Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2013

Kuuluuko medialukutaito mediakasvatukseen?

Tähän kysymykseen tiivistyy mielestäni olennainen kysymys, joka nousee esiin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus MEKUn uudesta julkaisusta ”Katsaus suomalaiseen mediakasvatustutkimuksen kenttään”. Tarkastelen julkaisua siis kulttuuris-kriittisen mediakasvatuksen näkökulmasta, siis sellaisen mediakasvatuksen, jossa fokuksessa on mediasuhteissa tarvittavien taitojen edistäminen sekä nämä taidot itsessään niin formaaleissa kuin informaaleissakin oppimisympäristöissä. Viime mainittuna voi pitää myös mediasuhdetta itseään. Tämä näkökulma eroaa sellaisesta mediakasvatuksesta, jossa fokuksena on tiukasti opetus-opiskelu-oppimisprosessi.

Päätuloksena julkaisuun on kirjattu mediakasvatukseen itsessään keskittyvän tutkimuksen vähäisyys vaikka opinnäytteitä on tehty yllättävänkin runsaasti mediakasvatuksen liepeiltä. Ehkä juuri siksi, että suurin osa tarkastelluista tutkimuksista on graduja, joissa harvoin reflektoidaan teoriaa ja käsitteistöä?

Rivien välistä luen, että mediataidot/ medialukutaidot/ informaatiolukutaidot sijoittuvat näille liepeille eli reuna-alueille, koska mediakasvatukseen sijoittuvat käsitteet jäävät julkaisussakin pitkälti rivien väliin. Kyseessä onkin ns. policy-tutkimus, jota valtion viraston voi odottaakin tuottavan. Jos tekijät haluaisivat työstää julkaisusta tieteellisen artikkelin, tulisi käsitteitä luonnollisesti haarukoida nykyistä laajemmin, myös reflektoiden kansainvälisiin määrittelyihin ja ottaa lisäksi joku suhde alan kehitykseen. Tällöin tulisi pian huomatuksi muun muassa se, että angloamerikkalaisella kielialueella ”media literacy” tarkoittaa usein myös mediakasvatusta.

Katsauksessa on hahmoteltu aihealuetta yleisellä tasolla Suomessa 2007-2012 vain verkossa julkaistujen alan väitöskirjojen (2000 – ) ja muiden opinnäytetöiden sekä muutaman vertaisreferoidun verkkoartikkelin pohjalta. Pois on jätetty tieteelliset monografiat, elleivät satu olleen väitöksiä – vaikka olisivatkin olleet verkossa. Rajaukset voi ymmärtää, kun tarkoituksena on ollut hahmottaa mediakasvatuksen sijoittumista ja tutkimusaiheita korkeakouluittain. Lisäksi näillä nähdään julkaisussa ”olevan merkitystä käsitteiden, teorian ja tutkimusalueen kehittymiselle”.

Mutta mitä jää pois suomalaisen mediakasvatustutkimuksen kuvasta? Kun kansainväliset suomalaistutkijoiden julkaisut jätetään pois, ei voida sanoa mitään kotimaisen tutkimuksen kansainvälistymisestä tai sen merkityksestä kansainvälisellä kentällä. Tieteellisin kriteerein nykyään merkittävä asia. Käsiteltyjä julkaisuja ei ole myöskään tarkasteltu tieteellisten julkaisuluokitusten pohjalta. Tämä työ jääkin tehtäväksi akateemisen tutkimuksen piirissä, ja siihen katsaus kyllä osaltaan innostaakin. Toivottavasti varsinkin sen parissa työskennelleitä jatko-opiskelijoita.

Julkaisun taulukkoon on saatu isoja numeroita ja paljon tutkimusta. Yksin Tampereen yliopistossa on tehty 12 väitöstä eri tieteenaloilla, yksi lisensiaatintutkielma ja 27 pro gradu-tutkielmaa. Jonkin matkan päässä tulevat kakkosena Jyväskylän yliopisto ja kolmosena Lapin yliopisto. Mitä tämä tutkimus sitten on?

Tekijät luokittelevat sen itsessään mediakasvatusta käsitteellisesti haarukoiviin tutkimuksiin (1), tutkimuksiin, joissa mediaan liittyviä ilmiöitä tarkastellaan kasvun ja kasvatuksen näkökulmasta (2) sekä tutkimuksiin, joissa tarkastelun kohteena on tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö (3). Rajat ovat monin paikoin häilyviä.

Katsauksessa kysytään, onko mediakasvatusta esimerkiksi sellainen median ”yleisötutkimus, jossa tutkitaan yksilöiden, ryhmien tai yhteisöjen mediasuhdetta, muttei välttämättä suoranaisesti kasvun, kehityksen tai kasvatuksen näkökulmasta”? Vastaan, että ei ole vaan se on median yleisötutkimusta. Sama pätee mielestäni median tuotantoihin ja sisältöihin liittyvään tutkimukseen, joka ihan perinteisesti on mediatutkimuksen ydintä. Ratkaisevaa on tutkimuskysymys: mediakasvatusta on tutkimus, jossa kasvu, oppiminen, kasvatus, tukeminen jne. eksplikoidaan tutkimuskysymyksessä tutkimuksen kohteeksi suhteessa mediaan tai fokusoiden erityisesti tieto- ja viestintätekniikkaan, joka mediatutkimuksellisesti orientoituneen kriittis-kulttuurisen määritelmän mukaan on mediaa sekin.

Mediataidot, media- ja informaatiolukutaito, mediakielitaito, mediataju voidaan nähdä mitattavana kasvatuksen tavoitteena yhtä hyvin kuin määrittelyn kohteena olevana osana median yleisösuhdetta. Se kiteyttää sillan mediatutkimuksen ja kasvatustieteellisen tutkimuksen välille.

On erinomaista, että MEKU on tehnyt julkaisun myötä aloitteen mediakasvatukselliseen reflektointiin, jonka toivon jatkuvan tieteellisillä foorumeilla syvenevin kierroksin uusia ulottuvuuksia löytäen.

Sirkku Kotilainen
professori, mediakasvatus