Inklusiivista mediakasvatusta nuorisotyön ja koulujen tueksi

Nuoret estradille: toimijaksi monilukutaidolla -tutkimushankkeen (2015–2017) päätuloksena on rakentunut ”Inklusiivisen mediakasvatuksen” malli (Kuva 1). Sen keskeisenä tavoitteena on lisätä nuorten inkluusiota yhteiskuntaan eli sitä, että kaikki nuoret olisivat mukana yhteiskuntamme erilaisissa keskusteluissa, tapahtumissa ja käytännöissä huolimatta heidän vaikeuksistaan ja vajavaisuuksistaan. Esimerkiksi sen sijaan, että journalismissa joku asiantuntija raportoi haasteellisissa elämäntilanteissa olevien nuorten elämästä, kysyttäisiin asioita suoraan nuorilta itseltään. Tavoitteena on myös rohkaista heitä omaehtoiseen toimijuuteen. Inklusiivisen mediakasvatuksen keskeinen päämäärä on niin ikään luoda nuorille kokemus yhteisöllisyydestä ja siitä, että heistä välitetään, sillä nämä kokemukset ovat olennaisia siinä, että ihminen kokee olevansa osa jotakin yhteisöä ja yhteiskuntaa (inkluusio). Mallin tavoitteena on myös tarjota nuorille aitoja kokemuksia siitä, että he ovat osa yhteisöjä ja yhteiskuntaa huolimatta haasteistaan ja vaikeuksistaan. He ovat nyt arvokkaita yhteiskunnan jäseniä, eivätkä vain tulevia kansalaisia.

Nuoret estradille on Tampereen yliopiston COMET-tutkimuskeskuksessa toteutettu mediakasvatustutkimus. Sen aikana järjestettiin pilotin lisäksi seitsemän eri medioihin keskittyvää työpajaa (esim. valokuva, video, luova kirjoittaminen) eri puolilla maata. Näissä työpajoissa havainnoitiin ja kokeiltiin sitä, miten haasteellisissa elämäntilanteissa olevia nuoria voidaan kannustaa itseilmaisuperustaisella mediatyöskentelyllä osallistumaan nuorisotyötoimintaan ja ylipäätään yhteiskuntaan. Lisäksi tutkittiin sitä, miten nuorten monilukutaitoa, eritoten medialukutaitoa, voidaan edistää tekemällä itse mediateoksia, kuten valokuvia ja journalistisia tekstejä. Tutkimuksen keskeisimpiä tavoitteita oli kehittää luovaan ilmaisuun perustava mediapedagoginen malli niin nuorisotyön kuin esimerkiksi koulujen kerhotoiminnan tueksi.

Tutkimushankkeen lähtökohtana oli monilukutaidon pedagogiikka (esim. Cazden ym. 1996, Broderick 2013). Myös suunnitellun mallin tausta-ajatuksena on, että nuorisotyössä ja opetuksessa on tiedostettava maailma ja tilanne (situaatio), jossa nuori paraikaa elää. Toisin sanoen on huomioitava esimerkiksi nuoren kiinnostukset, identiteetti ja elämismaailma, joista nuoren toimintamotivaatio paljolti kumpuaa. Lisäksi malli kannustaa huomioimaan nuorten erityispiirteet, vaikeudet ja haasteet (esim. keskittymishäiriö, masennus, maahanmuuttajatausta) sekä haasteellisen elämäntilanteen.

Nuoret estradille -hankkeen tulosten pohjalta nousi käytännön mediakasvatustyön avaintekijöiksi viisi tekijää: 1) turvalliset tilat, 2) välittävä vuorovaikutus, 3) luottamus kyvykkyyteen, 4) luova mediatoiminta ja 5) autenttinen toimijuus (ks. Kuva 1).

Tutkimuksessa osoittautui, että (1) turvalliset tilat ja ilmapiiri toimia ovat tärkeitä monessa mielessä. Ensinnäkin, kun toimitaan niin sosiaalisessa mediassa kuin kasvokkain nuorten kanssa, on ehdottoman tärkeätä, etteivät nuoret altistu esimerkiksi kiusaamiselle. Monella haavoittuvaisessa tilanteessa olevalla nuorella, joka osallistui tutkimukseen, oli jo ennestään kiusaamiskokemuksia ja varsinkin tällaisten nuorten varjeleminen on tärkeätä. Toiseksi, ilmeni, että nuoret osallistuvat toimintaan paremmin silloin, kun he kokevat, että ilmapiiri on ystävällinen ja kannustava.

Hankkeessa osoittautui, että kun nuoret kokevat (2) välittävää vuorovaikutusta eli mukavaa yhteisöllisyyttä tai esimerkiksi että joku paikalla oleva aidosti välittää hänestä, he rohkaistuivat osallistumaan mediatoimintaan paremmin. Näin ollen on tärkeätä, että esimerkiksi nuorisotyöntekijä rakentaa luotettavia ja empaattisia suhteita nuoriin ja myös, että hän luo tietoisesti tilanteita, joissa nuoret voivat keskenään solmia välittäviä suhteita.

Kolmas keskeinen nuorten osallistumista edistävä tekijä oli se, että nuorten (3) kyvykkyyteen ja pätevyyteen luotettiin jo lähtökohtaisesti, esimerkiksi nostamalla heidät vertaisohjaajiksi. Kun nuoret kokivat, että aikuiset uskovat heidän kykyihinsä, heidän oma uskonsa itseensä vaikutti vahvistuvan. Tästä seurasi, että nuoret monesti yrittivät enemmän ja sen myötä onnistuivatkin useammin. Aikuisen usko nuoren kykyihin vaikutti auttavan nuoria irrottautumaan ”uhrin” tai ”epäonnistujan” roolista ja samalla ottamaan aktiivisemman, toimijan roolin.

Luova mediatoiminta (4) oli kaikkien työpajojen keskiössä ja se olikin tärkeätä monessa suhteessa. Monet nuoret eivät jaksaneet keskittyä jo julkaistujen mediateosten (esim. kuvien) analysointiin. He innostuivat paremmin itse tekemään mediateoksia ja siinä samalla heidän medialukutaitonsa kasvoi vaivihkaa. Esimerkiksi he oivalsivat, että mediateokset (esim. valokuvat, tekstit) eivät ole ”kopioita” todellisuudesta vaan ne esittävät asioita aina valikoiden ja jostakin näkökulmasta. Nuorten luovuuden tukeminen oli myös olennaista, sillä kun nuoret onnistuivat tuottamaan oivaltavia, luovia mediateoksia, he kokivat onnistumista ja kyvykkyyttä. Nämä onnistumisen kokemukset puolestaan lisäsivät heidän halukkuuttaan toimia tulevaisuudessa. Näin ollen pelkkä mediataitojen opettaminen ei ole riittävää, vaan opetukseen on hyvä tuoda mukaan esimerkiksi myös luovuutta kehittäviä menetelmiä.

Viides keskeinen nuorten osallistumista ja medialukutaitoa edistävä tekijä oli (5) autenttinen toimijuus. Kun nuorille tarjottiin ”aitoja” mahdollisuuksia esittää omia teoksiaan (esim. taidenäyttelyssä, nuortenlehdessä), monet vaikuttivat tulkitsevan tämän merkiksi aikuisten uskosta heidän kykyihinsä. Lisäksi, monet nuoret tiesivät, että esimerkiksi varsinkin valtamediassa on ”portinvartijoita”, eikä siellä välttämättä saa julkaistua omia teoksia helposti. Kun he sitten saivatkin hankkeen työpajoissa julkaistua valokuvansa tai tekstinsä esimerkiksi nuortenlehdessä, he kokivat onnistumista. Nuoret arvostivat toki sosiaalisessa mediassakin julkaisemista, koska siellä kaverit saattoivat nähdä heidän teoksensa vaivattomasti. Toisaalta sosiaalisessa media julkaisun helppouden kääntöpuolena oli, että se ei tuottanut erityistä onnistumisen kokemusta, koska ”turhiakin” kuvia oli helppo saada esille. Työpajojen tarjoamat autenttiset mahdollisuudet esittää omia teoksia, esimerkiksi aikakauslehdessä, loivat nuorille myös kokemuksia yhteiskunnassa mukana olemisesta myönteisellä tavalla. Teosten julkaisemisen myötä nuoret oppivat myös lisää medialukutaidosta, sillä he joutuivat pohtimaan sitä, miten yleisöt tulkitsevat heidän teoksensa. He saivat myös monessa työpajassa yleisöiltä koskettavaa palautetta taide- ja mediateoksistaan.

Inklusiivisen mediakasvatuksen malli on suunnattu instituutiolle, jotka toimivat nuorten kanssa, kuten nuorisotaloille, kouluille, kirjastoille ja museoille. Mallia käytettäessä on otettava huomioon kunkin instituution tavoitteet, velvoitteet ja käytännöt. Erilaiset poliittiset linjaukset voivat myös ohjata eri tahojen toimintaa (esim. koulussa opetussuunnitelmat), jotka on niin ikään syytä tiedostaa.

Vaikka malli perustuu Nuoret estradille -hankkeen laajaan aineistoon, sitä on syytä edelleen testata käytännöissä, erilaisissa instituutioissa ja kulttuurisissa konteksteissa. Kuulemme mielellämme kommentteja mallin toimivuudesta varsinkin käytännön kentän toimijoilta.

Kirjoittajat: Nuoret estradille -tutkimushankkeen päätutkija Mari Pienimäki ja hankejohtaja, mediakasvatuksen professori Sirkku Kotilainen.

 

Lähteet:

  • Broderick, D. (2014). Collaborative Design: Participatory Culture Meets Multiliteracies in a High School Arts Community. Adolescent & Adult Literacy, 58(3), 198–208.
  • Cazden, C., Cope, B., Fairclough, N., Gee, J., et al. (1996). A Pedagogy of Multiliteracies: Designing Social Futures. Harward Educational Review, 66(1), 60–92. Saatavilla: http://vassarliteracy.pbworks.com/f/Pedagogy+of+Multiliteracies_New+London+Group.pdf
  • Pienimäki, M. & Kotilainen, S. (2018). Media Education for the Inclusion of Vulnerable Youth. Kirjan luvun käsikirjoitus (prosessissa).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *