Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2016

Ubiquitous Era: Digital media requires intercultural competence in Education

We are living in a ubiquitous era. Everywhere and anywhere, computers are inherent. Toys, means of transportation, market place and so on, whatever you name it. With such a comfortable life style, people are getting addicted to internet or media. Some even show withdrawal symptoms when computers, nowadays mainly mobiles, are removed from them. Without the devices, we feel restless, anxious, and lethargy. For example, one of the broadest internet using country (Figure1), South Korea, shows 6.9% of internet addiction and shows 14.2% of smartphone addiction (Figure2). Considering the fact that the survey age expanded and the smartphone addiction percentage increased, it is hard to say the number of actual addicted decreased, even when the graph shows downtrend in the percentage of internet addiction risk range.

figure1_wymme
Figure 1. Number of Hot spot per 100km2 comparing Korea versus Latvia (Ministry of Science, ICT and Future Planning of Korea, aim of 2017)

figure2_kim

figure2b
Figure2. Internet and smart phone addiction % of 2014 South Korea (2015.04 NIA Korea)

But even with various side effects, such technological development offers new opportunities to us including marginalized students. Finland, one of the most advanced educational country, tries to apply such media use in practice in context of Media Education. From our field trip to Helsinki mediakasvatus koulukino, KAVI, HAPPI and Tampere Media School, I realized how much Finland is dedicated to Media Education. Starting from provision of age rated audiovisual program list, they have media literacy week every February and education system to assist people to develop their Media Literacy abilities. According to KAVI institute [1], improvement of media and information literacy(MIL), and related skills are the goal of Media Education. Such literacy skills are considered to be a civic competence and to raise people’s critical thinking. Based on the fact that education policies and systems are supported by national policies and various organizations, Finland became one of the front runner in Media Education.

Even though media includes print media, image media, and electronic media in whole, it is clear that electronic media expanded and is keep expanding its territory evidently.  Nowadays, there is even a phrase that “learning is just under your fingertips”. To some, it might still sound like a mirage, but already our technology is advanced enough to provide service such as 1:1 tablet teaching. Teachers can have constant connection with their students, and distribute contents according to students’ ages and considering their learning conditions. This type of 1:1 media distribution will obviously help students to exchange thoughts, interact, access to online information and also help to develop their media literacy skills. This is also my sincere hope but it is said with guided access, it will accelerate learning for those with attention deficits or other learning disabilities. Such technology progress allows teachers as well to access towards various types of tools and teaching materials. Hopefully this will level up the quality of teaching. Practically, there will be barriers having enough fund to purchase and maintain such electronic equipment, but considering the usage of smartphone rate, hopefully there would be other options for schools to make this become reality.

On the other hand, there are some concerns regarding such technology development. The software allows to track and control(lock, limit, monitor etc) students devices under the excuse of letting the educators and students focus on each other’s roles and blocking them from misusing the device. It is important function to help students concentrate but we should take into consideration of students’ privacy and their free will as well. According to KAVI guidelines, the best way of Media Education is sharing media-related conversations not just banning and restricting things. In short, it is important to form a well-balanced Media Education environment. Not just for children but also for every individuals, we should provide a safe media environment. As media environment can not be just limited to single country, this brings us to think about cultural diversity and intercultural competence. According to Jokikokko, education and media make us be conscious of the world and diversity. He claims cultural diversity doesn’t just mean national cultures but also subcultural characteristics and small parts that form our identities. Teachers will be obligated to maintain intercultural competence which covers both “encountering ethnic, racial or linguistic differences and other subcultural differences”. Finland’s discussion about teachers’ intercultural competence started from late 70s and 80s (Jokikokko K. 2010, p.13-14, p.22). Also Kotilainen(2010) claims the need of Global Media Education based on the facts that global publicities increased cultural diversities expanded around the world (Kotilainen S. 2010, p.65-74).

It may sound a bit like daydreaming but when we accept cultural diversity and bring up the intercultural competence, we can embrace marginalized others, immigrants, refugees and multi-culture backgrounded peoples.  To do this, we should realize that every individual is different and that there is no correct answer for learning and teaching. As Latin phrase says “Non scholæ sed vitæ discimus”, we should ‘learn’ to nourish our lives. Hope we all, regardless of nationality, gender, age and wealthiness, accomplish our rights to express, share and produce our thoughts under critical thinking and discernments in ubiquitous era.

The author You Kyung Kim is a student in the Master’s Degree Programme in Media Education

BIBLIOGRAPHY

[1] https://kavi.fi/sites/default/files/documents/mil_in_finland.pdf

Mediakasvatus ja informaali oppiminen identiteetin vahvistajina nuorisotyössä

Nuorisotyö ja mediakasvatus. Kaksikko, joka nykypäivän haastavassa ja myllertävässä mediamaailmassa on vuosi vuodelta lähentynyt toisiaan. Nuorisotyö tavoittaa eri toimintamuodoillaan huiman määrän nuoria joka päivä. Nämä nuoret elävät maailmassa, jossa mediaa ei erotella omaan lokeroonsa, vaan jossa se kuuluu nuoren elämään kiinteänä, arkipäiväisenä osana niin ystävien tavoittamisessa, asioiden hoitamisessa kuin ympäröivän maailman seuraamisessa. Nuoremme ovat kasvaneet maailmaan, jossa media on itsestäänselvyys ja Y-sukupolven diginatiivius meille mediakasvattajille uusi ja mielenkiintoinen haaste. Siksi nuorisotyössä tulisi ottaa iso harppaus kohti digimaailmaa ja nuorten tavoittamista siellä, missä he viettävät aikaa. Julkinen tila on muuttumassa virtuaalitilaksi, sinne on mediakasvattajan ja nuorisotyöntekijänkin mentävä.

Kun puhutaan mediakulttuurista sosiaalisten tilojen luojana, jossa nuoret rakentavat identiteettejään (kts. esim. Kotilainen & Rantala 2008, 64), tullaan lähelle informaalin oppimisen ydintä. Janet R. Batsleerin (2008, 17) mukaan informaali oppiminen tarjoaa tukea identiteetin kehittämisessä sekä auttaa nuorta tulemaan tietoiseksi omista kyvyistään sekä omista oikeuksistaan. Voidaan siis nähdä kytkös mediakasvatuksen, ja erityisesti medialukutaidon, sekä informaalin oppimisen välillä. Kuten Kotilainen & Rantala (2008, 64) toteavat tämän päivän nuoret ovat aktiivisia ja teknisesti taitavia mediankäyttäjiä ja aikuista tarvitaan enemmänkin tueksi avamaan arvokysymyksiä, pohtimaan ja rohkaisemaan. Media luo nuorille tiloja ja mahdollisuuksia toteuttaa omaa identiteettiään, ja tässä identiteettityössä tulee aikuisen olla läsnä ja tukemassa. Jokaisella nuorella on kykyjä ja potentiaalia ja oikeus niiden kehittämiseen. (Batsleer, J. 2008)

Mitä me mediakasvattajat voimme sitten tehdä? Ymmärrys median prosesseihin kasvaa itse tekemällä ja kokemalla. Voimme tukea nuoren kasvua mediassa tarjoamalla mahdollisuuden kokeilevaan mediatuottamiseen ja omaa mediasuhdetta reflektoivaan toimintaan (kts. esim. Kotilainen & Rantala 2008, 71). Yksi nuorisotyön tärkeimmistä kulmakivistä on tarjota nuorelle mahdollisuuksia aktiiviseen toimijuuteen ja osallisuuteen. Mediakasvatuksen avulla on mahdollista lisätä nuoren tietoisuutta omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa ja osallistua. Nuoret ovat taitavia mediantuottajia, rohkeita ja ennakkoluulottomia kokeilemaan uusia asioita sekä tuomaan mielipiteitään esiin median avulla. Noora Pyyry on tutkinut vuonna 2015 julkaistussa väitöskirjassaan nuorten hengailua julkisissa tiloissa. Hän puhuu kehollis-tilallisesta oppimisesta, jota hengailu synnyttää, kun nuoret luovat kaupunkisuhdetta, tekevät kotiaan maailmaan, haltioituvat ympäröivästä maailmasta. Samalla lailla näen, että me mediakasvattajat voimme luoda nuorille niitä kokemuksia, joissa heidän on mahdollista uusintaa suhteitaan ympäröivään maailmaan.

Mediakasvatuksella on siis erityinen roolinsa nuorten identiteetin rakentumisessa ja kehittymisessä. Se, miten näymme ja kuulumme somessa, elämme elämäämme julkisissa tiloissa ja virtuaalimaailmoissa, muokkaa maailmankuvamme lisäksi myös identiteettiämme.

Kirjoittaja on mediakasvatuksen maisteriopiskelija Jaana Ranta-aho.

 

Lähteet:

  • Batsleer, J.R., 2008. Informal learning in Youth Work. Los Angeles: SAGE Publications ltd.
  • Kotilainen S. & Rantala, L. 2008. Nuorten kansalaisidentiteetit ja mediakasvatus. Helsinki: Hakapaino.
  • Pyyry, N. 2015. Hanging out with young people, urban spaces and ideas: opening to dwelling, participation and thinking. University of Helsinki.

Why advertising companies should care about media education

“What information consumes is the attention of its recipients. Hence a wealth of information creates a poverty of attention.” – Herbert Simon, Nobel winner, Economics (1978)

According to the research conducted by Microsoft Canada, three types of human attention exist: sustained, selective and alternating attention. Among them, human’s sustained attention span has been dwindled due to the increased usage of digital devices such as laptop, smartphone or PDA (Microsoft, 2015). Reduced sustained attention span posed challenges to advertisers because they should maintain the message simple and easy to understand corresponding to consumers with weak concentration. Also, companies try to produce more advertisements to receive enough attention from consumers and the messages become inappropriate and provocative to achieve that. The problem is that if more advertising messages are produced because of the fierce competition among companies, consumers’ attention span becomes weaker responding to that. The vicious cycle would not stop unless companies cooperate each other to send less and more effective messages.

In order to reduce the quantity of ads and mitigate this tragedy of vicious cycle, online behavior advertising(OBA) strategy was developed. By analyzing big data of people’s Internet usage pattern and location information, companies can figure out people who would be interested in their products. Then, they can send personalized ads tailored to each consumer by utilizing mobile applications or online banner on the Internet. One male subject in the Microsoft Canada research mentioned that “Offering an ad I don’t like is SPAM. An ad that I can use and like is a service (Microsoft, 2015)”. It shows the positive effect of reducing the intentional ignorance from customers.

However, this OBA strategy created another issue regarding misuse of personal information without consent because producing tailored ads starts from gathering personal information of each user. According to the PageFair and Adobe’s 2015 Ad blocking report, among subjects using an ad blocking plug-in, 50 percent of them started because they felt that “their personal data is being misused to personalize ads”. Moreover, “Globally, usage of ad blockers grew 41% YoY (Q2 2014 – Q2 2015)” and “As of June 2015, there were 198 million monthly active users for the major browser extensions that block ads.” (PageFair & Adobe, 2015) It indicates that people’s concern for the misuse of personal profile and information has been increasing rapidly and severely.

In response to this issue, online ads blocking programs were invented by several companies and industry groups: DAA (Digital Advertising Alliance), Evidon (a company which help advertisers to comply the advertising regulations), PrivacyMark. These programs help consumers opt out advertising companies which track their internet use tendency or location information. Ad blocking tools not only assure that users can protect themselves from collection of information without consents, but also provide the personal freedom to select the companies from which they want to receive information by opting in and out.

However, companies providing ad blocking programs need to improve its limitation from many aspects. According to the usability evaluation report conducted by Leon et al, users experience many difficulties in utilizing the opt-out tools.

First, users are not capable of distinguishing the online advertising companies. Even though the main service of these tools is setting opt-out or blocking preferences, users not having information of advertisers cannot set up the settings as they want to.

Second, tools provide the inappropriate default settings. Most users expect that they would not be tracked or receive fewer ads when they install this software, and they also expect the effect of blocking will start as soon as they finish installing. However, trackers were not blocked in the default setting of many tools: Ghostery, TACO, DAA and Evidon.

Third, communicating the goals and instruction of configuration was ineffective to educate the users. Tools used either too simple words which do not convey the information properly or too technical words which users cannot understand. Furthermore, participants had misconception that they are safe against tracking, when in the truth, they just see no more personalized ads and continue to be tracked.

