orientoitunut pyrkii auttamaan muita tai nauttimaan opiskelijaelämän tuottamasta sosiaalisuudesta.

Opintojen priorisointi liittyy kysymyksiin siitä, kuinka tärkeinä opiskelijat pitävät opintojaan ja keskittyvätkö he niihin vai esimerkiksi työhön, perheeseen tai muihin samanaikaisiin opintoihin. Toisin sanoen, kuinka paljon he antavat opinnoilleen aikaa. Mikäli opiskelija priorisoi elämässään opintojen sijaan jotain muuta osa-aluetta, opinnot saattavat kärsiä ja hidastua. Opintojen priorisoimattomuus on tyypillistä juuri hitaasti eteneville ja opiskelemattomille opiskelijoille ja se on usein yhteydessä koettuihin ongelmiin opintoihin sopeutumisessa ja niiden hallinnassa. Opintojen priorisoimattomuus tiedostetaan nykyisellään melko huonosti, joten myös siihen vaikuttaminen on hankalaa. Lisäksi monet opintojen priorisoimattomuuteen liittyvät seikat ovat opiskelijan elämäntilanteeseen tai talouteen liittyviä yliopiston ulkopuolisia tekijöitä, jolloin niihin puuttuminen on vaikeaa. (Korhonen & Rautopuro 2012.)

Mäkisen ja Olkinuoran (2002) mukaan yleinen orientoituminen opiskeluun määrittyy opiskelijan mielessä tietynlaiseksi tavaksi ajatella ja suhteuttaa opiskelu muihin elämän osa-alueisiin. He erottelevat toisistaan opiskelijat, jotka suuntautuvat opintoihin positiivisesti (opiskelu- ja työelämäorientoituneet) ja opiskelijat, jotka eivät ole sitoutuneet tai omistautuneet opintoihinsa. Opinnoissa koettuihin vaikeuksiin näyttää olevan yhteydessä erityisesti sitoutumattomuus ja omistautumattomuus, sillä ne ennustavat selvimmin ongelmia opintopoluilla ja aikomuksia keskeyttää opinnot (Mäkinen, Olkinuora & Lonka 2004; ks. myös Korhonen & Rautopuro 2012).

 

Lähteet:

Beaty, E., Gibbs, G. & Morgan, A. 1997. Learning orientations and study contracts. Teoksessa F. Marton, D. J. Hounsell, & N. J. Entwistle (toim.) The experience of learning. Edinburgh: Scottish Academic Press. 2nd Edition, 72‒88.

Horstmanshof, L. & Zimitat, C. 2007. Future time orientation predicts academic engagement among first-year university students. British Journal of Educational Psychology 77, 703–718.

Korhonen, V. & Rautopuro, J. 2012. Hitaasti mutta epävarmasti – Onko opintoihin hakeutumisen lähtökohdilla yhteyttä opintojen käynnistymisongelmiin? Teoksessa V. Korhonen & M. Mäkinen (toim.) Opiskelijat korkeakoulutuksen näyttämöillä. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Campus Conexus -projektin julkaisuja A:1, 87‒112.

Mäkinen, J. & Olkinuora, E. 2002. Mitä mielessä yliopisto-opiskelun alkumetreillä? Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden yleisorientaatiot. Kasvatus, 33 (1), 21‒33.

Mäkinen, J., Olkinuora, E. & Lonka, K. 2004. Students at risk: Students’ general study orientations and abondoning/prolonging the course of the studies. Higher Education 48, 173–188.

Törmä, S., Korhonen, V. & Mäkinen, M. 2012. Miten arvioida yliopisto-opiskelijoiden kiinnittymistä opintoihin? Teoksessa V. Korhonen & M. Mäkinen (toim.) Opiskelijat korkeakoulutuksen näyttämöillä. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Campus Conexus -projektin julkaisuja A:1, 163‒191.