Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2015

Ohjaajana osaksi nuorten yhteisöä ja nuoret kuvilla kuulluksi yhteiskunnassa

Maamme rajojen yli tulvivien pakolaisten mukana on noussut lisääntyvästi esiin ns. vihapuhetta maahanmuuttajia kohtaan. Maahanmuuttajanuoret kokevat vihapuheen vahvasti, mikä saattaa etäännyttää heitä yhteiskunnastamme – tosin myös heidän oma epävarmuutensa yhteiskunnassa olemisestaan voi vaikuttaa siihen. Juha Niemisen (2007, 35) mukaan nuorisotyön kulmakivi on sitoutuminen nuoren kansalaisuuden lujittamiseen. Nuorisotyön tavoite on se, että nuori on kykenevä, osallistuva ja aktiivinen jäsen yhteiskunnassa.

Monikulttuurinen nuorisotyö kunnissa perustuu pitkälti avoimeen kahvilatoimintaan – onko tällaisessa kontekstissa mahdollista toteuttaa mediapedagogiikkaan pohjautuva projekti? Päätimme kokeilla tätä pro graduissamme ja osana Tampereen yliopiston Nuoret estradille: toimijaksi monilukutaidolla -hanketta. Toiveenamme on saada nuorten monilukutaito kasvamaan ja heidät innostumaan tai edes ymmärtämään omat mahdollisuutensa vaikuttaa ympäristöönsä omilla mediateoillaan ja sosiaalisen median avulla.

Projektimme sijoittuu monikulttuuriseen nuorisokahvilaan. Avoin nuorisokahvilatoiminta luo haasteelliseen ympäristön toimintatutkimukselle, johon tutkija astuu ulkopuolisena. Olemme rakentaneet tähän kontekstiin Instagramin kautta tehtävää projektia, jossa nuoret saivat tunnukset projektin Instagram-tiliin (@heartheyouth) ja tehtäväksi valokuvata asioita, jotka ovat heille tärkeitä tai joihin he haluavat muutosta.

Valitsimme projektiimme valokuvauksen ja valmiit hashtagit, koska monikulttuurisessa ympäristössä kirjoittamiseen perustuva kielitaito ei kaikilla nuorilla ole riittävä. Sanonta kuuluu, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja näinhän usein onkin. Kuva on tässä projektissa se vaikuttamisen keino, jota nuoret kokeilevat. Osallistuvatko nuoret projektiin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen? Saako nuori äänensä kuuluviin käyttämällä sosiaalista mediaa vai tarvitaanko valtamedian apua? Minkälaisia merkityksiä mediajulkisuudella voi olla nuoren identiteetille?

Honkasalo, Soutu ja Suurpää (2007, 17–18) määrittelevät monikulttuurisen nuorisotyön siten, että nuorisotyöntekijä on koulutettu huomaamaan nuorten erilaiset taustat ja vaihtelevat tarpeet. Hänellä on myös herkkyyttä ja uskallusta rohkaista nuoria osallisuuteen. Monikulttuurisessa nuorisotyössä on keskeistä tiedostaa, että kasvatus tapahtuu aina tietyissä yhteiskunnallisissa kehyksissä.

Vaikka nuorten innostaminen ei sinänsä ollut vaikeaa, takanamme on kivikkoinen tie. Se, että saimme nuoret innostumaan ja lähtemään mukaan projektiin – ottamaan kuvia ja tulemaan paikalle – on ollut haasteellista. Yhden jos toisenkin kerran olemme istuneet kahvilassa ilman nuoria. Ulkopuolisina nuorten yhteisöstä meidän oli vaikea saada kasaan toimivaa ryhmää tilassa, jonne nuoret tulevat viettämään vapaa-aikaansa rennosti. Nuorten piti ensin tottua siihen, että oleskelimme kahvilassa. Lopulta meille moikattiin, kun tulimme sisään. Kärsivällisellä odottelulla ja läsnäololla lunastimme paikkamme osana heidän yhteisöään. Avaintekijä siinä, että nuoret ovat lähteneet projektiimme, onkin ollut henkilökohtainen kontakti heihin. Ulkopuolelta tulevan, yksinäisen ohjaajan on turha toivoa menestyksekästä projektia. Tämä tekijä on huomioitava, kun suunnitellaan mediapedagogista mallia avoimeen nuorisotyön.

Olemme matkan varrella muokanneet suunnitelmiamme useasti ja hyvinkin spontaanisti. Alussa ideamme oli käydä muutaman kerran tutustumassa kahvilaan ennen varsinaista projektia, jonka oli tarkoitus perustua neljään tapaamiseen nuorten kanssa. Loppujen lopuksi olemme olleet siellä paljon useammin, tehneet asioita täysin alkuperäisten suunnitelmiemme vastaisesti, luopuneet ideoistamme ja venyttäneet omaa aikaamme. Olemme tasapainoilleet suuresti sen kanssa, kuinka paljon annamme nuorille vapautta toimia omaehtoisesti ja miten paljon strukturoimme tekemistä. Liian strukturoitu tekeminen ei toimi, mutta ei liian avoinkaan. Lopulta olemme saaneet matkaamme rohkeita nuoria, jotka ovat raottaneet elämäänsä meille ja muille valokuvien kautta. Projektimme on tarjonnut tilaisuuksia nuorten itsetunnon kasvulle ja avauksia matkalla yhteiskuntaan osallistumisessa.

Nuorisokahvilan työntekijöiden pyynnöstä kahvilaan tuli käymään Musta Barbaari, joka on sosiaalisessa mediassa mukana erilaisissa vaikuttamiseen liittyvissä kampanjoissa ja esikuva monelle maahanmuuttajataustaiselle nuorelle. Innoittaaksemme nuoria mediajulkisuuteen päätimme liittää hänet projektiimme. Mustan Barbaarin tapaaminen oli nuorille merkittävä kokemus. Seuraavassa nuorten tapaamisessa keskustelemme Musta Barbaarin tavasta vaikuttaa sosiaalisen median kautta. Koska nuoret näkivät hänen tavallisuutensa, toivomme heidän näkevän omatkin mahdollisuutensa paremmin.

Ensi viikolla nuoria tulee tapaamaan Juho Leppänen eli nuori, joka on noussut tavallisena ihmisenä julkisuuteen sosiaalisen median kautta. Hän on Autolla Nepaliin -projektin kautta ollut vahvasti mediassa esillä ja puhuu sosiaalisen median vaikutusvallan puolesta. Tämän projektin agendana on ollut auttaa Nepalin kastittomia ihmisiä, joten se on hyvä esimerkki nuorille ja sopii hyvin projektimme ideaan aktivoida nuoria osallistumaan yhteiskuntaan. Tarkoituksena on, että Juho tapaa nuoria, juttelee mediajulkisuudesta ja käy kaupungilla valokuvaamassa nuorten kanssa. Tämän vierailun ja nuorten haastatteluiden jälkeen päättyy tutkimuksemme toiminnallinen osuus kahvilassa – ellei jälleen ole äkkikäännöksen ja uuden vetonaulan aika. Kuka tietää, missä seuraava mutka on…

Me olemme ohjaajina ja tutkijoina päässeet osaksi yhteisöä. Vielä on avoinna, kokevatko nuoret pääsevänsä kuvillaan osaksi yhteiskuntaa.  Kolme avainsanaa on löytynyt: henkilökohtainen kontakti, kärsivällisyys ja kekseliäisyys.

Nuorten ottamia valokuvia voi seurata osoitteessa: https://instagram.com/heartheyouth/

Kirjoittajat: mediakasvatuksen maisteriohjelman opiskelijat Milka Myllynen ja Inka Kiuru

 

Lähteet:

  • Honkasalo, Veronika; Souto, Anne-Mari & Suurpää Leenä (2007) Mikä tekee nuorisotyöstä monikulttuurisen? Kokemuksia, käytäntöjä ja haasteita 10 suurimmassa kunnassa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 16.
  • Nieminen, Juha (2007) ”Vastavoiman hahmo – Nuorisotyön yleiset tehtävät, oppimisympäristö ja eetos”. Teoksessa: Hoikkala, Tommi & Sell, Anna (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä – Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Hakapaino, 21–43.