Leskenlehti

Tumman taivaan alla kulkee synkkä hahmo, joka puhelee itsekseen. Kumarassa kulkevan miehen pitkät askelet mittaavat harmaantuneen rakennuksen sivua. Yhtäkkiä hän kääntyy ympäri ja alkaa astella minua kohti. Vaistonvaraisesti solahdan osaksi varjoisaa nurkkausta ja jään kuuntelemaan hahmon yksinpuhelua.

– Nyt on yliopistossa liikkeellä paljon kaikkea ja meidän tulee olla siihen valmiita, mies hokee astellessaan halki rakennusten väliin jäävän pihamaan.

Hän ei huomaa minua, vaan harppoo ohitseni jatkaen monologiaan. Jään ihmettelemään miehen sanoja ja ennen kaikkea hänen ulkonäköään: kauhtuneen pikkutakin hihoista ilmaa viuhtovat vimmaiset kädet ja paidankauluksesta kurkottelee parroittunut pää, jonka harmaan hiuspehkon alta tapittava katse liukuu pihamaan kivetyksellä. Mies näyttää siltä kuin hänet olisi vasten tahtoaan herätetty vuosia kestäneestä unesta.

Vaikka minun pitäisi palata jo oman työni äärelle, uteliaisuuteni vie voiton ja lähden seuraamaan ajatuksiinsa vaipunutta kulkijaa. Miehen vimmaista menoa katsellessani mieleeni palaa vuosia sitten lausutut yksikön johtajan sanat liikkeestä ja liikkeessä pysymisestä. Johtaja vetosi maailman muuttumiseen ja siihen, että yliopiston tulisi kiriä toimintaansa, jotta pystyisimme kilpailemaan kansainvälisesti.

Muistelen, että kokouksessa ilmoille kajahtanutta vaadetta seurasi kuitenkin hiljaisuus. Johtajan puhetta takarivistä seuranneena tulkitsin hurraa-huutojen puuttumisen vastalauseeksi optimistiselle tulevaisuuspuheelle, jossa kehittyminen ja onnistuminen vaativat alituisia väistöliikkeitä, ennakointeja ja sopeutumista.

”Kun vain saisi olla ja tehdä rauhassa tutkimusta” oli minullekin tuttu kahvihuoneessa toistuva mantra, joka lausuttiin raskaiden huokausten välissä. Käytännössä tutkimuksesta oli tullut opetuksen ja hallinnollisten tehtävien täyttämän päivän tilkettä, jatkuvien katkosten taidetta.

Katkonainen on myös yksinäisen kulkijan askel. Mies on huomannut pihaa päällystävien betonilaattojen saumassa jotain mielenkiintoista ja kaivaa tahraisen puvuntakkinsa taskusta kolmioviivaimelta näyttävän esineen. Seuraan kummastuneena, kuinka mies alkaa käännellä maahan asettamaansa mittaa ja vähän väliä nostaa sen ilmaan kasvojensa eteen. Tuulenvire kuljettaa luokseni sanat ”ofuj ofuj ofuj” samalla, kun huomaan miehen juoksevan laatoituksella eteenpäin uusia saumakohtia etsien.

Kymmenen vuoden takaisten rakenteellisten muutosten vaatima kilpajuoksu uuvutti henkilökunnan. Sopeutuminen ja tehostaminen muuttui osaksi kvartaalipuhetta, joka juhlavasti verhottiin kilpailukyvyn edellyttämään selviytymisretoriikkaan. Yliopiston ulkopuolelta palkattujen asiantuntijoiden mukaan ”kansainvälinen kilpailukyky” ja ”tuloksellisuus” vaativat tutkijoiden määrän radikaalia vähentämistä.

Huippututkijat nähtiin luonnonvarana, joka voitiin siilata muista tutkijoista erilleen vertaamalla julkaisulistojen pituutta. Pituusjärjestykseen laittamiseen sovellettiin tehtävään kehitettyä työvälinettä, OFuJ-mittaria, jonka objektiivisuudesta ja tieteellisestä luotettavuudesta asiantuntijat olivat varmoja. Mittarin toimintamekaniikka perustui Valtion tehokkuustoimikunnan säädöksiin, joiden perimmäinen tarkoitus oli tutkijoiden itsetarkkailun ja -säätelyn lisääminen.

OfuJ-testeissä huonot tulokset johtivat tasapäisten tutkijoiden ja opetukseen keskittyneen henkilökunnan luonnolliseen poistumaan, jota strategiapalavereissa kutsuttiin parantuneen tuloksen edellyttämäksi ”poisvalinnaksi”.

Ajatukseni keskeyttää päärakennuksen kulmalle ehtineen kulkijan ilahtunut huuto. Lähestyn miestä varovasti, mutta hän ei vaikuta huomaavan läsnäoloani saati häiriintyvän siitä. Miehen olan yli kurkatessani huomaan ilakoinnin syyn: murenevan puutarhalaatan halkeamasta pilkottaa pieni keltainen piste. Romantiikkaan taipuvainen mieleni muuttaa leskenlehden pientä aurinkoa muistuttavat kasvot symboliksi vastarinnalle.

Kun Valtion suunnittelemat tehostamisvaatimukset kymmenen vuotta sitten kantautuivat yliopiston henkilökunnan korviin, työmääränsä alla kangistuneet työntekijät alkoivat osoittaa varovaisia kapinoimisen merkkejä. Henkilökunta aloitti yhä absurdimmiksi muuttuvien vaatimusten vastustamisen.

Myös opiskelijajärjestöt nousivat kapinaan huomatessaan, kuinka henkilökunnan
vähentäminen edellyttäisi lähiopetuksen karsimista ja tenttimisen lisäämistä. ”Yliopisto ei ole kirjekurssi” -julisteita ilmestyi ilmoitustauluille, ja opiskelijat perustivat yhdessä henkilökunnan kanssa yliopiston sivistyksen ja tutkimuksen peruspilareita tukevan solidaarisuusliikkeen. Suuri osa henkilökunnasta ei sanktioiden pelossa kuitenkaan  uskaltanut lähteä näkyvästi vastustamaan Valtion strategianeuvostoa tai yliopiston johtoa, ja neuvokkaimmat pakenivat ulkomaille.

Alituinen muutos, johon yksikönjohtajakin puheessaan viittasi, vaikutti henkilökunnasta yliopistoa rapauttavalta aaltoliikkeeltä. Jokainen maininki oli edeltäjäänsä suurempi ja sai henkilökunnan pitelemään yhä tiukemmin kiinni pelastusköysistään: kuka mistäkin apurahan tai viran pätkästä.

Viimeinen hyökyaalto, joka yliopiston perustuksia järkytti oli niin sanottu X3-hanke, joka uskoi taianomaiseen ja pyhään kolmiyhteyteen. Uudistuksen myötä yliopisto yhdistyisi osaksi kahden muun korkeakoulun muodostamaa kokonaisuutta. Fuusion etuna nähtiin etenkin tehokkuus, sillä isommasta ryhmästä on helpompi karsia pois päällekkäisyyksiä kuin pienestä joukosta.

Toisaalta Valtio pyrki yhdistämistoimenpiteellään tehostamaan myös Innovaatiopolitiikaksi nimettyä strategiaa, jonka tarkoituksena oli saada kansalaisille lisää hyvinvointia ja parantunutta elintasoa. Hyvinvointi nähtiin ennen kaikkea talouteen kytkeytyvänä ominaisuutena: uudistuneen X3-hankkeen olikin tarkoitus tuottaa mahdollisimman paljon Innovaatioita, jotka väräyttävät Valtion taloutta mittaavat käyrät jälleen nousuun.

Uudistus ajettiin läpi nopeasti ja yliopiston henkilökuntaa tai opiskelijoita kuuntelematta. Kovaäänisimmät kriitikot kyselivät yliopistojen itsehallinnon perään, hiljaisimmat pudistelivat päätään ja tyhjensivät työhuoneitaan.

Ironiantajuiset nauroivat katketakseen brändityöryhmälle, joka oltiin palkattu suunnittelemaan X3:lle uusi logo, koska kolmen korkeakoulun johtajat eivät päässeet yhteisymmärrykseen halutusta imagosta. Belgialaisen mainostoimiston suunnittelemassa logossa kolme toisensa leikkaavaa kehää kuvastivat uudistuksesta seuraavia synergiaetuja. Humoristit näkivät logossa mikkihiiren.

Kun uudistus oli saatu toteutettua, vellovan infrastruktuurin keskellä elämään tottuneet yliopistolaiset hämmästyivät yhtäkkistä seesteisyyttä. Törmäyksestä johtuneen savun hälvettyä he alkoivat nähdä ympärillään ihmisiä, jotka huhuillen etsivät toisiaan. Hapuilevat kädet löysivät toisensa, mutta ihmiset huomasivat, että muiden instituutioiden työntekijät puhuivat eri kieltä kuin he itse.

Ainoat yhteiset sanat, jotka he kaikki tunsivat, paljastuivat X3-hankkeen muistion avainsanoiksi. Kun ihmiset alkoivat korjata törmäyksessä vaurioituneita instituution osasia ja sovittaa kolmen koneiston osia toisiinsa, he huomasivat, että yhteinen kieli oli riittämätön osasten kuvailuun.

Maahan istahtanut mies on alkanut irrottaa laatanpaloja leskenlehden ympäriltä ja rapsuttaa vielä kohmeista maata viivaimen kärjellä. Mies ei yllätyksekseni edelleenkään huomaa minua ja istahdan hänen seurakseen läheiselle penkille. Huhtikuisen taivaan kevätsadetta enteilevät pilvet purjehtivat yllämme ja takilleni tipahtaa pisara. Vedän keuhkoihini sulavan maan voimakasta tuoksua ja suljen silmäni. Näen edessäni hymyilevien kollegojeni kasvot.

Fuusiota seuranneesta sekasorrosta selviytyivät parhaiten ne oppiaineet, tutkimusryhmät ja yksiköt, jotka olivat miettineet profiloitumistaan jo etukäteen. Tieteenvälisiä raja-aitoja ylittävät projektit olivat jo valmiiksi edesauttaneet eri tieteenaloilta tulevia ihmisiä kommunikoimaan toistensa kanssa. Perustutkimuksen säilymisestä huolestuneet olivat pitäneet huolta siitä, että myös oman oppialan sisällä vallitsi rakentava ja toisia kunnioittava ilmapiiri.

OfuJ-testeistäkin luovuttiin pian, sillä tutkimuksen laadun varmistamiseen kehitettiin pitkäjänteistä kehitystä korostavia mittareita. Uudistuksen jälkeen työntekijät vakuutettiin siitä, että suuria muutoksia hallintorakenteessa ei tulisi seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Tässä ajassa yksiköt saisivat myös rakentaa opetus- ja tutkimussuunnitelmansa haluamallaan tavalla, jotta työntekijöiden energia suuntautuisi väistöliikkeiden ja selviytymisen sijaan omaehtoisuudesta kumpuaviin ratkaisuihin.

Fyysinen liike ja muutos sen sijaan vasta alkoivat uudistuksen jälkeen. Kolmen korkeakoulun eri aloilta kumpuavan asiantuntijuuden voimalla alettiin suunnitella kampusta, jossa eri alojen ihmiset todella pääsisivät näkemään toisensa. Hallinnollisten järistysten jälkeen huomio kiinnittyi siihen, kuinka tehokkuutta eivät välttämättä parantaisikaan strategiset uudistukset, vaan se, että opiskelijoille ja henkilökunnalle annettaisiin tilalliset edellytykset monimuotoiseen työskentelyyn.

Sisäänpäinkääntyneisyyden sijaan uuden kampuksen haluttiin olevan avoin, tilava ja vuorovaikutukseen rohkaiseva. Loputtomat käytävät ja ikkunattomat seminaarihuoneet saisivat väistyä.

Avaan silmäni ja katselen vielä kerran alkavan kevätsateen kostuttamaa pihamaata. Pihalle alkaa ilmestyä työkoneita ja huomioliiveihin pukeutuneita hahmoja, jotka pystyttävät kulkuesteet rakennustyömaaksi muuttuvan aukion reunoille.

Leskenlehteä tarkkailemaan jäänyt ystäväni kavahtaa työkoneiden kovaa ääntä ja lähtee kuljettamaan betonilaatan sirpaleita sylissään. Annan miehen mennä menojaan ja katsahdan rannekelloa. On aika mennä pitämään aamun ensimmäinen luento.

Kirjoittanut nimimerkki Leskenlehti.

Universitas 2028-

Akateeminen päiväkirjamerkintä 1.1.2028:

Juuri palanneena aamun kollokviosta: onneksi ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat jo hyvin mukana toiminnassa. Toisin kuin ennen, he aloittavat suuntautumisen yliopisto-opintoihin jo uudessa quadriviumissa 14-vuotiaina, ja Universitas on suoraa jatkoa sille.

Alumnit, jotka ohjaavat 14-18-vuotiaita, pitävät huolen, että jokainen tietää, millaisia työelämätaitoja kaivataan. Osa on suorittanut jo yliopistollisia peruskursseja kouluaikanaan, joten enää eivät opinnot viivästy. Lisäksi työelämätaidot tulevat tutuksi pitkin opintoja työelämäjaksoina.

Tutkijoiksi pyrkivät tosin protestoivat: he uskovat hukkaavansa näin aikaansa. Onneksi Universitasin Eettinen toimikunta on pitänyt tässä kiinni periaatteistaan. Tutkijanuraltahan aina voi tippua takaisin normaalityöhön.

Joka tapauksessa kollokviotoiminta on hyödyllinen, uudet opiskelijat ottavat heti ohjat käsiinsä ja päättävät seuraavan vuoden eettisestä suunnasta, aivan kuten nyt on tapahtunut jo vuodesta 2015 lähtien. Toki mukana on muutama vanhempi tutor ja professorikin, mutta uudet opiskelijat saavat tehdä lopullisen päätöksen. Ehdolla oli tänä vuonna kolme eri vaihtoehtoa: 1. Hyvä elämä, 2. Zen, 3. Kultainen sääntö. Tänä vuonna valittiin Zen.

Universitas toimii edelleen kollegiaalisella pohjalla. Vanha rehtorijärjestelmä tuli tiensä päähän Tampere kolmen yhdistettyä voimansa ja Jyväskylän yliopiston päätettyä tulla mukaan. Nyt päätöksenteko tapahtuu joko keskitetysti valiokunnissa tai hajautetusti työryhmissä.

Jokainen kollegio on vastuussa omista tieteellisistä tuloksistaan ja taloutta tasapainottaa suuri talousvaliokunta. Jos jokin kollegio toimii vastuuttomasti, talousvaliokunta puuttuu heti tilanteeseen. Elämme reaaliajassa, ja -taloudessa, mutta toisaalta talousvaliokunnassa on myös paljon ymmärrystä eräiden opinalojen hidasliikkeisyyttä kohtaan. Onneksi ei enää tarvitse kilpailla valtion rahoituksesta nyt, kun uudet Universitasin luomat innovaatiot ovat tehneet meistä omavaraisia.

Toisaalta, juuri siksi Eettinen toimikunta on noussut entistä tärkeämpään asemaan. Se ratkaisee kohtuullisuuslaskimellaan käytännön ongelmia eri kollegioiden välillä. Eettisen toimikunnan keskeisyys näkyy myös siinä, että uuden opintovuoden aloittaa aina vuoden eettisen suunnan valinta. Opiskelijat houkutellaan mukaan eettiseen toimintaan antamalla heille vastuuta heti fuksivuodesta lähtien.

Tutkijat, joiksi nykyään kutsutaan kaikkea opettavaa ja tutkivaa henkilökuntaa, keskittyvät innovoimaan keskenään kansainvälisten ryhmiensä kanssa, ja nuoret opiskelijat otetaan heti mukaan tutkimusryhmäoppilaiksi, kun he astuva Universitasin ovesta sisään. Kukaan ei enää muista vanhan ajan tutkimuslaskureita ja jufoluokituksia, innovoiminen on kaiken luovan toiminnan sydän. Se, että joku haluaisi saada tutkimustuloksia esille vain omissa nimissään, nähdään epäeettisenä.

Innovoiminen tapahtuu World Wide Academic Web -systeemissä, jossa saa vierailla vuorokaudessa – Universitasin sääntöjen mukaan – korkeintaan viisi tuntia. Muu aika on käytettävä yleishyödylliseen toimintaan, opettamiseen ja myönteiseen kanssakäymiseen työtovereiden kanssa.

Tampereen provinssin aluehallinto on hyötynyt uudesta uljaasta Universitasista suuresti. Tonttien ja asuntojen hinnat ovat nousseet, kun Yalen ja Oxfordin yliopistot ovat halunneet rakentaa tänne haarakonttoreita pitääkseen yhteyttä johtavan kansainvälisen Societas-tutkimusinstituutin kanssa. Toinen tärkeä yliopistollinen instituutti, Salus, on päätetty kuitenkin nimetä uudelleen Hollin tuvaksi.

Kirjoittanut nimimerkki Valtteri.

Second Lifelong Learning – Tampere Experience

On saavutettu vuosi 2025. Korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen oli otettu Tampereella alkunikottelun jälkeen positiivisena haasteena vastaan. Uusimuotoinen yliopisto ihailtuine koulutusuudistuksineen ja sen jälkeen korkeakoulurajat murskannut Tampere3 valmistivat maaperän todelliselle korkeakoulutuksen kvanttiloikalle.

Jo 1900 – luvulta asti Tampereen yliopisto oli ollut opetuksen kehittämisen eturintamassa – etenkin avoimen yliopisto-opetuksen osalta. Tutkintokoulutuksen sekä avoimen yliopisto- ja täydennyskoulutuksen yhteen saattaminen oli menestystarina. Se rohkaisi tamperelaisia uuntaamaan korkeakouluopetuksen toteutuskonseptin aivan uudelle tasolle. Syntyi korkea-asteen ikuiskoulutuksen (1) innovatiivinen laboratorio, Second Lifelong Learning – Tampere Experience (SLLL-TE)!

SLLL-TE on Tampereen korkeakoulujen toteuttama palvelukonsepti, joka tarjoaa maailmalle nautittavaksi koko Tampereen alueen korkeakoulumaailman kirjon. Ytimessä on immersiivinen, biovirtuaalinen Tampere-kampus – UNIPOLIS. Se syntyi suorana jatkumona Tampereen korkeakoulujen UNIPOLI ja Tampere3 -yhteistoimintahankkeille Poliisiammattikorkeakoulun liittyessä mukaan yhteisöön vuonna 2020.

Yhteisöllisessä nimikilpailussa UNIPOLIS voitti tiukassa kisassa rehtorin äänellä nimen ”Moroversity”. SLLL-TE:n teki mahdolliseksi korkeakoulujen ja OKM:n yhteistyönä tekemä tietomallien standardointi ja Tampereen alueen korkeakoulujen pitkäjänteinen ja innovatiivinen  ietojärjestelmäkehitys.

Vain Tampereella ymmärrettiin kokonaisarkkitehtuuriajattelun todellinen merkitys. Vain Tampereella ymmärrettiin antaa monikymmenkertaiset resurssit opinto- ja tietohallinnon kehittäjille. Näin Tampereella kiihdytettiin kolmenkymmenen vuoden etumatkalle muuhun korkeakoulumaailmaan verrattuna.

OKM:n TOR -hankkeen (2) ja TEM:in TEM -hankkeen (3) kärkipilottina syntyi UNIPOLIKSEN ultramoderni OTM 3000 -opiskelijatietojärjestelmä. Se osaa tunnistaa ja tunnustaa opiskelijoiden aiemman opinto- ja työhistorian sekä elämänmedian (4) tietovarannot. Niiden avulla se muodostaa täysin yksilöidyt elämänkestoiset oppimissuunnitelmat (5).

Pääsykokeista ja jäykästi sidotuista tutkinnoista on luovuttu. Opiskelijat suorittavat erikokoisia personoituja akateemisia moduuleita aina kulloisenkin tarpeensa mukaan.

Pitkän poliittisen keskustelun jälkeen vuonna 2020 aikaansaadun maailmanlaajuisen sähköisen identiteetinhallintastandardin myötä UNIPOLIS voitiin tehdä täysin avoimeksi yliopistoksi. Kuka tahansa opiskelija (6) saa automaattisesti tarjolle statustaan vastaavat palvelut. Yksilöity opintomaksu ja -tuki takaavat kaikille henkilökohtaista varallisuutta vastaavat oikeudenmukaiset  piskelukustannukset.

Useimpien opiskelu on säilynyt maksuttomana. Ns. aliedustettuihin opiskelijaryhmiin kuuluville ja työvoimaa kipeästi tarvitseville aloille kouluttautuville maksetaan opintojen suorittamisesta. Samalla poistuivat vanhakantaiset koulutuspoliittiset ongelmat koulutuksen epätasaisesta jakaantumisesta ja työelämän tarpeisiin vastaamisesta.

Opetus SLLL-TE:ssä on luontevasti läpikotaisin kansainvälistä. Opetuksen ja tieteentekemisen kielikysymykset menettivät merkityksensä 2020 -luvulle tultaessa TAUCHI-ryhmän ja Googlen yhteisesti kehittämän ”TRANSEARLY”™ -kääntämissovelluksen myötä.

Kaikissa ihmisten kesken ja aineistojen kanssa tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa pystyi nyt käyttämään aina omaa kieltänsä ja tulla samalla täysin ymmärretyksi. TRANSEARLY™ tunnistaa kielen kehityksen ja on sitä kautta koko ajan oppiva sovellus. Tämän ennustetaan kielentutkijoiden mukaan johtavan 2100-luvulle tultaessa täysin henkilökohtaisten kielten muodostumiseen maailmassa.  Sivuvaikutuksena TRANSEARLY™ johti yliopistoissa vähitellen merkittäviin rakennemuutoksiin kieli- ja käännöstieteen opetuksesta vastaavissa yksiköissä.

SLLL-TE:ssä muutos oli hallittu. Jo vuodelle 2016 uudistetussa strategiassa Tampere3:a muodostettaessa kieli-, viestintä- ja informaatiotieteet yhdistettiin samaan yksikköön. Tampereella oli ymmärretty kielen, viestinnän ja informaation käsittelyn välisten rajalinjojen keinotekoisuus.

Kansainväliset opiskelijat saapuvat yhteisön jäseniksi Second Life -virtuaalimaailman kautta. SLLL-TE käytännössä pelasti jo unohdukseen vaipuneen Second Life -projektin valitsemalla sen UNIPOLIS -kampukselle kehitettäväksi biovirtuaaliseksi vuorovaikutusrajapinnaksi.

UNIPOLIS -kampuksella virtuaalisesti läsnä olevat ja fyysisesti kampusalueella olevat opiskelijat, opettajat, tutkijat ja muut henkilökunnan jäsenet sulautuvat yhdeksi suureksi, biovirtuaaliseksi korkeakouluyhteisöksi. Yhteisön käytettävissä ovat monipuoliset elämänmedian tuottamisen välineet. Kehittyneen refereekonseptin kanssa tämä on nostanut SLLL-TE:n globaalin ideamaailman johtavaksi avoimen sisällön tiedontuottajaksi. SLLL-TE:n opintokaupallinen menestys pitkään pohjustetuilla Kiinan markkinoilla on tuonut organisaatiolle erittäin vakaan talouden.

Sertifioituna globaalin kehityksen yliopistona SLLL-TE on kyennyt merkittävällä tavalla vaikuttamaan mm. Afrikan koulutustason nousuun. SLLL-TE:n Global EduDevelopment -ohjelman kautta koulutetaan maksuttomasti vuosittain merkittävä osa kehittyvien maiden ikäluokista.

Ubiikin IOE (7) -tekniikan avulla kampusalueen fyysiset henkilöt näkyvät ”morotar”-hahmoillaan myös biovirtuaalisella UNIPOLIS -kampuksella ja toisin päin. Luentotilanteissa on yleistä, että fyysisesti läsnä on esim. 100 opiskelijaa ja biovirtuaalisen kampuksen kautta 15000 muuta.

SLLL-TE on myös hyvin turvallinen oppimiselämys. Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijat toimivat kyber-poliiseina UNIPOLIS -kampuksella hankkien samalla muuttuvassa poliisityössä tarvittavaa osaamista. UNIPOLIS -konsepti on vähentänyt kampusalueen tilakustannuksia merkittävästi. Pääosa tiloista on muutettu opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja ympäröivän yhteisön laatuläsnäolotiloiksi.

Yliopisto on näin palannut Tampereella alkulähteilleen. Se tarjoaa kaikkien kansalaisten käyttöön akateemisen pohdiskelun foorumeita. Laajojen biovirtuaalisten luentojen rinnalla on mahdollistunut entistä intensiivisempi laatuläsnäolo-opiskelu. Fyysinen kampus on täyttynyt kohtaamisista. Keskustelu, roolirajaton vuorovaikutus ja pidättelemätön uuden luominen pulppuilee kaikkialla.

Kehittyessään SLLL-TE on noussut maailman suurimmaksi korkeakouluksi. Täysin avoimen osallistumisrajapinnan myötä opiskelijamäärä tai muut koon indikaattorit ovat toisaalta käytännössä menettäneet jo merkityksensä. Jo eTampere -hankkeellaan tietoyhteiskuntakehityksen eturiviin ilmoittautunut Tampereen kaupunki tuki SLLL-TE -konseptia voimakkaasti alusta alkaen.

Tampereen kaupungin lakkauttama NettiNysse koki uuden tulemisen PilviRatikkana. Se parkkeeraa itsensä erilaisiin oppimistilanteisiin mihin tahansa kohtaan Tampereen kolmea fyysistä ja niitä  yhdistävää biovirtuaalista UNIPOLIS -kampusta.

PilviRatikka tarjoaa erinomaista palautetta saaneet kokonaisvaltaiset opiskelijapalvelut 24/7. PilviRatikan kuljettajana toimivasta virtuaali-aktuaarista on tullut koko kampuksen rakastettu maskotti. PilviRatikka toimii myös kirjastoautona: se tuo painetun aineiston digitaalisia kopioita opiskelutilanteisiin Linnasta sekä muista kirjastoista.

Vallankumouksellinen X-Nelli™ -palvelu lanseerattiin SLLL-TE:n kirjaston ja BioMediTechin yhteishankkeen tuloksena vuonna 2018. X-Nelli™ perustuu alun perin lääketieteen tarpeisiin kehitetyn magneettikuvaustekniikan hyödyntämiseen. Se mahdollistaa kirjastoihin vuosisatojen kuluessa hankitun painetun materiaalin automatisoidun digitoimisen suoraan kirjastojen hyllyistä katossa liikkuvien läpivalaisuskannereiden avulla. Keksintö mullisti maailman ratkaisemalla painetun aineiston digitalisoinnin haasteet ja tuottaa SLLL-TE:n kaupallistamana vuosittain yli miljardin euron tulot.

SLLL-TE:n ansioihin kuuluu myös syvälliselle tasolle ulotettu symbioottinen yhteistyö julkisen sektorin, elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin kanssa. UNIPOLISkampuksella vaikuttavat kaikenlaisten yhteisöjen henkilöstö- ja koulutustoimijat.

Ammatillisesti pätevöittävä UNIPOLIS-opiskelu sulautuu joustavasti ulkopuolisten organisaatioiden omiin sähköisiin palveluympäristöihin. Liikkuminen opiskelun, harjoittelun ja työelämän välillä on saumatonta. SLLL-TE:n myötä on lopulta konkreettisesti toteutunut jo pitkään tavoiteltu tilanne. Opiskelu ja työelämä lomittuvat nyt joustavasti osaksi ihmisen koko elämänkaarta. Ne muodostavat kansalaisille toisiinsa sulautuneen kokemuksellisen, päättymättömän BLLWBLE -oppimiselämän! (8)

SLLL-TE
“Non scholae, sed vitae discimus!”
”Aina oikeaa oppimista aina oikealla hetkellä – kaikille!”
”Yliopistosta on tullut avoin yliopisto!”

________________

1) lopulta vuonna 2020 hyväksyttiin että kaikki korkeakouluopiskelijat ovat ”aikuisia”
2) Todennetun osaamisen rekisteri
3) Työelämämuisti
4) sosiaalisen median tilalle 2020 -luvulla vakiintunut uusi nimitys
5) termi korvasi vanhentuneen ”opetussuunnitelma” sanan 2018
6) termi korvasi vanhentuneen ”oppija” sanan jonka lopulta tunnustettiin olleen keinotekoisen kuuloisen kaikkien mielestä
7) Internet of Everything, kaiken internet
8)  Blended Lifelong Work Based Learning Experience

Kirjoittanut nimimerkki Mooc Konttinen