Fourth, tools provided insufficient feedback to users. Participants were uncertain of what the function of opt-out means and whether it is working or not. However, Ghostery and TACO provided users with the feedback on all websites they visited and they could understand the actual role of tools.

Fifth, tools sometimes break the parts of websites, and participants thought the internet connection is the main problem of that.

In the conclusion, the researchers explained that “There are significant challenges in providing easy-to-use tools that give users meaningful control without interfering with their use of the web”. (Leon et al, 2011) If we failed to overcome this challenge, users will notice that they actually could not set up the mode to stop trackers and they will continue receiving the personalize ads from the companies they thought they blocked. Since people will feel unsafe of being tracked and losing their personal right, the vicious cycle of weaker concentration span and more advertisements will continue.

The main problem of ad blocking software is not able to communicate its purposes and functions properly. Giving proper feedback to help users to check their own decision was insufficient, and the usage instruction was full of technical jargons which normal people do not use in their daily lives. In order to solve this problem, media educator can cooperate with the software developer to adopt the understandable terms when they produce the tools. Media education emphasizes the lifelong learning and the understanding of ad blocking software and the tragedy of advertising commons can become an important subject for adults.

The system of providing proper feedback to each movement of users can be advised by media educators as well. In the education discipline, providing students with proper feedback to reinforce their right decision or behavior was researched throughout the history. It is nearly impossible to figure out the problem which the future users will face, but software providers still manage to provide the right feedback at the right time with the help of media educators and teachers.

The author, Woojung Park, is a student of the Master’s Degree Program in Media Education

 

Reference

  • Microsoft Canada (2015) “Attention spans”
  • PageFair & Adobe (2015) “The cost of ad blocking”
  • Leon & Ur & Balebako & Cranor & Shay & Wang (2011) “Why Johnny Can’t Opt Out: A Usability Evaluation of Tools to Limit Online Behavioral Advertising”

 

Two way education needed

This time is marked by growing number of immigrants and asylum seekers, coming mostly from Middle East, but also from other unstable places, such as African countries and even European. Most of the time, cultures from which people come and that to which they come differ dramatically. Such experience might be shocking especially for young people: kids and teenagers, who being put in another culture might lose the ability to communicate with others and socialize. Media play crucial role in our lives, and it almost became invisible, some people do not pay attention for their use of media. In contrast, for immigrants the many faces of surrounding media in new culture should be obvious, for the reason that it would seem new and unknown. This problem is already acknowledged, immigrants need media literacy classes, they should be taught about media landscape of culture they are in. However, is there something that immigrants might teach media educators; can the process of learning be two-sided?

Wan Shun Eva Lam, an associate professor in the School of Education and Social Policy at Northwestern University, Evanston, in her recent studies about media usage of immigrants focused on how immigrant youth incorporate media landscape from culture where they come from with landscape of culture they are in. She discovered that on-line behavior of some youngsters differ, while they use various social networks and sites. She comes to the statement “that we need a broadened understanding of how immigrant youth may tap into diverse linguistic and cultural communities across national borders for learning. Understanding how these young people access resources could lead us to reconsider how our educational practices could enhance their language and literacy development” (Eva Lam, 2013). The way students create a multilingual space around themselves within media breaks geographical boundaries and help students develop their language skills.

In a way this immigrant experience is connected with a concept of global society. Immigrant youth by using media create a space, where global society become more that a myth. This should not go unrecognizable by media educators. There is one possible teaching approach which might involve a transnational framing of relevant curriculum topics (e.g., the global economy, immigration, environmental health) that would provide a chance for students to use multilingual skills to learn more about various issues on national and transnational levels. Students may gather information from different media on different languages, ask their peers from homelands and overall portray specific issue from various perspectives. Wan Shun Eva Lam concludes that “in so doing, we may foster students’ ability to move across different media platforms, social networks, and languages” (Eva Lam, 2013).

 

The author Sergei Glotov is a master student in media education

 

Reference:

  • Eva Lam, S. W. (2013). What immigrant students can teach us about new media literacy. The Phi Delta Kappan, 94(4), 62-65. Retrieved from http://www.jstor.org/stable/41763739

 

Myötätunnon politiikka haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tutkimisessa

Meneillään olevassa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessani ”Lapsuudessa koetun pakotetun siirtymisen ylikulttuuriset muistot” tarkastelen yksintulleiden alaikäisten maahanmuuttajanuorten kuulumisen tunnetta. Aiempina vuosina yksintulleita on saapunut parinsadan lapsen verran vuosittain, mutta vuonna 2015 Suomeen heitä saapui 3024. Tutkimalla yksintulleiden nuorten arkea on mahdollisuus ymmärtää, millaisia haasteita he kohtaavat uudessa kotimaassaan ja mitä on elää kaukana omasta perheestä. Myötätunnon politiikasta esittämäni huomiot perustuvat eteläsuomalaisessa perheryhmäkodissa vuosina 2014–2015 tekemääni etnografiseen kenttätyöhön.

Kuva_Kuusisto_Arponen.pieniTutkija Susanna Hast on sanonut, että “myötätunto perustuu tasa-arvoiseen toisen ihmisen kunnioitukseen. Myötätunto on tunteena palkitseva, sillä se ei ole vain ulospäin suuntautunut, vaan osa oman itsen havainnointia ja jatkuvaa konstruointia.” Näkemykseni mukaan läsnäolo ja sitä kautta vuorovaikutukseen syntyvä alttiiksi asettuminen sekä myötätunto ovat jääneet yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen metodologisissa ja eettisissä pohdinnoissa vähälle huomiolle. Nämä teemat osoittautuvat erityisen tärkeiksi, kun tutkimus keskittyy haavoittuvassa asemassa olevien alaikäisten elettyjen kokemusten kartoittamiseen.

Haavoittuvassa asemassa olevien nuorten institutionaaliseen hoivaan liittyy kysymys nuoren omasta toimijuudesta ja sen määrittymisen reunaehdoista. Haavoittuva asema merkitsee suojelun tarvetta, joka usein hoivan näkökulmasta merkitsee nuoren määrittymistä avun kohteeksi tai jopa uhrin asemaan. Uhriuttaminen häivyttää nuorten oman toimijuuden ja tekee näkymättömäksi arkipäivän neuvotteluja, joissa toimijuutta rakennetaan ja uusia identiteettipositiota sekä minuutta luodaan. Jotta tutkimus voi rakentaa ymmärrystä esimerkiksi yksintulleiden elämästä, on tutkimusprosessin ja vuorovaikutuksen perustuttava läsnäolon kautta syntyvään alttiuteen ja myötätuntoon.

Tutkimuksen metodologisena ohjenuorana myötätunnon politiikan tarkoittaa kahdentasoista, mutta toisiinsa tiukasti kytkeytynyttä lähestymistapaa. Olen tutkimuksessani yhtäältä halunnut tunnistaa ja nostaa keskusteluun yksittäisten kokijoiden tunteet ja tilanteet, jotka ilmentävät pakotetusta siirtymisestä johtuvaa kipua, muistoja ja henkilökohtaisia tulkintoja. Toisaalta myötätunnon politiikkaan liittyy aina laajempien yhteiskunnallisten rakenteiden analyysi ja erityisesti systeemisen epäoikeudenmukaisuuden tunnistaminen. Nämä molemmat poliittisuuden tasot ovat tärkeitä, jotta myötätunnon politiikka tuottaa tutkimuksellisesti relevanttia tietoa ja laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä.

Omassa tutkimuksessani metodologian näkökulmasta oleelliseksi muodostui tutkijan ja nuoren tutkimussuhteen rakentuminen läsnäolon ja yhteisen tekemisen kautta. Metodologisesti kyse ei ollut vain tutkimuksen prosessuaalisesta käynnistämisestä ja etenemisestä, vaan kokemuksellisen tiedon äärelle pääsemisestä. Tällöin tutkijan ei-tuomitseva ja salliva avoimuus kaikenlaisille kertomuksille ja kokemuksille on tiedontuottamisen keskiössä. Yksintulleet nuoret ovat herkkiä aistimaan aikuisen läsnäolon aitouden ja varsinkin tutkimussuhteen alkuvaiheessa luottamuksen koettelu on yleistä.

Myötätunnon politiikkaa hyödynnettäessä  tutkimus perustuu paitsi tutkijan ammatilliseen ja tieteelliseen otteeseen myös ihmisten väliseen myötätuntoon. Tutkijalta tämä vaatii rohkeutta antaa nuoren määrittää kertomisensa tapa ja tilanteet. Samoin täytyy työskennellä pitkäjänteisesti luottamuksen ansaitsemiseksi, kestää hiljaisuudet ja puhumattomuudet sekä tunnistettava hetket, joissa yhteinen ymmärrys voi syntyä. Empiiristen havaintojen kirjaaminen muuttuu paitsi koetun ja kerrotun kuvaamiseksi myös kehollisuuden, eleiden ja tunteiden tarinallistamiseksi.

Tämän vuoksi kenttätyössä käytimme tutkimusapulaiseni kanssa kolmen sarakkeen mallia muistiinpanojen kirjoittamisessa. Ensimmäisessä vaiheessa kirjattiin ”mitä tapahtui sekä muistinvaraisesti kahdenkeskiset dialogit nuorten kanssa”. Toisessa vaiheessa molemmat tutkijat kirjasivat omiin sarakkeisiinsa kenttätyöstä nousseet tuntemukset, ajatukset ja pohdinnat. ”Mitä tapahtui” –kuvaus kohdistettiin kolmeen näkökulmaan: nuorten keskinäiseen kanssakäymiseen, nuorten ja tutkijoiden dialogiin, sekä nuorten kehollisen läsnäolon havainnoimiseen. Tutkijoiden reflektointisarakkeet täydensivät olemisen ja tekemisen arkisia kuvauksia. Erityisesti niiden avulla tallensimme omia tuntemuksiamme, kävimme tutkijoina keskustelua ristiriitaisista tilanteista ja eriävistä ymmärryksistä havainnointiemme pohjalta. Tutkijoiden omissa sarakkeissa korostui myös kenttätyön henkinen kuormittavuus ja erilaisten tunteiden jatkuva läsnäolo.

Myötätunnon politiikka etnografisen tutkimuksen metodologiana avaa mahdollisuuksia tarkastella läsnäolon ja alttiuden roolia kokemuksellisen tiedon keräämisessä. Samalla se auttaa tutkijaa kohdentamaan analyysin nuorten elämismaailman kannalta oleellisiin asioihin. Ennen kaikkea myötätunto on sosiaalinen tunne, johon tutkijan ja nuoren vuorovaikutus pohjautuu.

Kirjoittaja: Akatemiatutkija Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen (Tampereen yliopisto, johtamiskorkeakoulu), Nuoret estradille -hankkeen ohjausryhmän jäsen.

 

LÄHTEITÄ:

  • Damasio, Antonio (2010/ 2012). Self Comes to Mind: Constructing the Conscious Brain. New York, Toronto: Pantheon Books. Kindle edition.
  • Greenberg, Mark, T. & Christa Turksma (2015). “Understanding and watering the seeds of compassion”. Research in Human Development 12, 280­–287.
  • Hast, Susanna (2014) Sääliä vai myötätuntoa Palestiinalaisille? http://politiikasta.fi/artikkeli/sääliä-vai-myötätuntoa-palestiinalaisille. (Luettu 17.11.2014)
  • Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa (2015). Ajatuksia myötätunnosta ja kivusta. Terra 127:2, 83–89.
  • Kuusisto-Arponen, Anna-Kaisa (2016). Perheettömiksi suojellut. Teoksessa Fingerroos, Outi, Anna-Maria Tapaninen & Tiilikainen, Marja (toim.). Perheenyhdistäminen. Tampere: Vastapaino. (Ilmestyy huhtikuussa 2016)
  • Puumala, Eeva (2013). “Politiikan tuntu, mieli ja merkitys. Tapahtuva yhteisö ja poliittisuuden kokemus kehollisissa kohtaamisissa.” Tiede ja Edistys, 2, 125–138.
  • Ure, Michael & Mervyn Frost (2014, toim). Politics of Compassion. Lontoo, New York: Routledge. Kindle edition.