Nuoret haluavat kokea olevansa kyvykkäitä ja päteviä

Nuoret estradille -tutkimushankkeessa järjestettiin nuorille seitsemän mediatyöpajaa ympäri Suomea yhteistyössä nuorisotyöntekijöiden, taiteilijoiden ja journalistien kanssa muun muassa nuorisotaloissa ja työttömien työpajassa. Tutkimuksessa selvitetään, miten haasteellisissa elämäntilanteissa olevia nuoria voidaan kannustaa osallistumaan media- ja taidetoimintaan sekä edistää heidän monilukutaitojaan. Tavoitteena on myös ottaa nuoret kanssatutkijoina mukaan kehittämään mediapedagogista toimintamallia. Hankkeen laajaa aineistoa analysoidessa on noussut esiin myös osahankkeita yhdistäviä tuloksia, kuten että nuorten kokemus omasta kyvykkyydestään innostaa heitä osallistumaan mediatoimintaan.

NUORI 1: Mikä oli sun mielestä paras noista kuvista mitä sä otit? NUORI 2: Paras minkä mä otin? No ehkä toi, kettinkikuva.

(Ote nuorten vertaishaastattelusta; Kysymys on nuoren itsensä keksimä.)

Tällainen vertaisoppiminen ja vertaisopettajuus näytti sopivan ryhmälle hyvin ja huomasin, että esim. Tepi, joka on viime kerroilla ollut aika poissaoleva ja passiivinen, aktivoitui selvästi siitä, että sai neuvoa muita nuoria editointiohjelman käyttämisessä.”

(Ote tutkijan havaintopäiväkirjasta.)

HAASTATTELIJA: … mikä motivoi niitä nuoria tulemaan hankkeeseen että, se ei oo se että sä tunnet niitä ennestään tai oot tehny niitten kans ennestään yhteistyötä, vaan että se olis jotenkin linkitettynä tähän että sä kutsut ne tutkimushankkeeseen.

TUTKIJA: Kyllä, semmonen nyt vasta ihan juuri ymmärtänyt että, me oltiin tutkijayhteisö, et me oltiin, sisäisesti tutkijayhteisö jossa jo ikään ku siinä me juteltiin, niin mä en ollu se joka, määrittelee et mitä lähetään kertomaan vaan että siinä on näkökulmia, ei se et meil on yksi näkökulma jonka minä olen valinnut ja, sillä tavalla se lähtökohtaha oli vähän huomaamattaki heitä arvostava…

(Ote taiteilija-tutkijan haastattelusta.)

Tutkimushankkeessa lähtöhypoteesina oli, että nuoret innostuvat mahdollisuudesta ilmaista itseänsä ja siihen tarjottiinkin tilaisuus työpajoissa. Kuitenkin haastatteluissa ja tutkijoiden työpajahavainnoista kirjoittamissa päiväkirjoissa toistuu, että nuoret toivovat esimerkiksi hallitsevansa kamera- ja editointitekniikan, innostuvat vertaisohjaamisesta ja kanssatutkijuudesta (myös Carr & Jitendra 2000; Charmaraman 2013; Marsh 2012). Tämä viittaa siihen, että he haluavat ennen kaikkea kokea olevan kyvykkäitä ja päteviä.

Erityisesti tilanteet, joissa nuoria pidettiin pätevinä jo lähtökohtaisesti, loivat nuorille uskoa heidän omaan kyvykkyyteensä ja saivat heidät syventymään mediaharjoitteisiin ja projekteihin (myös Bloustien 2007). Samalla myös sosiaalinen vuorovaikutus kasvoi nuorten ryhmissä. Merkittävää näissä tilanteissa on se, että arvohierarkiat taittuivat tasa-arvoisemmiksi, kun nuori sai esimerkiksi ohjaajan tai tutkijan roolin. Lisäksi nuorten lähtökohtainen arvostaminen tarjosi heille mahdollisuuden irtautua roolista ”uhrina” tai heikkona suoriutujana (myös Carr & Jitendra 2000).

Media- ja taidetyöpajojen aikana monet nuoret innostuivat myös itsensä ilmaisemisesta sanallisesti, kuvallisesti tai esiintyen. Myös itseilmaisu tuotti heille arvokkaita kokemuksia kyvykkyydestä. Jotkut taiteen ja median tekemistä enemmän harrastaneet nuoret tiesivät, että vaikkapa laadukkaan valokuvan tai videon tekeminen edellyttää hyvien teknisten kykyjen lisäksi itseilmaisutaitoja. Monilla oli silti piilevä näkemys, että taidokas taide- ja mediateos perustuu huippukalustoon ja tekniseen taituruuteen. Tästä johtunee, että aineistoissa toistuu nuorten halua oppia tekniikkaa. Tärkein huomio on kuitenkin se, että nuorilla on halu olla kyvykkäitä ja päteviä ja tämän tarpeen täyttäminen innostaa nuoria sitoutumaan ja osallistumaan mediatoimintaan sekä edistää ujojen ja vetäytyvien sosiaalista vuorovaikutusta.

Asiantuntijaroolien lisäksi hankkeessa osoittautui merkittäväksi nuorille tarjotut tilaisuudet esittää omia teoksiansa julkisesti, esimerkiksi blogissa, lehdessä, taidenäyttelyssä ja näyttämöllä. Monet nuoret vaikuttivat tulkitsevan tilaisuuden julkaista merkkinä siitä, että aikuiset luottavat heihin ja uskovat heidän kyvykkyyteensä, mikä lisäsi heidän haluansa osallistua ja näyttää taitonsa (esim. Carr & Jitendra 2000; Charmarman 2013; Hopkins 2010; Vickery 2014).

Hankkeen tulokset herättävät kysymyksiä, kuten onko kaikille nuorille varmasti mahdollista kokea olevansa kyvykäs ja pätevä edes jollakin elämänalueella. Nuorten tukemisessa varsinkin koulujen luovalla toiminnalla tai taideopetuksella onkin tärkeä sijansa. Taidekonteksti, jossa oikean ja väärän määrittäminen on vaikeata ja tarpeetontakin, voi luoda myös vapaan ilmapiirin, jossa aratkin nuoret uskaltavat ilmaista itseänsä.

Entä miten peruskoulun opetussuunnitelmaan tuotua monilukutaidon pedagogiikkaa toteutetaan tällä hetkellä kouluissa? Monilukutaidon pedagogiikka sisältää ainakin periaatteessa ajatuksen oppimisesta luovan tekemisen ja sen reflektoinnin kautta (re-design) ja siten se voi tarjota nuorille tilaisuuden vaikkapa vertaisohjaamiseen (Cazden ym. 1996). Erityisesti nuorisotyössä on luontevaa perustaa epämuodollisiin toimintakäytäntöihin, joissa irtaudutaan nuoria arvottavista lähtöasetelmista, jotka voivat pahimmillaan itsessään ehkäistä nuorten valtautumista oman elämänsä toimijoiksi.

Kirjoittaja: Nuoret estradille -hankkeen päätutkija-koordinaattori, FT Mari Pienimäki

 

Lähteet:

  • Bloustein, G. (2007) ”‘’Wigging People Out: Youth Music Practice and Mediated Communities”. Community & Applied Social Psychology, 17, 446-462.
  • Carr, T. & Jitendra, A. K. (2000) ”Using Hypermedia and Multimedia to Promote Project-Based Learning of At-Risk High School Students”. Technology Trends, 36:1, 40-44.
  • Cazden, C., Cope, B., Fairclough, N., Gee, J., et al, 1996. ”A Pedagogy of Multiliteracies: Designing Social Futures”. Harward Educational Review, 66 (1), 60–92.
  • Charmaraman, L. (2017) ”Congregating to create for social change: urban youth media production and sense of community”. Learning, Media and Technology, 38:1, 102-115.
  • Hopkins, L. (2010) ”YouthWorx: Increasing youth participation through media production”. Sociology, 47:2, 181-197.
  • Marsh, K. (2012) ””The beat will make you be courage”: The role of a secondary school music program in supporting young refugees and newly arrived immigrants in Australia”. Research Studies in Music Education, 34:2, 93-111.
  • Vickery, J. R. (2014) ”The role of after-school digital media clubs in closing participation gaps and expanding social networks”. Equity & Excellence in education, 47:1, 78-95.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *