Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2016

Children and social media. Protection or media education?

Technology and media are rapidly developing and have become a big part of our lives, so we all, no matter of age, gender, culture and locality, need to exploit their advantages in order to engage in lifelong learning. A part of this technological development is social media.

Social media are defined as “A group of Internet-based applications built on the ideological and technological foundations of Web 2.0, that allow the creation and exchange of user-generated content.” (Kaplan & Haenlein 2010). As it regards their accessibility and purpose they are described to be “The many relatively inexpensive and widely accessible electronic tools that enable anyone to publish and access information, collaborate on a common effort, or build relationships”. (Murthy 2013). The free of charge and unconditional, in most cases, accessibility in social networks, the freedom of expressing your opinion and have your message heart in a global level, the unlimited by time and distance communication, as well as the convenience of being anonymous, are the characteristics that make social networks so popular and sometimes necessary for nowadays users.

Of course, these elements of social media could not have left children and youngsters untouched, who seem to spend much of their free time online. This engagement raised many dilemmas as it regards the inappropriate material and dangers lurking online, leading a large proportion of the population to adopt a protective or even prohibitive attitude towards children’s media usage. However, despite parental control applications and other limitations, such as age limits, latest survey showed that more than 38% of children under the age of thirteen have an account on one of the most famous social media. This brings media education, for both children and children’s care takers, as the solution for a safer and beneficial relationship between young people and social media.

Parents and educators need to appreciate the pedagogical and social role of the several activities in which children are involved in by using social media, such us communicating with friends and classmates, getting informed, sharing photos and videos, involving in public discussion, and playing games. All these activities engage users in an interactive social environment, which is appropriate for social and peer learning.

Moreover, children need to gain skills in order to handle the plethora of information that they are bombarded by. Young users need to think critically, actively distinguishing, conceptualizing, analysing, synthesizing, and evaluating information that they confront when being online.

Furthermore, there is the need for children to distinguish what kind of information and content is safe and appropriate to be published online, as well as to learn how to participate actively in society through media. Social media should be considered from young users as means of entertainment, but also as an interactive mean that can assist them in having their voice heart and contributing in social change.

As nowadays’ mediated society demands people to develop skills and abilities in order to succeed in the information age, encouraging children to interact with social media and providing media education would be the best way to teach young media users how to be protectors of  themselves online.

The author Georgia Frysoulaki is a student in the international Master’s Degree Program in Media Education.

 

References

  • Kaplan A.M. & Haenlein M., 2010. Users of the world, unite! The challenges and opportunities of social media. Business Horizons 53 (1), 61
  • Murthy, D. 2013. Twitter: Social Communication in the Twitter Age. Cambridge: Polity, 7–8
  • Guard Child. Protecting children in the digital age. http://www.guardchild.com/social-media-statistics-2/

Medialukutaito, transkulttuurinen mediaosaaminen, osallisuus mediassa ja mediakasvatuksen oppisuunnitelma framilla mediakasvatuksen työryhmässä MEVI2016:ssä

Median ja viestinnän tutkimuksen päivillä (MEVI) 8.–9.4.2016 Helsingissä kokoontui ”Mediakasvatus, muutos ja osallisuus” -työryhmä, joka kokosi yhteen mediakasvatuksen tutkijoita ja asiantuntijoita ympäri Suomen. Tämä työryhmä ei käsittääkseni ole aiemmin kokoontunut MEVIssä, vaikka mediakasvatuksen tutkimukselle on tilausta medioituvassa yhteiskunnassamme.

Kokoonnuimme kahtena päivänä kuulemaan yhteensä seitsemää esitystä, joissa kaikissa oli kehittävän tutkimuksen otetta. Esitykset käsittelivät medialukutaitoa, transkulttuurista mediaosaamista, nuorten osallisuutta ja omaehtoista toimintaa mediassa sekä mediakasvatuksen oppisuunnitelmaa monitieteisyyden ja tieteiden välisyyden näkökulmasta. Esitysten aiheet linkittyivät väljästi MEVI2016 -päivien teemaan ”luottamus”.

Sirkku Kotilainen ja Mari Pienimäki esittelivät Tampereen yliopiston ”Nuoret estradille” -tutkimushanketta ja pohtivat nuorten osallistumista tutkimukseen kanssatutkijoina, eikä pelkästään tutkimuskohteina. Nuorten julkinen toimijuus tutkimuksessa on eettisestä näkökulmasta kimurantti kysymys, jossa on otettava huomioon nuorten ymmärrys mediajulkisuuden vaikutuksista omaan yksityisyyteen sekä nuoria ohjaavien ja huoltavien tahojen pyrkimys suojella nuoria julkisen toimijuuden mahdollisilta vaaroilta. Tutkimuksen toteuttaminen on jatkuvaa neuvottelua tutkimuskohteen oman äänen esiin saamisen ja tutkimuksen eettisen toteuttamisen välillä.

Toiminnallinen tutkimusote on selvästi voimistumassa mediakasvatuksen kentällä, kuten Lapin yliopiston jatko-opiskelijan Lauri Palsan esityksestä kävi ilmi. Dialogi tutkimuskohteen ja tutkijan välillä sekä moninaista aineistoa kokoava tutkimustapa mahdollistaa syvällisen ymmärryksen tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä ja tuo parhaimmillaan esiin asioita, joita ei muilla menetelmillä välttämättä löytyisi. Palsa oli löytänyt toiminnallisen tutkimuksen vertailukohdaksi palvelumuotoilun, jossa samaan tapaan haetaan ratkaisukeskeisesti toiminnalle parempia käytäntöjä.

Usea esitellyistä tutkimuksista on mukana ”Nuoret estradille” -hankkeessa, jossa tarkastellaan nuorten haasteita ja mahdollisuuksia osallistua omaehtoisesti mediatuotantoon. Jyväskylän yliopistoon väitöskirjaa tekevän Jetta Huttusen tutkimuksessa mennään kohti omaehtoisuuden syvintä olemusta. Omaehtoisuus näyttäytyy nuorten elokuvaprojekteissa omaäänisyytenä, luovina ratkaisuina ja innostuksena mutta myös piittaamattomuutena aikatauluja ja ohjausta kohtaan. Myös Nuoret estradille -hankkeen tutkija, Tampereelle jatko-opintoja tekevä Suvi Törrönen pohti esityksessään sitä, miten tutkijana voi havainnoida informanttejaan mahdollisimman neutraalisti, vaikuttamatta näiden toimintaan ja kuitenkin oman tutkijan asemansa ja identiteettinsä säilyttäen.

Suomessa ajankohtainen monikulttuurisuus-teema nousi esille työryhmässä. Tampereen yliopistoon väitöskirjaa tekevän Minna Koposen ja ohjaajansa Sirkku Kotilaisen esityksessä tarkasteltiin transkulttuurista mediaosaamista korkeakouluopetuksessa. Tutkijoiden aineisto koostui opiskelijoiden mediapäiväkirjoista, jotka osoittautuivat monikulttuurisessa ryhmässä oivaksi tavaksi avata todellisia ja kuviteltuja kulttuurieroja.

Lapin yliopistoa edusti myös Mari Maasilta, joka esitteli yhdessä Päivi Rasin ja Heli Ruokamon kanssa tekemäänsä tutkimusta pohtien kulttuurista inkluusiota tiederajat ylittävässä mediakasvatuksen opetussuunnittelutyössä. Esityksessä nousi esiin osallistujien mediasuhteiden vaikutus mediaosallisuuteen ja toiminnan prosessimaisuus.

Mediataitotapahtumia ja mediakasvatusta valtakunnallisesti koordinoiva KAVIn erityisasiantuntija, Tampereen yliopiston jatko-opiskelija Saara Salomaa keskusteli opetus- ja kulttuuriministeriön laatimasta Hyvä medialukutaito 2013-16 -suuntaviivat -julkaisusta ja avasi suomalaisen mediakasvatuksen toivottavia kehityskulkuja. Mediakasvatuksen periaatteita ovat yhdenvertaisuus ja moniarvoisuus, johdonmukaisuus ja pitkäjännitteisyys, läpinäkyvyys ja yhteistyö sekä laadukas opetus. Näiden periaatteiden vahvistaminen vaatii jatkuvaa dialogia opettajien ammattikunnan sekä mediakasvatuksen ammattilaisten ja tutkijoiden suuntaan. Omalta osaltaan työryhmä toteutti juuri tätä vertaisviestintää ja dialogia.

Työryhmän osallistujat vaihtoivat tutkimusosaamistaan ja kävivät hedelmällistä keskustelua mediakasvatuksen ajankohtaisista teemoista. Kaiken kaikkiaan median ja viestinnän tutkimuksen kentällä mediakasvatuksella on yhä tärkeämpi asema. Toivoisin kuitenkin tulevilta MEVI-päiviltä enemmän kanssakäymistä työryhmien välille, se edistäisi maamme pientä median ja viestinnän tutkijakuntaa löytämään laajemman synteesin sirpaleisella tutkimuksen kentällä.

Kirjoittaja: Jetta Huttunen

Mediakasvatus-työryhmän esitykset

  • Lauri Palsa: Toimintatutkimus mediakasvatuksen kehittämisessä
  • Sirkku Kotilainen ja Mari Pienimäki: Nuorten julkinen osallistuminen tutkimuksessa eettisestä näkökulmasta
  • Jetta Huttunen: Omaehtoisuus nuorten elokuvatuotannossa
  • Suvi Törrönen: Mediaosallistuminen ammatillisiin opintoihin valmentavassa koulutuksessa
  • Mari Maasilta, Päivi Rasi ja Heli Ruokamo: Kohti kulttuurisesti inklusiivista ja tiederajat ylittävää mediakasvatuksen opetussuunnitelmaa
  • Minna Koponen ja Sirkku Kotilainen: Kohti transkulttuurista mediaosaamista korkeakouluopetuksessa
  • Saara Salomaa: Kohti hyvää medialukutaitoa – katsaus suomalaiseen mediakasvatustyöhön 2013–15

 

What can we do for teenagers to enjoy their web drama safely?

A couple of months ago, I stumbled upon an interesting web drama on my smartphone app lying in my bed. The title of the drama was ‘Pongdang-pongdang Love’. It was a time-warp love story between one typical high school girl and King Sejong who is the most famous king in Korean history. Once I saw the first episode, I couldn’t stop watching full episodes. It was a pretty short drama but has a well-made storyline and characters are adorable. This new kind of drama was definitely interesting!

Web drama is a type of web series which is released on internet or mobile. It is filmed about 10 – 20 minutes per episode and generally distributed through streaming service such as Netflix or online video site such as YouTube. In Korea, the internet service provider Naver and Daum have their own channels for transmitting web dramas.

kuvakollaasi

Popular Web Dramas in Korea: Exo Next Door, Lily Fever and Pongdang-pongdang Love in order. (Source: Naver TV Cast)

This new type of drama is certainly getting more popular for its various and creative themes compared to terrestrial TV dramas. It has appealed to producers and directors too due to its small production budget which is less than one out of ten of TV dramas’.

Keeping up with its popularity in both sides, the regulation-related issues are also emerging in online service industry and society. The biggest problem is that there is no appropriate regulatory system for web contents yet, even though the main users of web contents are teenagers who can be more easily affected by media. They are placed in the most important life stage of forming identity but it seems like web contents providers don’t care much about it.

As an example, the web drama Lily Fever revolved around lesbian-themed story which is not encouraged on terrestrial TV in Korea. It transmitted lesbian kiss scenes and other scenes provoking homosexuality via online channels. In fact, most web dramas in Korea have been produced for the purpose of promoting a corporate image, product, or even K-pop stars. So, it is more likely that it contains distorted and commercialized messages in it. Anyway, after the complaining by social associations, the Lily Fever changed its level to adults only. Korean Communication Commission has tried to solve this kind of problems and come up with new regulation system for web contents, but there still exist many obstacles in local media environment.

The situation is not so different in European countries. It is an admitted fact that the number of young people watching home TV is falling off while the number of young people watching web TV is increasing around European countries. Nevertheless, the OTT (over the top) regulatory reform by European Commission and European Parliament has not been done as there remains many challenges such as conflicts between traditional telecom and OTT service operator, regional fragmentation as a single digital market, etc.

The web platforms and digital devices are continuously transforming or converging. We are not sure whether the regulation system for web contents can keep pace with the swift tempo of this changing. One more thing we should give our attention is that many teenagers are using their smartphone or computer individually unlike watching TV together in the living room. In this situation, critical media literacy will be more important than in the period dominated by mass media.

We should give more attention back to strengthening critical media literacy of teenager, considering changed digital media platforms and newly created web contents. In addition to this, the voluntary programs or activities by independent social associations should be more developed to support teenager’s critical ability at the outside of regulatory boundary which is still unstable.

The author Sei Kwon worked in advertising and brand marketing agency and is currently studying for master degree in Media Education, University of Tampere.

 

References

Reasons for Media Education on International News

International news is well-known for its function to help domestic citizens to see the world. Through media, people are able to build a picture of foreign countries and cultures which they have never been to. They are able to learn the convention, absorb new ideas, and expand their horizon about exotic matters. Gurevitch (1990) indicated the power of international news to influence audiences’ cognitive maps of the world. However, the international news may be harmful for the audience in some ways. Galtung and Ruge (1965) explored what made foreign events newsworthy, examined the selecting standard of foreign news and provided eight “culture-free” factors and four “culture-bound” factors for “northern-western” countries. Among them, three factors deserving to get media educators’ attention are relevance, consonance, and unexpectedness. Relevance means the more meaningful, related, connected the foreign sources are for the domestic users; the more possible it will be picked. The danger of this factor is the way that the source is meaningful to the domestic users can be manipulated by interpretation of sources and angle of reporting. There is a possibility that the relevance does not come from the sources alone. Consonance means how much the sources match the pre-image and expectation of domestic users. The problem is if media keeps passing and emphasizing certain image of some countries and cultures to its users, it may be hard for the users to accept various aspects and new progress of foreign cultures in the future. The last one, unexpectedness or rarity means media try to find the source as unusual as possible to attract users. This is one is also very common in domestic news but the media effect happens in a different way. If there are a lot of unexpected foreign news circulating about some cultures, users will easily build a wrong notion or stereotypes through them or, even worse, they start generalizing from the unexpectedness to the whole foreign culture or society and ignore the normality and reality of foreign matters.

In the end of Galtung and Ruge (1965)’s article, they advised some policy implications to prevent these factors in news selecting process. Their suggestions were based on the first half of the chain which they presented to show the flow of new communication (see figure 1), but, by contrast, media educators should be more aware of the rest of the chain. It is a truism that the individuals with low media literacy skills will be guided by the media and people who are strong enough can protect themselves more. Furthermore, with good media literacy skills on international news, citizens will act better in today’s so-called ‘global village’.

kaavio

 

 

Figure 1 (Galtung and Ruge 1965)

 

Jui-Ping Hung, the author, is a student in the Master’s Degree program in Media Education

 

References

  • Galtung, J., & Ruge, M. H. (1965). The structure of foreign news. Journal of Peace Research, 2(1), 64-91.
  • Gurevitch, M., & Levy, M. (1990). The global newsroom. British Journalism Review, 2(1), 27-37.

 

 

Työttömät nuoret & media

Nuorten asema suhteessa mediaan on viime vuosina muuttunut: Roolit median kuluttajina, käyttäjinä, kokijoina ja tuottajina lomittuvat. Nuoret käyttävät eri medioita samanaikaisesti ja mobiililaitteet mahdollistavat median käytön kaikkialla. (Ks. Rahja 2013.) Parhaimmillaan omaehtoinen digitaalinen sisällöntuottaminen voi tarjota nuorelle kanavan luovuuden ja oman ajattelun esittämiseen (esim. Kupiainen & Sintonen 2009, 13–17).

Puheet nuorten diginatiiviudesta ovat kuitenkin perättömiä: kaikki nuoret eivät ole mediankäytön monitaitureita. Esimerkiksi  elämäntilanne, koulutus, asuinpaikka, sosioekonominen tausta ja harrastukset suuntavat vahvasti ihmisten mediakäyttöä ja mediataitoja. (Ks. esim. Herkman & Vainikka 2012.)

Elämänvaiheena nuoruus voidaan nähdä subjektiksi tulemisen jaksona, jota määrittävät sosiaalinen dynaamisuus ja digitaalinen aikakausi (Hoikkala & Sell 2007, 11–12). Entä mikä rooli mediakulttuurilla on nuoren elämässä silloin, kuin sitä kohtaa esimerkiksi yllättävä työttömyys? Muuttaako työttömyys nuoren mediasuhdetta? Ainakin vaihtelevat mediankäytön mahdollisuudet myös eriarvoistavat ihmisiä (van Dijk 2008; 2012).

Työtön vai syrjäytynyt?

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli vuoden 2016 alussa Suomessa yli 45 000. Työttömien nuorten ryhmä on kuitenkin hyvin heterogeeninen: Ryhmään kuuluu nuoria, jotka ovat vain muutaman kuukauden työttömänä ennen opintojen tai asepalveluksen alkua. Toiset ovat juuri valmistuneet ammattiin. Tilastollisista laskentatavoista riippuen joukossa voi olla jopa päätoimisia opiskelijoita. Toisaalta ryhmään kuuluu myös sellaisia nuoria, joilla työttömyys on kestänyt kauan, jopa vuosia.

Nuoren työttömyys ei siis automaattisesti tarkoita, että nuori olisi syrjäytynyt tai edes vaarassa syrjäytyä. Syrjäytymisellä viitataan siihen, että erilaiset marginaaliset asemat, osattomuus ja ulkopuolisuus kasautuvat nuoren elämässä. Syrjäytymisen prosessiin vaikuttavia riskitekijöitä ovat esimerkiksi vanhemmuuden puute, irrallisuus koulukulttuurista sekä elämänhallinnan ongelmat. (Ks. Huhta 2015.)

Jotta yhteiskunnallinen, välillä jopa epäasiallinen syrjäytymiskeskustelu ei toimisi itseään toteuttavana ennustuksena, työttömät nuoret kaipaavat monipuolista tukea. Voisiko mediakasvatuksesta olla hyötyä?

Tukea taiteesta

Työttömien nuorten osallistumista ja hyvinvointia tukevia ilmiöitä ja toimintatapoja onneksi on. Esimerkiksi Vantaalla nuorten työpajatoiminnan palveluja käyttää vuosittain yli tuhat nuorta. Nuorten työpajat ovat alle 29-vuotiaille, työttömille nuorille tarkoitettuja työharjoittelupaikkoja.

Eräs viime vuosien merkittävimmistä työttömien nuorten aputoimista on ollut EU-maiden yhteiseen sopimukseen perustuva nuorisotakuujärjestelmä, joka on tukenut alle 25-vuotiaiden kouluttautumista ja työllistymistä. Nykyisen hallitusohjelman mukaisesti nuorisotakuun rahoitus kuitenkin vähenee dramaattisesti vuosina 2016 ja 2017.

Myös taide ja kulttuuri voidaan nähdä lasten ja nuorten hyvää elämää edistävinä tekijöinä ja yhteiskunnan luomien kilpailuasetelmien vastavoimana (esim. Lahikainen ym. 2008; Autio ym. 2008). Tampereen yliopiston Nuoret estradille: toimijaksi monilukutaidolla -tutkimushanke tukee nuoria elämän taitekohdissa taiteellisen toiminnan ja mediakasvatuksen keinoin.

Vantaalla tutkimushankkeeseen osallistuneet työttömät nuoret opiskelivat puolen vuoden ajan luovaa kirjoittamista mediakasvatuksellisella otteella. Projektiin liittyvässä pro gradu -tutkielmassani tulen tarkastelemaan paitsi kirjoittamisen opettamista, myös työttömien nuorten mediasuhteita.

Luovan kirjoittamisen projektin aikana työttömät nuoret tutkivat, käsittelivät ja kuvailivat omaa mediankäyttöään ja mediasuhteitaan monitahoisesti. Esimerkiksi näin:

”Jari on 19-vuotias (erittäin huumorintajuinen) työtön nuorukainen. Vapaa-ajallaan hän on tietokoneella, härnäämässä muita tai muuten vaan spurguilemassa.
 Jari rakastaa naisia, musiikkia, videopelejä, sarjoja, tai mitä vaan, mikä ei ole ruotsia tai matikkaa.
Jari tykkää väitellä asioista ja lukee usein uutisia ja tykkää surffailla netissä erilaisia foorumeita. Jari ei pidä ihmisistä jotka hän kokee ärsyttäväksi tai ylimielisiksi.
Joskus Jari haluaisi vain nukkua.”
                      (Nuori 2, fiktiivinen tarina)

 

Kirjoittaja: Mediakasvatuksen maisteriohjelman opiskelija Maija Puska

 

Lähteet

  • Autio, Minna & Eräranta, Kirsi & Myllyniemi, Sami (toim.) 2008. Polarisoituva nuoruus? Nuorten elinolot -vuosikirja. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisoasiain neuvottelukunta & Stakes.
  • van Dijk, Jan 2008. One Europe, Digitally Divided. Teoksessa Chadwick, A. & Howard, P. (toim.) Handbook of Internet Politics. New York: Rourtledge.
  • van Dijk, Jan 2012. The Evolution of the Digital Divide. The Digital Divide turns to Inequality of Skills and Usage. Teoksessa Bus, J., Crompton, M., Hildebrandt, M., Metakides, G. (toim.) Digital Enlightenment Yearbook 2012. Amsterdam: IOS Press.
  • Herkman, Juha & Vainikka, Eliisa (2012) Revoluutio vai evoluutio? Lukeminen sosiaalisen median aikakaudella. Media & Viestintä 35(3–4), 20–39.
  • Hoikkala, Tommi & Sell, Anna (2007) Nuorisotyötä on tehtävä! Teoksessa Hoikkala, Tommi & Sell, Anna (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä: menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/ Nuorisotutkimusverkosto, julkaisuja 76, 7–17.
  • Huhta, Helena 2015. ”Pitää pään kasassa työttömyysaikana”. Liikunta työttömien nuorten arjessa. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura: Verkkojulkaisuja 87.
  • Kupiainen, Reijo & Sintonen, Sara 2009. Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus. Helsinki: Gaudeamus.
  • Lahikainen, Anja Riitta & Punamäki, Raija-Leena & Tamminen, Tuula (toim.) 2008. Kulttuuri lapsen kasvattajana. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
  • Rahja, Rauna (toim.) 2013. Nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Mediakasvatusseura ry.
  • Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.10.2015. Hallituksen julkaisusarja 10 / 2015