Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2018

Eettiset kysymykset valokuvaustyöpajassa nuorten turvapaikanhakijoiden kanssa

Haavoittuvien ryhmien kohdalla tutkimuksessa korostetaan lähtökohtana niin sanottua do no harm -periaatetta eli osallistujien oikeuksien huomioimista kaikessa toiminnassa ja sitä, ettei tutkimus millään tavoin vahingoita heitä tai heidän mahdollisuuksiaan elämässä (Cresswell 2014). Tutkijan hyvistä aikomuksista huolimatta tutkittavat voivat altistua riskeille tutkimuksen aikana. Erityisen haavoittuvia ovat turvapaikanhakijalapset ja -nuoret.  Täten do no harm -periaate ei välttämättä yksin riitä tutkijan eettiseksi ohjenuoraksi (Hugman, Pittaway & Bartolomei  2011).

Nuori 1:n työpajassa ottama kuva.

Toteutimme työryhmänä valokuvaaja Maria Santon ja mediakasvatuksen maisteriopiskelija Aline Kalfayanin kanssa osallistavan valokuvauksen työpajahankkeen Pelastakaa lapset ry:n asumisyksikössä Espoossa joulukuusta 2015 kesäkuuhun 2016. Työpajan osallistujat olivat 16–17-vuotiaita yksin Suomeen tulleita afgaanitaustaisia turvapaikanhakijoita.  Työpajoissa otetuista valokuvista koottiin näyttely Puoli vuottani Suomessa – Arki nuorten turvapaikanhakijoiden silmin Espoon Sellon kirjastoon (14.–29.6.2016).

Viimeistelen paraikaa työpajahankkeeseeni liittyvää opinnäytetyötä Nuoret estradille: toimijaksi monilukutaidolla -tutkimushankkeeseen (2015–2017).  Osallistavassa toimintatutkimuksessani kehitän mediakasvatuksen avulla erilaisia osallisuuden tapoja, joilla nuoret voivat tuoda omat näkökulmansa julkiseen keskusteluun.

Työpajaprojektini alkoi vapaaehtoistyöstä. Tutkimusorientaatio tuli mukaan kuitenkin jo ennen työpajan alkua. Tutkijana en kokenut vapaaehtoistyön ja tutkimuksen välillä ristiriitaa. Sekä vapaaehtoistyö että tutkimus vaativat eettistä harkintaa ja suunnittelua jo ennen hankkeen aloittamista. Lähtökohta mediakasvatusprojektissamme oli, että tutkimuksellisen tiedon lisäksi hanke hyödyttäisi osallistujia itseään ja vastaisi heidän tarpeisiinsa. Pyysimme osallistujilta jatkuvasti palautetta toiminnastamme sekä korostimme yhteistoiminnallisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Osallistujat tiesivät myös kaksoisrooleistamme vapaaehtoistyöntekijä-tutkijoina.

Työpajan alkaessa nuoret olivat vasta saapuneet Suomeen ja heidän turvapaikkaprosessinsa oli kesken koko työpajan ajan. Tämä asetti paitsi työpajoille myös siihen liittyvälle tutkimukselle eettisiä vaatimuksia. Varomaton tutkija voi vaikuttaa esimerkiksi turvapaikkaprosessiin, perheenyhdistämiseen tai osallistujien sosiaalisiin suhteisiin. Hugmanin, Pittawayn ja Bartolomein mukaan (2011) riskit ovat parhaiten vältettävissä, jos eettiset kysymykset esimerkiksi yksityisyyden suojasta, luottamuksesta ja tutkijan roolista kytketään metodologiseen lähestymistapaan, kuten osallistavassa toimintatutkimuksessa.

Työryhmämme kävi eettisiä keskusteluja ennen hankkeemme aloittamista paitsi Nuoret estradille -hankkeen muiden tutkijoiden myös tukiasuntolayksikön johtajan kanssa. Osallistuimme myös Pelastakaa Lapset -järjestön koulutukseen lapsiystävällisestä toiminnasta ja henkisestä ensiavusta.  Pelastakaa lapset edellytti työryhmältämme sitoutumista järjestön eettisiin ohjeisiin, kun vedimme työpajaa. Esimerkiksi meillä oli velvoite raportoida mahdollisista lastensuojelullisista asioista tukiasuntolayksikön johtajalle. Tämä ei ollut kuitenkaan ristiriidassa tutkijan riippumattomuuden kanssa.

Tutkimus nuorten parissa vaatii läsnäoloa

Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen (2015; 2016b) toteaa, että erityisesti haavoittuvien nuorten kanssa toimittaessa tutkimussuhteen luominen ja ylläpito vaativat tutkijalta läsnäoloa ja kuuntelemisen taitoa, joka perustuu paitsi ammatilliseen ja tieteelliseen otteeseen myös myötätuntoon. Tämä on hänen mukaansa jopa tutkimuksen edellytys, jotta tutkimus voi rakentaa tutkittavista ymmärrystä leimaamatta heitä uhreiksi.

Niin ikään yksintulleiden nuorten osallisuutta tutkinut Mervi Kaukko (2015) korostaa myötätuntoa välttämättömänä toimintatutkimuksessa ja sitä, että toimintatutkijan on yhtäaikaisesti oltava sekä kriittinen että idealistinen. Hänen mukaansa varomaton tutkimus voivat vahvistaa hierarkkisia vastakkainasetteluja sekä sosiaalisia kategorioita.

Kuten Kaukko ja Kuusisto-Arponen, haluan nostaa esille, ettei yksintulleiden turvapaikkahakijoiden kanssa työskentelevä tutkija voi perääntyä akateemisen roolinsa taakse, vaan hänellä on myös emotionaalinen vastuu tutkimuskohteistaan. Turvapaikanhakijannuorten mielenterveyttä tutkineen Minna Lähteenmäen (2016) mukaan lähes jokainen yksintullut lapsi tai nuori oirehtii jossain vaiheessa. Tällöin tärkeintä on lähellä oleminen, rauhoittaminen sekä turvallisuuden tunteen aikaansaaminen. Siten empaattisuus, kuuntelemisen taito ja tunneäly ovat ensiarvoisen tärkeitä kaikille nuoria kohtaavilla aikuisille niin tutkijoille kuin tukiasuntolan työntekijöille.

Osallistava toimintatutkimus erityisesti nuorten kanssa vaatii pitkäkestoisuutta (myös Puska 2016). Tutkimuksen pitää rakentua luottamukselle, ja luottamukseen syntymiseen nuorten kanssa tarvitaan aikaa ja myös uskallusta heittäytyä itse tutkijana tunnetasolla mukaan toimintaan.  Vierailemassani tukiasuntolassa kävi muitakin vapaaehtoisia, mutta he tulivat ja menivät, työryhmämme palasi joka lauantai koko kevään ajan. Tämä asia sai osallistujat luottamaan meihin. Nuoret itse nostivat pitkäkestoisuuden ja säännönmukaisuuden merkityksen esiin haastatelluissaan esimerkiksi seuraavasti:

Nuori 6: Ensi kerran, kun kävitte, että ajattelin, että käytte täällä vaan kerran ja menette sitten pois.  Täällä käynyt paljon sellaisia vapaaehtoisia. Ajattelin, että tekin olette sellaisia, mutta kysyin, että tuletteko vielä. Mulle oli mukava tulla ja osallistua, kun te tulette aina uudestaan. (Nuori 6 haastattelussa 23.4.2016)                                                              

Nuori 4: Mun vapaa-aika menee täällä. Jotkut muut pojat voi puhua perheen kanssa, mutta mulla ei ole sitä. Sen sijaan mä olen voinut tulla tänne ja jutella teidän kanssa. (Nuori 4 haastattelussa 23.4.2016)

Mielestäni hyvin harkittu vuorovaikutus vapaaehtoistyön ja tutkimuksen välillä on parhaimmillaan teorian ja käytännön hedelmällistä yhdistämistä. Olennaista on se, että tutkija ymmärtää, missä roolissa hän milloinkin toimii.

Tutkijan eettinen tarkastuslista

Haluan päättää kirjoitukseni vapaaehtoistyöntekijä-tutkijan tarkistuslistaan, josta toivon olevan hyötyä muille vastaavanlaisissa hankkeissa samankaltaisia asioita pohtiville. Lista perustuu tutkimuksessa pohtimiini kysymyksiini ja Kaukon, Lahden ja Nummenmaan (2016) artikkeliin ”Opiskelijoiden ja turvapaikanhakijoiden yhteistyö yliopiston kolmanteen tehtävään vastaamisena” sekä Photovoice-järjestön koulutusmateriaaleihin.

  1. Kenen tarpeista järjestettävässä hankkeessa lähdetään liikkeelle: tutkijan, vastaanottokeskuksen vai turvapaikanhakijoiden? Miten hanke hyödyttää osallistujia?
  2. Millaisia käytännön asioita (esim. vakuutukset, perehdytykset, logistiikka, vastuu, salassapitovelvollisuus, tutkimusluvat, koulutus, tulkkaus) hankkeen järjestäjän täytyy hoitaa?
  3. Kuka on hankkeeseen liittyvän organisaation vastuuhenkilö, jonka kanssa hankkeessa esiin tulevista eettisistä tai käytännöllisistä kysymyksistä voi keskustella ja sopia?
  4. Miten tuki ja auttamiskanavat on mietitty hankkeen aikana niin hankkeen osallistujien kuin vetäjien osalta?
  5. Millaisia ratkaisuja on otettava huomioon hankkeen teemoissa, ettei turvapaikkaprosessiin vaikuteta tai nuorten oikeusturvaa vaaranneta?
  6. Miten informoida osallistujia hankkeesta ymmärrettävästi (esim. millä kielellä)?
  7. Miten osallistujien näkökulmat ja omat toiveet otetaan hankkeessa huomioon?
  8. Jos projektissa tuotetaan (julkista) mediasisältöä, millaisia eettisiä kysymyksiä siinä tulee huomioida?
  9. Miten toiminnassa syntyvä tieto saadaan tallennettua ja hyödynnettyä ja jaettua?
  10. Miten projekti päätetään kestävällä ja eettisellä tavalla?

Kirjoittaja Pauliina Grönholm on kansainvälisen mediakasvatuksen maisteriohjelman opiskelija, joka valmistelee opinnäytetyötään aiheesta.

 

Lähteet:

  • Cresswell, John W. (2014): Research Design: Quantitative, Qualitative and Mixed Methods Approaches. Los Angeles: Sage Publications.
  • Hugman, Richard, Pittaway, Eileen, Bartolomei, Linda (2011): When ’Do No Harm’ is Not Enough: The Ethics of Research with Refugees and Other Vulnerable Groups. British Journal of Social Work (2011) 41, 1271–1287.
  • Kaukko, Mervi (2015): Participation in and Beyond Liminalities: Action Research with Unaccompanied Asylum-seeking Girls. Oulu: Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta.
  • Kaukko, Mervi, Lahti, Jennina & Nummenmaa, Esko (2016): Opiskelijoiden ja turvapaikanhakijoiden yhteistyö yliopiston kolmanteen tehtävään vastaamisena. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, Näkökulma 41. Saatavilla: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma41 [viitattu 25.4.2018]
  • Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa (2015): Ajatuksia myötätunnosta ja kivusta. Terra 127 (2015): 2, 83–89.
  • Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa (2016): Yksintulleiden nuorten kohtaaminen ja sosiaalinen tuki arjessa.  Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, Näkökulma 33.  Saatavilla: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma33 [viitattu 25.4.2018]
  • Lähteenmäki, Minna (2016): Alaikäisten turvapaikanhakijoiden mielenterveyden haasteet. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, Näkökulma 35. Saatavilla: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma35 [viitattu 25.4.2018]
  • Photovoice. Training Material. Lontoo: Course 24.-26.2.2016. Julkaisematon.
  • Puska, Maija (2016): Luova kirjoittaminen ja mediakasvatus. Tarkastelussa työttömien nuorten mediasuhteet ja kirjoittaminen. Mediakasvatuksen pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. Saatavilla: https://tampub.uta.fi/handle/10024/100003