Kahvilan lämpöä ja maailmanparantamista – valokuvaprojekti nuorisokahvilassa antaa eväitä elämään

Sain syksyllä 2015 tilaisuuden kurkistaa nuorisokahvilan arkeen, kun toteutin toisen mediakasvatuksen maisteriopiskelijan kanssa Tampereen yliopiston Nuoret Estradille -tutkimushankkeeseen liittyvää osahanketta, valokuvatyöpajaa. Nuorisokahvila Tampereen sydämessä tarjoaa monella ei-kantasuomalaiselle nuorelle turvallisen ympäristön kohdata kavereita ja tutustua uusiin ihmisiin. Projektissamme mukana olleet nuoret kuvailivat nuorisokahvila Uniikkia muun muassa sanoilla: turvallinen, kotoisa, lämmin, rauhallinen ja kaverit. Nuorten käyttämät sanat liittyvät hyvin avoimen nuorisotyön tavoitteisiin.

Merja Kylmäkosken (2007,393, 401) mukaan nuorisotila on pienoismaailma, jossa toimitaan ja ollaan ryhmässä. Nuorisotila on myös paikka, jossa nuori voi keskustella heistä aidosti kiinnostuneiden aikuisten kanssa. Opintojen lisäksi työskentelen Tampereen kaupungilla nuorisotyössä, jossa olen omaksunut ajatuksen, että nuorten kanssa työskentelevien aikuisten tärkein tehtävä on olla helposti lähestyttäviä ja luotettavia aikuisia. Koen, että tämä oli myös Nuoret estradille -projektimme onnistumisen avain ja se että minulla oli työni kautta jo entuudestaan hyvä suhde moniin tutkimukseemme osallistuneista nuorista. Alla oleva haastattelun katkelma avaa tilannetta hyvin.

Haastattelija:    Miltä tuntui lähteä mukaan tällaiseen projektiin?
Nuori:                  No mä muistan vielä sen kun te tulitte silleen tulepa tänne ja mä olin silleen eii..
Haastattelija:   Naurahtaa
Nuori:                 No mä tein ja mä sain kuulla teiltä ja mä menin silleen, että ei, ei jaksa. En kykene siihen, mutta sitten… sä taas kerran pistit mut taas innostumaan siitä ja  sit sä sanoit, että tästä voi tulla jotain kivaa ja sitten mieli vaihtui, kun sä tulit ja sä olit yks tuttu. Menin ensin epäluuloisesti, mutta sit olikin ihan jees.
Haastattelija:    No olisiksä lähtenyt, jos mä olisin ollut joku vieras tyyppi?
Nuori:                 No itse asiassa en olisi lähtenyt… en olisi lähtenyt mielellään.

Nuorisotyöntekijän tehtävänä on mahdollistaa ja innostaa nuorta löytämään omat kiinnostuksen kohteensa sekä omat voimavaransa ja mahdollisuutensa. Yksi pro gradu-tutkimukseni keskeisistä kysymyksistä liittyy siihen, miten nuorisotyöllä ja mediakasvatuksella voidaan vaikuttaa nuoren osallisuuden tunteeseen. Osallisuus on sana, jota käytetään usein puhuttaessa nuorisotyöstä ja nuorisopolitiikasta. Käsite on vakiintunut nuorisotyön arkikieleen ja poliittiseen päätöksentekoon, mutta se on merkitykseltään moniselitteinen, jopa hankala.

Anu Gretschel (2007, 245-246) määrittelee osallisuuden nuorista puhuttaessa tunteeksi, jonka olemassaolo paljastuu vain kuuntelemalla nuoria. Käsitteeseen liittyy hänen mukaansa myös ”empowerment”, joka on suomennettu muun muassa voimaantumiseksi ja valtautumiseksi. Nämä termit kuvaavat osallisuuden tunteeseen liittyviä elementtejä: tunnetta ja pystymistä. Nuoren osallisuudessa on aina kyse yksilön suhteesta yhteisöön. Gretschel jakaakin osallisuuden kahdeksi osa-alueeksi: sosiaaliseksi osallistumiseksi ja vaikuttamisosallistumiseksi.

Sosiaalisessa osallistumisessa on kyse nuoren osallisuudesta omassa elämässä, yhteisössä ja yhteiskunnassa. Tämä tarkoittaa oman elämän hallintaa, elämänlaatua ja yhteisöön kuulumiseen. Vaikuttamisosallisuus on puolestaan kansalaisvaikuttamista, poliittista osallistumista. Sen tarkoituksena on pyrkiä muutoksiin ja parantaa muun muassa elinympäristöä ja kunnan palveluita. Näitä osallisuuden muotoja ei kuitenkaan voi täysin erottaa toisistaan, koska vaikuttamisosallisuus voi tuottaa myös sosiaalista osallisuutta. Projektimme toteutus nuorisokahvilassa, nuorten omalla maaperällä, oli otollista aluetta sosiaaliselle osallisuudelle. Tehtäväämme helpotti myös se, että tunsin osan nuorista jo entuudestaan ja meillä oli luottamukselliset välit. Vaikuttamisosallisuus taas tuli esille nuorten ottamien kuvien muodossa. Projektissamme nuoret kuvasivat itselleen tärkeitä aiheita @heartheyouth Instagram-tilille. Yhdeksi kantavaksi kuvausteemaksi nuorissa nousi monikulttuurisuus ja rasismi. Muita tärkeitä teemoja olivat Tampereen kaupunkiympäristö nuoren silmin. Eräs haastateltavista kertoi vaikuttamisen paikoista haastattelussaan:

Haastattelija: …mihin sä haluaisit vaikuttaa?
Nuori: No rasistisuuteen ja sitten öö nuorten näihin hengailupaikkoihin, et ois ny jotain missä olla. Koska niinku se, et nuoret on kauppojen pihalla on vähän sillee, mut ei oo muutakaan. Ja kun nuorisotilatkaan ei saa olla auki ku tiettynä päivinä ja aikoina niin pitäis olla jotain mihin mennä.

Reijo Kupiainen ja Sara Sintonen (2009, 14) kuvaavat digitaalisen ajan kulttuuria yhteisöllisyyden, jakamisen, osallistumisen, levittämisen ja kierrättämisen termein. Puhutaan yleisesti myös osallisuuden kulttuurista (participatory culture). Lapset ja nuoret eivät ole enää vain vaikuttamisen kohteita vaan aktiivisia median vaikuttajia ja luovia tekijöitä. Tähän pyrimme myös projektillamme, vaikka välillä tie tuntuikin hieman kivikkoiselta. Nuorelle oman äänen löytäminen ei aina ollut helppoa ja se vaati vähän keskittymistä. Eräällä projektiin osallistuneista nuorista oli vaikeuksia löytää oma tapansa kuvata jotain itselleen tärkeää. Projektimme kautta löytyi kuitenkin myös hänelle tärkeä aihe ja kuva.

Nuori: Haluun vielä tarkentaa. En halunnu ottaa kun yhden kuvan. En mitä tahansa millä ei oo väliä. Vaan oikeesti jotain tärkeetä. Olishan voinu kuvata vaikka mitä, mutta toi oli tärkeä.

Projektin lopussa ripustimme kaikki kuvat kaikkien nuorisokahvilan nuorten nähtäväksi. Nuorisokahvilan pienoismaailmassa näkyy nyt hetken koko Tampere ja palanen nuorten kuvaajien elämää kaikille kahvilan kävijöille.

Kirjoittaja: Inka Kiuru, mediakasvatuksen maisteriopiskelija

 

Lähteet:

  • Gretschel, Anu (2007). ”Nuori – Ei asiakkaaksi, vaan vaikuttamaan nuorisotyön keinoin”. Teoksessa Hoikkala Tommi & Sell Anna (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä – Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Hakapaino Oy. s. 243 – 262
  • Kupiainen, Reijo & Sintonen, Sara (2009). Medialukutaidot, osallisuus, mediakasvatus. Helsinki: Palmenia Helsinki University Press
  • Kylmäkoski, Merja (2007). ”Eteinen, vessa, keittokomero ja huone – niistä on nuorisotila tehty”. Teoksessa Hoikkala Tommi & Sell Anna (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä – Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Hakapaino Oy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *