Myötätunnon politiikka haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tutkimisessa

Meneillään olevassa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessani ”Lapsuudessa koetun pakotetun siirtymisen ylikulttuuriset muistot” tarkastelen yksintulleiden alaikäisten maahanmuuttajanuorten kuulumisen tunnetta. Aiempina vuosina yksintulleita on saapunut parinsadan lapsen verran vuosittain, mutta vuonna 2015 Suomeen heitä saapui 3024. Tutkimalla yksintulleiden nuorten arkea on mahdollisuus ymmärtää, millaisia haasteita he kohtaavat uudessa kotimaassaan ja mitä on elää kaukana omasta perheestä. Myötätunnon politiikasta esittämäni huomiot perustuvat eteläsuomalaisessa perheryhmäkodissa vuosina 2014–2015 tekemääni etnografiseen kenttätyöhön.

Kuva_Kuusisto_Arponen.pieniTutkija Susanna Hast on sanonut, että “myötätunto perustuu tasa-arvoiseen toisen ihmisen kunnioitukseen. Myötätunto on tunteena palkitseva, sillä se ei ole vain ulospäin suuntautunut, vaan osa oman itsen havainnointia ja jatkuvaa konstruointia.” Näkemykseni mukaan läsnäolo ja sitä kautta vuorovaikutukseen syntyvä alttiiksi asettuminen sekä myötätunto ovat jääneet yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen metodologisissa ja eettisissä pohdinnoissa vähälle huomiolle. Nämä teemat osoittautuvat erityisen tärkeiksi, kun tutkimus keskittyy haavoittuvassa asemassa olevien alaikäisten elettyjen kokemusten kartoittamiseen.

Haavoittuvassa asemassa olevien nuorten institutionaaliseen hoivaan liittyy kysymys nuoren omasta toimijuudesta ja sen määrittymisen reunaehdoista. Haavoittuva asema merkitsee suojelun tarvetta, joka usein hoivan näkökulmasta merkitsee nuoren määrittymistä avun kohteeksi tai jopa uhrin asemaan. Uhriuttaminen häivyttää nuorten oman toimijuuden ja tekee näkymättömäksi arkipäivän neuvotteluja, joissa toimijuutta rakennetaan ja uusia identiteettipositiota sekä minuutta luodaan. Jotta tutkimus voi rakentaa ymmärrystä esimerkiksi yksintulleiden elämästä, on tutkimusprosessin ja vuorovaikutuksen perustuttava läsnäolon kautta syntyvään alttiuteen ja myötätuntoon.

Tutkimuksen metodologisena ohjenuorana myötätunnon politiikan tarkoittaa kahdentasoista, mutta toisiinsa tiukasti kytkeytynyttä lähestymistapaa. Olen tutkimuksessani yhtäältä halunnut tunnistaa ja nostaa keskusteluun yksittäisten kokijoiden tunteet ja tilanteet, jotka ilmentävät pakotetusta siirtymisestä johtuvaa kipua, muistoja ja henkilökohtaisia tulkintoja. Toisaalta myötätunnon politiikkaan liittyy aina laajempien yhteiskunnallisten rakenteiden analyysi ja erityisesti systeemisen epäoikeudenmukaisuuden tunnistaminen. Nämä molemmat poliittisuuden tasot ovat tärkeitä, jotta myötätunnon politiikka tuottaa tutkimuksellisesti relevanttia tietoa ja laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä.

Omassa tutkimuksessani metodologian näkökulmasta oleelliseksi muodostui tutkijan ja nuoren tutkimussuhteen rakentuminen läsnäolon ja yhteisen tekemisen kautta. Metodologisesti kyse ei ollut vain tutkimuksen prosessuaalisesta käynnistämisestä ja etenemisestä, vaan kokemuksellisen tiedon äärelle pääsemisestä. Tällöin tutkijan ei-tuomitseva ja salliva avoimuus kaikenlaisille kertomuksille ja kokemuksille on tiedontuottamisen keskiössä. Yksintulleet nuoret ovat herkkiä aistimaan aikuisen läsnäolon aitouden ja varsinkin tutkimussuhteen alkuvaiheessa luottamuksen koettelu on yleistä.

Myötätunnon politiikkaa hyödynnettäessä  tutkimus perustuu paitsi tutkijan ammatilliseen ja tieteelliseen otteeseen myös ihmisten väliseen myötätuntoon. Tutkijalta tämä vaatii rohkeutta antaa nuoren määrittää kertomisensa tapa ja tilanteet. Samoin täytyy työskennellä pitkäjänteisesti luottamuksen ansaitsemiseksi, kestää hiljaisuudet ja puhumattomuudet sekä tunnistettava hetket, joissa yhteinen ymmärrys voi syntyä. Empiiristen havaintojen kirjaaminen muuttuu paitsi koetun ja kerrotun kuvaamiseksi myös kehollisuuden, eleiden ja tunteiden tarinallistamiseksi.

Tämän vuoksi kenttätyössä käytimme tutkimusapulaiseni kanssa kolmen sarakkeen mallia muistiinpanojen kirjoittamisessa. Ensimmäisessä vaiheessa kirjattiin ”mitä tapahtui sekä muistinvaraisesti kahdenkeskiset dialogit nuorten kanssa”. Toisessa vaiheessa molemmat tutkijat kirjasivat omiin sarakkeisiinsa kenttätyöstä nousseet tuntemukset, ajatukset ja pohdinnat. ”Mitä tapahtui” –kuvaus kohdistettiin kolmeen näkökulmaan: nuorten keskinäiseen kanssakäymiseen, nuorten ja tutkijoiden dialogiin, sekä nuorten kehollisen läsnäolon havainnoimiseen. Tutkijoiden reflektointisarakkeet täydensivät olemisen ja tekemisen arkisia kuvauksia. Erityisesti niiden avulla tallensimme omia tuntemuksiamme, kävimme tutkijoina keskustelua ristiriitaisista tilanteista ja eriävistä ymmärryksistä havainnointiemme pohjalta. Tutkijoiden omissa sarakkeissa korostui myös kenttätyön henkinen kuormittavuus ja erilaisten tunteiden jatkuva läsnäolo.

Myötätunnon politiikka etnografisen tutkimuksen metodologiana avaa mahdollisuuksia tarkastella läsnäolon ja alttiuden roolia kokemuksellisen tiedon keräämisessä. Samalla se auttaa tutkijaa kohdentamaan analyysin nuorten elämismaailman kannalta oleellisiin asioihin. Ennen kaikkea myötätunto on sosiaalinen tunne, johon tutkijan ja nuoren vuorovaikutus pohjautuu.

Kirjoittaja: Akatemiatutkija Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen (Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu), Nuoret estradille -hankkeen ohjausryhmän jäsen.

 

LÄHTEITÄ:

  • Damasio, Antonio (2010/ 2012). Self Comes to Mind: Constructing the Conscious Brain. New York, Toronto: Pantheon Books. Kindle edition.
  • Greenberg, Mark, T. & Christa Turksma (2015). “Understanding and watering the seeds of compassion”. Research in Human Development 12, 280­–287.
  • Hast, Susanna (2014) Sääliä vai myötätuntoa Palestiinalaisille? http://politiikasta.fi/artikkeli/sääliä-vai-myötätuntoa-palestiinalaisille. (Luettu 17.11.2014)
  • Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa (2015). Ajatuksia myötätunnosta ja kivusta. Terra 127:2, 83–89.
  • Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa (2016). Perheettömiksi suojellut. Teoksessa Fingerroos, Outi, Anna-Maria Tapaninen & Tiilikainen, Marja (toim.). Perheenyhdistäminen. Tampere: Vastapaino. (Ilmestyy huhtikuussa 2016)
  • Puumala, Eeva (2013). “Politiikan tuntu, mieli ja merkitys. Tapahtuva yhteisö ja poliittisuuden kokemus kehollisissa kohtaamisissa.” Tiede ja Edistys, 2, 125–138.
  • Ure, Michael & Mervyn Frost (2014, toim). Politics of Compassion. Lontoo, New York: Routledge. Kindle edition.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *