Mediakasvatus pitäisi olla osa media-alan ammattilaisuutta

Kenelle mediakasvatus kuuluu? Onko se jotain joka tapahtuu kouluissa vai onko se myös media-alan ammattilaisen velvollisuus?

Mediakasvatus on paikannettu perinteisesti usein kouluun. Toimittajat ja muut media-alan ammattilaiset on nähty lähinnä yhteistyökumppaneina, ei niinkään mediakasvatuksen toimijoina. Näin ajatellaan valitettavasti usein myös mediatalojen sisällä. Huomattavan harvoin toimittajat kuitenkaan katsovat mediakasvatuksen heidän roolikseen. (ks. Maasilta 2010, 159) Kuitenkin katson, että myös media-alan toimijoilla on mediakasvatuksessa tärkeä roolinsa.

Suurin osa lasten ja nuorten mediankäytöstä tapahtuu vapaa-ajalla kouluajan ulkopuolella. Lapset ja nuoret kuluttavat sekä käyttävät mediaa. Siten myös media-ammattilaisen tekemillä valinnoilla on aina suoria tai epäsuoria vaikutuksia sekä yhteyksiä lapsiin ja nuoriin. Ammattilaisuuteen kuuluukin se, että ymmärtää oman ammatillisen vastuunsa ja ottaa huomioon lapset ja nuoret mediaosallistujina, median kuluttajina ja  tuottajina.

Velvollisuuden ei tarvitse tarkoittaa pakkopullaa tai tiettyyn muottiin ahtautumista. Media ei ole yhtenäinen. Siten ei myöskään ole vain yhtä tapaa toteuttaa mediakasvatusta. Malleja ja keinoja on monenlaisia. Jokainen  media-alan ammattilainen voi siten löytää juuri itselle sopivat tavat.

Olen itse työskennellyt muun muassa uutistoimittajana Helsingin Sanomissa sekä tehnyt vastannut mediakasvatuksellisista hankkeista Sanomilla. Näen mediakasvattajan ja toimittajan työssä paljon yhteneväisyyksiä: uteliaisuus, kriittinen lähentymistapa tietoon, tutkiva ote. (Ks. Mediakasvattajan kompetenssista mm. Kotilainen 2002, 37; Herkman 2007, 36).

Mielestäni kaikkien toimittajien ei tarvitse olla mediakasvattajia, mutta on selvää, että mediakasvattajissa tarvitaan myös toimittajia. Kriittiseen medialukutaitoon liittyy käsitys siitä, miten mediatekstit syntyvät ja millaisia valintoja esimerkiksi uutistekstejä tehdessä voi tehdä. Yksi keino ymmärtää mediamaailma on tehdä mediasisältöjä itse. Itse tekeminen tuo näkyväksi piilossa olevia käytäntöä ja vie tekijän osalliseksi tuotannollisista taustoista. (Herkman 2007, 20) Tässä voi toimittaja tuoda mediakasvatukseen oman ammattitaitonsa.

Jotta voidaan puhua media-alan ammattilaisista mediakasvattajina, on päästävä eroon käsityksestä, jonka mukaan kasvatus on jotain, mikä tapahtuu vain koulussa tai opettajan johdossa. Myös media-alan toimijoita tarvitaan. Kasvattajat eivät välttämättä esimerkiksi ymmärrä journalismin konventioita tai tunne toimituskäytäntöjä, kuten media-alan ammattilaiset. (Puro 2014)

Ehkä vaikein pala nieltäväksi  toimittajilla on ollut kysymys median vastuusta. Mediasuojelua eivät toimittajat haluaisi millään ottaa kontolleen, sillä se koettaisiin journalistisen vapauden rajoittamiseksi. Itse en näe tässä ristiriitaa journalistisen vapauden kanssa. Etiikka on nykyiselläänkin tärkeä osa toimittajan työtä.

Näkisin ennemminkin, että mediakasvatuksellisen näkökulman ymmärtämisessä on kyse ammatillisesta kehittymisestä. Mediakasvatus on osa media-ammattilaisen ammattitaitoa.

 

Pauliina Grönholm

Kirjoittaja on työskennellyt yli 10 vuotta toimittajana. Hän on parhaillaan opintovapaalla ja suorittaa kansainvälistä mediakasvatuksen maisteritutkintoa Tampereen yliopistossa.

 

Lähteet:

  • Herkman, Juha (2007): Kriittinen mediakasvatus. Vastapaino.
  • Kotilainen, Sirkku: ”Kasvattaja lapsen tulkkina mediaympäristössä”. Teoksessa Sintonen, Sara: Median sylissä. Kirjoituksia lasten mediakasvatuksesta. Finnlectura.
  • Maasilta, Mari (2010): ”Crossing Borders”. Teoksessa Kotilainen, Sirkku & Arnolds-Grandlund, Sol-Britt: Media Literacy Education: Nordic Perspectives. Nordicom& Finnish Society on Media Education.
  • Puro, Pirjo-Riitta (2014): Sanomalehdet koulutiellä. 50 vuotta  Sanomalehtien ja koulujen yhteistyötä. BOD

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *