Kirjallisuudenlajit emootioiden synnyttäjinä

TEKSTI: SAIJA ISOMAA

Anna Hellen ja Anna Hollstenin toimittama artikkelikokoelma Tunteita ja tuntemuksia suomalaisessa kirjallisuudessa (SKS, 2016) käsittelee nimensä mukaisesti affekteja ja emootioita kotimaisessa kirjallisuudessa. Tarkastelen kokoelmaan kuuluvassa artikkelissani ”Tunteet ja kirjallisuudenlajit: Lajien emotionaalisesta vaikuttavuudesta” lajien ja tunteiden kytköksiä sekä luon tapaa ottaa sosiaaliset emootiot mukaan lajiteoriaan ja -tutkimukseen.

Käsitys kirjallisuudenlajien ja yksilöiden ja yhteisöjen emootioiden yhteydestä esitettiin jo antiikissa, Platonin ja Aristoteleen filosofioissa. Modernit lajiteoriat ovat kuitenkin ohittaneet aihepiirin vähin äänin. Sitä vastoin lajien kuvauksissa lausutaan usein julki erilaisia näkemyksiä lajin yhteydestä tunteisiin. Kauhukirjallisuus jopa nimeää herättämänsä tunteen, ja lajit satiirista ja isänmaallisesta runoudesta tendenssiromaaniin ja eroottiseen romaaniin ymmärretään yleisesti tunnevaikutukseen pyrkivinä lajeina.

Hahmotan artikkelissani lajiteoriaa ja metodia, joka huomioi sosiaaliset eli moraaliset tunteet lajien tarkastelussa. Sosiaaliset tunteet ovat yhteisön jakamia tunteita, jotka perustuvat jaettuihin arvoihin ja normeihin. Sisäisistä eroista huolimatta yhteisöillä on tyypillisesti useimpien jakamia ydinarvoja ja -normeja, jotka ilmenevät niin lainsäädännössä kuin yhteisöelämässä. Kirjallisuudenlajit voivat nojata niihin joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Esimerkiksi tendenssiromaani pyrkii tietoisesti herättämään lukijoissa moraalisia tunteita, kun taas 1800-luvun aviorikosromaanin suosio nojasi aviorikoksen kiellettyyteen ja mureni aviorikoksen poistuttua rikoslaista.

Yksittäinen teos voi yhdistää useiden lajien piirteitä, ja teoksen emotionaalisen vaikuttavuuden tarkastelua ei pidäkään sekoittaa lajin vaikuttavuuden tarkasteluun. Laji tuottaa tunnevaikutuksensa piirrerepertoaarinsa kautta, ja olennaista vaikutusten tarkastelussa on piirrerepertoaarin kartoittaminen ja piirteiden yhteisvaikutuksen pohtiminen. Esimerkiksi goottilaisen romaanin tyypilliset motiivit, kuten vanha linna tai kartano, herkkä nuori nainen, synkkä linnanherra tai merkilliset yölliset tapahtumat sekä salaisuus, eivät saa yksittäin esiintyessään aikaiseksi samaa tunnevaikutusta kuin yhdistyessään lajityypillisellä tavalla taiteelliseksi kokonaisuudeksi.

Ehdotan artikkelissani lähestymistapaa, jossa lajin historiallisessa tarkastelussa huomioidaan sen suhde aikakauden arvoihin ja normeihin sekä tunnekonventioihin. Lajit voivat nähdäkseni  tukea tai muuttaa yhteisön arvostuksia, ja ne voivat myös säilyttää muualla tai aiempina historiankausina syntyneitä arvoja ja tunnekonventioita myöhemmille aikakausille. Lajityypilliset emootiot selittävät osittain myös sen, miksi osa lukijoista palaa aina uudestaan tiettyyn lajiin kuuluvien teosten äärelle: he haluavat kokea uudestaan juuri tietyn lajin tarjoamia tunnekokemuksia.