Oppimisen ja opiskelun lähestymistavat

Oppimisen lähestymistapojen merkityksestä ja niiden vaikutuksista puhutaan korkeakouluopetusta ja -oppimista koskevassa kirjallisuudessa usein silloin, kun halutaan käsitteellistää ensinnäkin opiskelijoiden suhtautumista oppimiseen ja toisaalta heidän kokemuksiaan erilaisista oppimistilanteista ja -ympäristöistä (Tennant, McMullen & Kaczynski 2010; Almeida & Teixeira-Dias 2011). Tässä yhteydessä oppimisen lähestymistavoilla viitataan nimenomaan yksittäisen oppijan soveltamiin oppimisen, tietämisen ja vuorovaikutuksen tapoihin ja oppimisen hallinnan taitoihin (ks. Entwistle & Tait 1990; Entwistle & Peterson 2004).

Opiskelijoilla on käytössään erilaisia tiedollisia, taidollisia ja itsesäätelyn strategioita, joita he käyttävät opiskelu- ja oppimisprosessinsa hallinnassa ja ohjauksessa. Niiden avulla opiskelijan on mahdollista esimerkiksi arvioida sitä, millaisen henkisen panoksen hän antaa opiskelulleen, kuinka itsenäisesti hän kykenee ratkomaan ongelmia tai kuinka kiinnostunut hän on opiskelemastaan alasta. (Chapman 2003; ks. myös Christenson, Reschly & Wylie 2012.) Strategioiden arvioinnin lisäksi on kuitenkin otettava huomioon myös opiskelijoiden integroituminen sosiaaliseen ympäristöön, sillä sosiaalisella ja yhteisöllisellä ympäristöllä on myös oma erityinen merkityksensä oppimiselle (John-Steiner & Mahn 1996).

Oppimisen lähestymistapojen paremmalla tunnistamisella ja arvioinnilla on katsottu olevan merkitystä useista syistä (ks. Almeida & Teixeira-Dias 2011). Se esimerkiksi tukee opiskelijoiden itsearviointitaitoja ja auttaa tunnistamaan toimimattomien opiskelun lähestymistapojen kautta sellaisia opiskelijoita, jotka kuuluvat kiinnittymisen kannalta riskiryhmään (Tait & Entwistle 1996). Lisäksi se tuottaa tietoa sellaisten opettajien tueksi, jotka ovat kiinnostuneita tunnistamaan ja parantamaan omia opetuskäytänteitään ja antaa kokonaisvaltaista tietoa opetuksen, oppimisen ja arvioinnin kehittämistä varten. Opiskelun ja oppimisen lähestymistapojen teema-alue on tässä yhteydessä erityisen tärkeä myös siksi, että oppimisen lähestymistapoihin ja merkityksiin liittyvistä kysymysosioista opiskelija saa palautteen kyselyyn vastattuaan.

 

Lähteet:

Almeida, P.A. & Teixeira-Dias, J. 2011 Implementing a Constructivist Learning Environment: Student’s Perceptions and Approaches to Learning. Teoksessa C. Nygaard, N. Courtney & C. Holtham (toim.) Beyond Transmission – Innovations in University Teaching. Oxfordshire: Libri Publishing, 135‒150.

Chapman, E. 2003. Alternative approaches to assessing student engagement rates. Practical Assessment, Research & Evaluation, 8 (13). http://pareonline.net/getvn.asp?v=8&n=13 (8.2.2012).

Christenson, S.L., Reschly, A.L. & Wylie, C. 2012. Preface. Teoksessa S.L. Christenson, A.L. Reschly & C. Wylie (toim.) Handbook of Research on Student Engagement. New York: Springer, v-ix.

Entwistle, N. & Peterson, E.R. 2004. Conceptions of learning and knowledge in higher education: Relationships with study behavior and influences of learning environments. International Journal of Educational Research, 41, 407‒428.

Entwistle, N. & Tait, H. 1990. Approaches to learning: evaluation of teaching and preferences for contrasting academic environments. Higher Education, 19, 169‒190.

John-Steiner, V. & Mahn, H. 1996. Sociocultural approaches to learning and development: A Vygotskian framework. Educational Psychologist, 31 (3/4), 191‒206.

Tait, H. & Entwistle, N. 1996. Identifying students at risk through ineffective study strategies. Higher Education, 31 (1), 97‒116.

Tennant, M., McMullen, C. & Kaczynski, D. 2010. Teaching, learning and research in higher education: A critical approach. New York: Routledge.