Kirjaston käyttäjät ovat aktiivisia – kiitos käyttäjäkyselyyn vastanneille!

Käyttäjäkyselyyn Tampereen yliopiston kirjastossa vastattiin nyt entistäkin aktiivisemmin. Kyselyyn osallistui 788 vastaajaa, kun edellisessä käyttäjäkyselyssä vuonna 2010 vastauksia saatiin 730. Kiitos kaikille vastaajille!

Käyttäjäkyselyn mainos

Kyselyyn liittyi myös palkintoarvonta. Kirjasto arpoi viisi Tampere University Pressin kirjaa sekä viisi muistitikkua. Voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Lisäksi Kansalliskirjasto on arponut palkintoja kaikkien vastanneiden kesken.

Kirjastojen kansallinen käyttäjäkysely toteutettiin Tampereen yliopistossa 4.3.-7.4. verkkokyselynä. Kysely järjestettiin samaan aikaan lähes kaikissa yliopistokirjastoissa ja muilla kirjastosektoreilla. Sen toteuttamisesta vastasi Kansalliskirjasto. Tampereen yliopiston kirjasto on osallistunut kansalliseen käyttäjäkyselyyn myös vuosina 2010 ja 2008, joten tuloksia voidaan verrata aikaisempiin kyselyihin.

Yliopistokirjastojen joukossa Tampereen yliopiston kirjaston aktiiviset käyttäjät olivat vastaajina kärkikolmikossa Helsingin yliopiston kirjaston ja Lapin korkeakoulukirjaston jälkeen. Yliopistokirjastoista saatiin yhteensä 5 542 vastausta, ja Tampereen yliopiston kirjaston käyttäjien osuus vastauksista oli 14,2 %.

Tampereen yliopistossa ahkerimpia vastaajia olivat opiskelijat (61,2 % vastaajista). Opettajia ja tutkijoita vastaajista oli 22,5 % ja jatko-opiskelijoita ja tohtorikoulutettavia 11,5 %. Eniten vastauksia saatiin humanistiselta (28,4 %), yhteiskuntatieteelliseltä (24,9 %) ja lääketieteelliseltä (15,8 %) tieteenalalta.

Vastaajista 54,2 % ilmoitti arvioivansa vastauksissaan pääkirjaston, 24,9 % Terveystieteiden osastokirjaston Tertion ja 20,8 % Humanistis-kasvatustieteellisen osastokirjaston Humanikan palveluja. Heistä 38,8 % käy kirjastossa viikoittain, 31,4 % muutaman kerran kuukaudessa ja 5,7 % päivittäin.

Ylivoimaisesti tärkeimmäksi syyksi kirjastossa asioimiseen vastaajat ilmoittivat aineiston lainaamisen, palauttamisen, varaamisen tai uusimisen (92,9 %). Muita keskeisiä syitä olivat kirjaston tarjoamien e-lehtien, e-kirjojen ja tietokantojen käyttö (61,2 %), itsenäinen opiskelu tai työskentely (55 %), painettujen aineistojen, kirjojen ja lehtien käyttö (46,4 %) sekä tiedonhaku tietystä aiheesta (45,8 %).

Kirjaston aineistotietokantaa Tamcatia käytti viikoittain 35,4 % ja Nelli-portaalia 37,2 % vastaajista. E-aineistojen käyttö on tasaista; 22,9 % vastaajista ilmoitti käyttävänsä e-lehtiä muutaman kerran kuukaudessa ja 22,1 % viikoittain, e-kirjoja taas muutaman kerran vuodessa 32,4 % ja muutaman kerran kuukaudessa 24,3 % vastaajista.

Kyselyn tuloksia, asiakkaiden tyytyväisyyttä palveluihin sekä tulosten hyödyntämistä kirjaston kehittämisessä tarkastellaan laajemmin syksyllä kirjaston verkkolehdessä Bulletiinissa.

Teksti ja kuva: Outi Viitasalo, tiedottaja

Yliopiston organisaatiouudistus toi poistokirjoja hyllyyn

Kirjojen poistomyynti on osa kirjaston kokoelmatyötä, kokoelman eläessä ajan ja käyttäjien tarpeiden mukaisesti. Kokoelmaan hankitaan luonnollisesti koko ajan uutta kirjallisuutta, ja samalla on tehtävä myös poisvalintaa eli karsintaa, jolloin saadaan tilaa uudelle aineistolle ja kokoelma pysyy ajanmukaisena.

Viime vuoden aikana yliopiston organisaatiouudistus vaikutti myös kirjaston kokoelmiin. Hämeenlinnan kirjastoyksikkö toi muutossa kokoelmansa Tampereelle. Tieteenalayksikköjen muuttojen vuoksi monet oppiainekirjastot lakkautettiin tai niitä supistettiin, ja niiden kirjat toimitettiin kirjastoon. Kokoelmia hoitava henkilökunta tutki aineiston, tarpeellinen liitettiin kokoelmiin ja käyttäjille tarpeettomat kirjat toimitettiin kirjaston poistomyyntiin.

Poistokirjahyllyssä on siis talven aikana riittänyt poikkeuksellisen paljon myytävää. Tällä hetkellä pääkirjastossa on tarjolla mm. naistutkimuksen, psykologian, maantieteen, sosiologian ja historian entisiä oppikirjoja sekä käsityöoppaita ja pieni erä kaunokirjallisuutta. Kunhan hyllytilaa vapautuu lisää, tuodaan myyntiin myös isohko erä sanakirjoja.

Pääkirjastossa poistokirjahyllyt löytyvät ensimmäisestä kerroksesta

Pääkirjastossa poistokirjahyllyt löytyvät ensimmäisestä kerroksesta

Yleiskokoelman karsinnassa käytetään apuna ammattitaitoisen harkinnan lisäksi lainauslukuja, joista voidaan päätellä vanhentunut ja käyttäjille tarpeeton aineisto. Mitään ei kuitenkaan suoraan hävitetä lopullisesti, vaan poistetuista kirjoista lähetetään yksi kappale Kuopioon valtakunnalliseen Varastokirjastoon, mikäli se sieltä vielä puuttuu. Varastokirjastosta voivat myös oman kirjastomme asiakkaat lainata aineistoa viiden euron toimitusmaksulla.

Kurssikirjakokoelmaa karsitaan opintovaatimusten vaihtuessa. Kurssikirjoista säilytetään kuitenkin aina vähintään yksi kappale yleiskokoelmassa. Näiden lisäksi poistokirjamyyntiin tulevat myös ylimääräiset ja tarpeettomat kaksoiskappaleet.

Mutta millainen on kirjan matka kokoelmista poistomyyntihyllyyn? Pääkirjastossa tällä matkalla kirja ehtii kiertää useamman käsiparin kautta. Ensin karsintaa suorittava henkilö on tehnyt poistopäätöksen ja käynyt hakemassa poistettavan teoksen hyllystä. Yleensä karsintaa tehdään isommissa erissä, kuten karsimalla jokin kokonainen hyllyluokka kerrallaan. Tämän jälkeen kirja poistetaan kirjastojärjestelmästä, ja kirja siirtyy poistokirjamyyntiä hoitavien käsiin. Itse poistomyyntityö tapahtuu Linnan mystisissä uumenissa, kolme kerrosta maan alla, jossa varastotiloissa on pöydät ja hyllytilat isojenkin poistokirjamäärien käsittelyyn. Materiaali merkitään ”Poistettu Tampereen yliopiston kirjastosta” -leimalla.

Vaikka kirja on poistettu kokoelmista, se tarkoittaa vain, että se on täyttänyt tehtävänsä yliopiston kirjaston kokoelmissa. Tästä huolimatta kirja voi vielä jatkaa matkaansa löydön tehneen ostajan kotikirjastossa.

Teksti: Janne Järvinen ja Tuija Nummi, pääkirjaston hankintaosasto
Kuva: Outi Viitasalo

Käyttäjäkyselyssä 4.3.-7.4. voit vaikuttaa yliopiston kirjaston palveluihin

Kirjastojen kansallinen käyttäjäkysely toteutetaan Tampereen yliopistossa verkkokyselynä ajalla 4.3.-7.4. Kysely on asiakkaille tärkeä kanava, jonka kautta voi vaikuttaa kirjaston palvelujen kehittymiseen.

Oppimiskeskus0626

Miten sinä käytät Tampereen yliopiston kirjaston tarjoamia palveluja verkossa ja paikan päällä? Miten käytät kirjaston tiloja, ja löydätkö kirjaston aineistoista sen, mitä tarvitset opiskelussasi, tutkimuksessasi tai opetustyössäsi? Miten hyvin kirjasto on onnistunut vastaamaan sinun tarpeisiisi?

Kerro se meille käyttäjäkyselyssä. Kirjasto kuuntelee nyt kaikkia asiakkaitaan, sillä haluamme tarjota ajantasaisia ja monipuolisia palveluja tulevaisuudessakin. Siksi vastauksesi ja kyselyn tulokset ovat meille tärkeitä.

Kansallinen käyttäjäkysely järjestetään samaan aikaan lähes kaikissa yliopistokirjastoissa ja muilla kirjastosektoreilla. Kyselyä koordinoi ja sen toteuttamisesta vastaa Kansalliskirjasto.

Kysely on toteutettu aiemmin vuosina 2008 ja 2010, ja Tampereen yliopiston kirjasto on ollut mukana molemmilla kerroilla. Osallistuminen säännöllisesti laajaan kyselyyn antaa vertailutietoa muista yliopistokirjastoista ja toisaalta tietoa kirjaston käytön ja omien asiakkaidemme tarpeiden muuttumisesta vuosien aikana.

Vuoden 2010 kyselyn tuloksia arvioitiin perusteellisesti verkkolehti Bulletiinin artikkeleissa. Nyt tulemme tarkastelemaan asiakkaiden kokemuksia ja toiveita kirjaston palveluille erityisesti tutkimuksen ja opetuksen näkökulmasta.

Voit osallistua myös palkintojen arvontaan. Kaikkien yhteystietonsa jättäneiden kesken arvomme Tampere University Pressin kirjoja ja muistitikkuja. Lisäksi Kansalliskirjasto arpoo kaikkien käyttäjäkyselyyn vastanneiden kesken e-kirjojen lukulaitteen, muistitikkuja ja kirjoja.

Linkki kyselyyn löytyy myös kirjaston verkkosivujen etusivulta sekä Humanikan ja Tertion etusivuilta.

Teksti: Outi Viitasalo, kirjaston tiedottaja

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto avasi blogin

Suomen yliopistokirjastojen neuvoston blogin kuva

Suomen yliopistokirjastojen neuvosto on avannut blogin. Blogin tarkoituksena on tarjota foorumi yliopistokirjastojen väliseen viestintään. Blogin välityksellä yliopistokirjastot voivat jakaa hyviä käytäntöjä keskenään. Ensimmäisen blogikirjoituksen otsikolla Yliopistokirjastot yliopistojen tietopääomaa kirjoitti Mirja Iivonen, joka toimii Suomen yliopistokirjastojen neuvoston puheenjohtajana vuosina 2011-2012. Jatkossa kaikki yliopistokirjastot tuottavat blogiin tekstiä.

Janika Asplund
yhteistyösihteeri, Suomen yliopistokirjastojen neuvosto

Bulletiini 1/2011 ilmestynyt

Tampereen yliopiston kirjaston verkkolehden, Bulletiinin, vuoden 2011 ensimmäinen numero on ilmestynyt! Kevätnumerossa Mervi Ahola ja Janika Asplund muistelevat joulukuussa 2010 järjestetyn Lontoon Online Information -konferenssin antia. Tuttuun tapaan vuoden ensimmäisessä numerossa hehkutetaan myös edellisvuoden parasta kirjastolaista ja kirjastotekoa.

Tilaa informaatikko -palvelu on otettu hyvin vastaan, ja sitä on alettu markkinoimaan aktiivisesti. Kirjaston informaatikot, Kaija Ranta-Puska, Maritta Tuhkio ja Tarja Wisakanto, kertovat, mistä konseptissa on oikein kyse. Lisäksi saat tietoa ”sulautuvasta opetuksesta” ja bibliometriikan perusteista.

Bulletiini-toimitus toivottaa hyviä lukuhetkiä!

– Stefan Oino

Mihin kirjastoa enää tarvitaan, kun on Google ja kaikki on internetissä?

Me kirjastossa saamme vastata varsin usein otsikon kysymykseen. Kyllähän se Google ihan hyvä hakukone on, joissakin asioissa jopa erinomainen, jos sitä osaa käyttää, mutta onko siitä kirjaston korvaajaksi? Katsotaan esimerkiksi Terveystieteiden osastokirjastoon, Tertioon: onko kirjastossa ketään, käykö siellä enää asiakkaita ja mitä henkilökunta tekee, jos kaikki aineistot ovat internetissä?

Tertion ovi ainakin on käynyt tiuhaan tahtiin: neljässä vuodessa kävijämäärä on reilusti tuplaantunut, viime vuonna kävijöitä oli yli 62 000. Eli aika moni tosiaankin tarvitsee edelleen kirjastoa. Mutta mitä he siellä tekevät, noinkin sankka joukko, jos kaikki on kuitenkin internetissä?

Miksi asiakkaat käyvät edelleen kirjastossa? Katsotaan; osa heistä käytti kirjastoa edelleenkin perinteisesti eli kävi lainaamassa kirjoja. Viime vuonna Tertiosta yli 16 000 kirjaa oli lainassa. Kirjasto hankki viime vuonna uusia painettuja kirjoja lähes 1000 kpl, sillä kurssikirjat ilmestyvät pääoasin vain painettuina. Vaikka kirjoista pyritäänkin hankkimaan myös sähköinen versio, sellaista ei useinkaan ole saatavissa. Kirjasto on siis edelleenkin ihan perinteinen painettuja kirjoja hankkiva ja lainaava kirjasto vaikka e-eineistot ovatkin lisääntyneet.

Katsotaan seuraavaksi oppimiskeskukseen. Siellähän näyttää istuvan joka koneella joku kirjaston hankkkimia ja käyttöön saattamia e-aineistoja lukemassa. Ja mikä on lukiessa, kun sähkökirjoja on käytettävissä lähes 350000 kappaletta siitä huolimatta, että suurta osaa kirjoista ei vielä saakaan sähköisenä. Verkkolehtiä kirjastossa on käytössä yli 31 000. Maksullisia tietokantojakin on kymmeniä. Varsin merkittävä sähköinen kokoelma siis. Ja kaikki sellaista aineistoa, joka ei olisi ilman kirjastoa käytettävissä. Tertion oppimiskeskus ja sen tietokoneet ovat vapaasti opiskelijoiden käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa viikon jokaisena päivänä. Oppimiskeskusta myös käytetään paljon, koneet ovat miehitettyinä lähes aina.

Entä henkilökunta, onko sillä vielä käyttöä, kun verkkoainestoja on noinkin paljon. Tarvitaanko henkilökuntaa enää ollenkaan? Vilkaistaan seuraavaksi heidän tiloihinsa. Asiakaspalvelutiskillä näyttää joku kyselevän, miten hän löytää tietyn e-kirjan ja asiakaspalvelussa vuorossa oleva neuvoo häntä. Seuraavaksi asiakaspalvelija tekee varauksen asiakkaalle lainassa olevasta kurssikirjasta. Toinen henkilökunnan edustaja laittaa e-aineistoja Nellin kautta asiakkaiden käyttöön. Kolmas puolestaan vastaa palautteeseen e-aineiston käytöstä ja selvittelee asiakkaan ongelmaa. Neljäs selvittelee, miksei lehti toimi etäkäytössä. Viides katsoo käyttötilastoja ja miettii, mitä karsitaan, kun kustannukset nousevat kaiken aikaa. Hän näyttää myös selvittelevän uusien ehdotettujen aineistojen hintoja ja käytettävyyttä. Kuudes tilaa kaukopalveluna artikkeleita, kun omasta kokoelmasta ei kaikkea löydy. Seitsemäs tilaa painettuja kirjoja, kun suurin osa kurssikirjallisuudesta on edelleen vain painettuna. Pelkkä tilaaminen ei riitä, jonkun pitää myös asiasanoittaa kirjat, jotta ne löytyvät tietokannasta. Jokainen vuorollaan myös hyllyttää, neuvoo asiakkaita, tarkistaa, toimivatko tilatut aineistot ja jos eivät, niin selvittelee, onko vika IP:ssä, SFX:ssä vai tilauksen katkeamisessa.

Kahdeksannella työntekijällä näyttää olevan asiakas huoneessaan: Tertiossa sai omalta informaatikolta viime vuonna henkilökohtaista opetusta yli 100 asiakasta. Asiakkaan mentyä hän nikkaroi Nellin parissa ja järjestää e-aineistoja portaalin kautta asiakkaiden käyttöön. Yhdeksäs on luokassa opettamassa tiedonhakutaitoja, opetustunteja oli nimittäin viime vuonna 375.

”People who say ’we don’t need libraries because it’s all on Google’ either don’t understand libraries or don’t understand the internet at all.”
Alex Hudson: Can libraries survive in a digital survive, BBC-News 12.3.2011

– Mervi Ahola

Hiljaisuus

Kirjastojen seiniltä ei juuri enää tapaa kylttiä, jossa vaaditaan asiakkaita olemaan hiljaa. Kirjastonhoitajiltakin alkaa unohtua varoittavan sihahtamisen taito. Muutamassa asiakaspalautteessa on kuitenkin toivottu näiden vanhojen hyvien käytäntöjen paluuta kirjaston lukusalitiloihin. Hiljaisuudessa on parempi keskittyä työskentelemään.

Hiljaisuus yhdistetään usein vanhanaikaisuuteen ja hitauteen. Kirjastot, museot ja kirkot ovat perinteisesti hiljaisia paikkoja. Hiljaisuus on pelottavaa. Kuvittele astuvasi ihmisiä täynnä olevaan saliin jossa vallitsee hiiskumaton hiljaisuus. Kirjasto, jossa kuuluvat normaalit elämisen äänet, on turvallinen, kotoisa – ja dynaaminen?

Hälinä edustaa vielä tehokkuutta ja nykyaikaa, mutta kuinka kauan? Hiljainen ympäristö voi olla pian arvossaan. Mitä mieltä sinä olet, onko kirjastossa liikaa hälinää? Pystyykö kirjastossa keskittymään työskentelyyn?

Raija Aaltonen

Vuoden 2010 kirjastohenkilö: Marko Rinne

Vuoden 2010 kirjastohenkilöksi valittiin Humanikassa kirjastosihteerinä työskentelevä Marko Rinne. Valintaperusteissa korostettiin muiden muassa Markon joustavuutta ja avuliaisuutta:

”Marko on joustava ja avulias työtoveri, joka auttaa mielellään kollegoitaan mitä moninaisimmissa asioissa. Myös asiakkaat lähestyvät mielellään Markoa. Marko ei valita kiireestä tai stressistä tai siitä että joutuu tekemään jotakin yllättävää tai sellaista, mikä ei varsinaisesti kuulu hänen toimenkuvaansa. Mahdollisissa kiistatilanteissa hän pyrkii sovittelemaan, rauhoittelemaan ja näkemään asioiden positiivisen puolen.”

Markolla on kokemusta useammista ammateista ennen kirjastoalalle siirtymistä. Kirjastoalalta kokemusta on hieman yli kymmenen vuotta. Humanikassa Marko on työskennellyt nyt reilut viisi vuotta.

Kun Markolta kysyy suosion salaisuutta, kyse ei hänen mielestään ole sen syvällisemmästä kuin siitä, että sen mukaan autetaan kun apua tarvitaan ja pystytään antamaan.

”Oman työni sujuvuuteen vaikuttaa myös kollegoiden tehtävien sujuminen. Tärkeää on siis myös ymmärtää miten eri työtehtävät liittyvät toisiinsa.”

Sosiaalisen median edelläkävijä

Yhtenä valintaperusteluna oli, että Marko on kiinnostunut uusien teknisten sovellusten käyttöönotosta ja kiinnostunut etsimään uusia, työtä helpottavia ja kaikille soveltuvia ratkaisuja. Hän on myös kehittänyt aktiivisesti omaa työtään uusilla teknisillä ratkaisuilla.

”Kiinnostus tietotekniikkaa ja työvälineitä kohtaan on ollut avuksi oman työni kehittämiselle ja näin ollen olen yrittänyt jakaa tarvittaessa vinkkejä ja parannusehdotuksia myös muille.”

Asiantuntemuksensa vuoksi Marko on myös jäsenenä kirjaston sosiaalisen median tiimissä.

”Sosiaalisen median tiimin tarkoituksena on seuloa ja tuoda esiin sovelluksia, käytäntöjä ja mahdollisuuksia, joita voidaan käyttää työtehtävien ja toimintojen helpottamiseen ja tehostamiseen. Me olemme itsekin opettelemassa sosiaalisen median käyttöä. Meiltä voi kysyä neuvoa ja meille voi antaa neuvoja. Tarkoitus on, että saadaan tällä saralla hiljaista tietoa kaikkien käyttöön.”

”Riippuu ihan ihmisistä itsestään millä volyymillä he haluavat hyödyntää sosiaalista mediaa. Perusajatuksena kuitenkin on, että meidän jokaisen on osattava jollain tasolla käyttää sitä, esimerkiksi käytettäessä wiki-intraa. Aineistoa siirretään ja tuotetaan koko ajan enenevissä määrin verkkoon. Meillä pitää olla resursseja ja taitoa pysyä kehityksessä mukana. Kannattaa kokeilla eri sosiaalisia medioita. Jos jostain ei pidä, niin sen jälkeen tietää paremmin, mitä haluaa tai voi käyttää.”

Marko on itse yrittänyt aktiivisesti parantaa omia viestintäkäytäntöjään sosiaalisen median sovellusten avulla. Lisäksi hänen kiinnostuksen kohteena ovat välineet, jotka mahdollistavat työskentelyn verkossa, esimerkiksi usean henkilön samanaikaisen työskentelyn.

”Esimerkkinä voisin mainita Google-ympäristön, josta löytyy lukuisia työvälineitä tämänkaltaiseen työskentelyyn. Pikaviestintäohjelmista meillä on Spark, jonka käytöstä pidän ja jota voi käyttää viestinnän lisäksi esim. ryhmäpäätösten tekoon. Tiedostojen säilyttäminen Dropboxissa mahdollistaa sen, että pääsen niihin käsiksi mistä vain, missä on nettiyhteys.”

STKS:n kirjastosihteerityöryhmään seuraaja haussa

Marko on ollut mukana STKS:n kirjastosihteerityöryhmässä kolme vuotta. Ryhmä on ollut Markon mielestä erittäin aktiivinen ja kokoukset mielenkiintoisia. Onpa työryhmä käynyt matkoillakin (työryhmän matkaraportti Kööpenhaminasta löytyy uusimmasta Signumista (5/2010)). Nyt parhaillaan Marko metsästää itselleen seuraajaa Tampereen yliopiston kirjastosta ja suosittelee lämpimästi toimintaa tässä ryhmässä.

Kulttuuria, kuntoilua ja vaipanvaihtoa

Markon vapaa-aika kuluu pääasiassa kirjallisuuden, kulttuurin ja kuntoilun parissa. Tosin nyt tuoreena isänä Marko on huomannut, että pieni vauva vaatii isältäkin melkoisesti huomiota. Vapaa-ajan ongelmia Markolla ei siis ole vähään aikaan edessä.

Kirjoitus perustuu Marko Rinteen haastatteluun 21.12.2010.

Teksti: Stefan Oino
Kuva: Marko Rinteen albumi

Sosiaalisen median workshop-tarpeita?

Sosiaalisen median jatkokoulutustarpeita kirjastolaisten keskuudessa kartoittaakseen sosiiaalisen median workshopeissa kesäkuussa perustettiin pieni kysely. Ryhmissä ja tässä blogissa kyseltiin, mistä aiheista, ohjelmista tai sosiaalisen median työkaluista kirjaston henkilökunta haluaisi saada syksyllä lisää tietoa. Nyt syksyn tultua on aihetta nostaa kysely uudelleen esiin. Vastauksia on jo tullutkin mutta lisää kaivataan: mitä mieltä olette nyt.

Äänestäkää ja vaikuttakaa. Mitä Tampereen yliopiston kirjaston henkilökunta haluaa oppia sosiaalisesta mediasta seuraavaksi:

[polldaddy poll=3293586]

– Mervi Ahola

Tertiossa soi jo syksyn sävel

Yliopistoelämän syksyn sävel, opiskelijoiden virta, on jo täyttänyt Arvo-rakennuksen. Suuri osa lääketieteen opiskelijoista palasi tällä viikolla yhä helteen hellimiltä kesäniityiltä opintojensa pariin. Tertion kirjastossa tämä näkyy heti kotoisana asiakasvilinänä ja myös opetusten käynnistymisenä.

16.8. alkoi lääketieteen toisen vuosikurssin Lääketieteellinen tieto ja tutkimus -jakso, ja kirjasto on mukana heti jakson alkajaisiksi kurssillaan Systemaattinen tiedonhankinta ja Medline, jossa perehdytään kansainvälisten lääketieteen tutkimusten systemaattiseen tiedonhakuun mm. potilastapausharjoitusten kautta. Tuon kaksiviikkoisen rupeaman jälkeen ovatkin vuorossa Tiedonhankinnan perusteet -kurssit lääketieteen lisäksi myös hoitotieteen sekä kansanterveystieteen opiskelijoille ja siitä eri vuosikurssien opetukset etenevät pitkin syksyä tasaiseen tahtiin tavoittaen myös bioteknologian, kv. bioinformatiikan ja avoimen yliopiston opiskelijat. Syksy tuo tullessaan koulutuksia myös opettajille, tutkijoille ja Taysin henkilökunnalle. Yleisistä koulutuksista saa lisätietoa Tertion Ajankohtaista -palstalta.

Syyskuun alku saattelee kirjastoon yhä enemmän uusia opiskelijoita ja uteliaita kirjastonkäyttäjiä: opiskelijakorttihan on varsinainen taikakortti, ja sen aktivointi kirjastokortiksi onnistuukin näppärästi lainaustoimistossa. Elokuun loppuun Tertion ovet heiluvat vielä kesäaikatauluin ma klo 9-17, ti-to klo 9-16 sekä pe 9-15; syyskuu tuo näihin aukioloihin tiistaista perjantaihin tunnin lisää aikaa. 

Teksti: Paula Nissilä, kuvat: Sari Mäkelä