Identiteetti ja kasvu tieteelliseksi asiantuntijaksi

Opintojen aikana yksi keskeisimmistä oppimis- ja kehittymisprosesseista on asiantuntijaidentiteetin löytäminen. Kasvu ja tieteelliseksi asiantuntijaksi kehittyminen liittyvät olennaisesti juuri asiantuntijaidentiteettiin. Tämä näkyy konkreettisimmillaan vahvistuvana käsityksenä omasta identiteetistä ja luottamuksena itseen ja omiin valmiuksiin. Identiteettiä voidaan pitää korkeakoulutuksessa vahvan akateemisen kiinnittymisen ja orientaation tuloksena, jolloin opiskelijat ovat pohtineet sellaisia kysymyksiä, kuin millaisia he ovat olleet, millaisia he haluaisivat olla ja millaisia heidän oletetaan akateemisessa koulutuksessa olevan (ks. Poutanen, Toom, Korhonen & Inkinen 2012).

Yliopistossa opiskelu on yksilön kannalta merkittävä ajanjakso. Opiskelujen aikana rakennetaan perustaa monille erilaisille elämän osa-alueille, jotka pitävät sisällään niin työn, perheen kuin muutkin ihmissuhteet. Yliopisto-opintojen aikana rakennetaan niin koulutuksen kautta syntyvää opiskelijaidentiteettiä, akateemista identiteettiä kuin tulevaa ammatillista identiteettiäkin. Akateeminen identiteetti rakentuu yhdessä tieteellisten ajattelutaitojen ja uuden tiedon tuottamisen taitojen kehittymisen kanssa, kun opiskelija osallistuu yliopistokulttuuriin. Omaa ammatillisuutta pohtiessaan yksilö puolestaan miettii omia vahvuuksiaan ja toimintatapojaan suhteessa työhön ja kehittyvään ammatilliseen identiteettiin. Näin ammatillisuuden pohdinta sisältää myös persoonallisen identiteetin ja minuuden tarkastelemista. (Kouvo, Lairio & Puukari 2009, 444.)

Kuten alla olevassa kuviossa (kuvio 4) on nähtävissä, ymmärtävä ja syväsuuntautunut lähestymistapa, suunnitelmallinen opiskelu, opintojen koettu merkitys ja priorisointi ja yhteisöllisyys edistävät identiteettiä ja kasvua tieteelliseksi asiantuntijaksi. Nämä neljä tekijää ovat siis osa kiinnittymistä tukevaa orientoitumista oppimiseen. Yksittäisiä tietoja painottava lähestymistapa, tehtävien välttely ja suoritussuuntautuneisuus sekä muut kiinnittymistä haittaavat tekijät puolestaan pienentävät kiinnittymistä tukevan orientoitumisen positiivisia vaikutuksia. Nämä kolme tekijää ovat siis osa kiinnittymistä haittaavaa orientoitumista oppimiseen.

Kuvio 4
Kuvio 4. Kiinnittymistä tukeva ja haittaava orientaatio oppimiseen

 

Lähteet:

Kouvo A., Lairio, M. & Puukari, S. 2009. Yliopisto-opiskelu osana opiskelijan elämän ja identiteetin rakentumista. Kasvatus 40 (5), 443‒453.

Poutanen, K.,  Toom, A., Korhonen, V. & Inkinen, M. 2012. Kasvaako akateeminen kynnys liian korkeaksi? – Opiskelijoiden kokemuksia yliopistoyhteisöön kiinnittymisen haasteista. Teoksessa M. Mäkinen, J. Annala, V. Korhonen, S. Vehviläinen, A-M. Norrgrann, P. Kalli & P. Svärd (toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampere: Tampere University Press.