Oppimisympäristönä Muumimuseo tai vaalivalvojaiset: suomalais-saksalainen tandem 22.1.2018 alkaen

Tampereen yliopiston kielikeskuksen kurssilla KKSAPRE2 Interkulturelles Training (2 op) opiskelijat pääsevät kerran tai kahdesti lukuvuodessa harjoittelemaan kulttuurienvälistä viestintää ohjatusti, käytännönläheisesti ja joustavasti. Ilmoittautuminen seuraavalle kurssille on parhaillaan käynnissä: https://www10.uta.fi/opas/opetusohjelma/marjapuuro.htm?id=35636.

Kurssilla saksankieliset vaihto- ja tutkinto-opiskelijat tapaavat suomalaisten (tai muiden) saksanoppijoiden kanssa yliopiston kampuksella tai itse valitsemissaan paikoissa Tampereella. Kurssikieli on saksa, ja osa ajasta voidaan vastavuoroisesti toimia suomeksi, jos saksankieliset osallistujat niin toivovat. Tarkoituksena on tutustua toisen osapuolen arkielämään, kulttuuriin, normikäsityksiin jne. ja katsoa uudesta näkökulmasta myös itselle tuttuja ilmiöitä.

Kurssi on avoin kaikkien alojen opiskelijoille. Eniten hyötyvät ne, jotka osaavat saksaa jo hieman alkeita enemmän. Lukiosaksa tai useampi kielikeskuksen kurssi ovat hyvä pohja. Tämä kurssi sopii myös opiskelijavaihdossa hankitun kielitaidon ylläpitämiseen. Hyvät puhevalmiudet eivät kuitenkaan ole edellytys osallistumiselle, vaan ennemminkin yksi kurssin ohessa vahvistuvista taidoista.

Kurssi käynnistyy tapaamisella, jossa opiskelijat tutustuvat toisiinsa ja kulttuurienväliseen viestintään, saavat tehtäviä ja työkaluja havainnoinnin avuksi ja kokemusten jäsentämiseen sekä ohjeet oppimispäiväkirjan kirjoittamiseen. Tämän jälkeen jatketaan pienryhmissä: yksi saksankielinen opiskelija ja 1–2 suomalaista opiskelijaa muodostavat ryhmän, joka seuraavien kuukausien aikana valitsee itsenäisesti tapaamisajat, -paikat ja keskustelunaiheet annettujen ehdotusten pohjalta. Kurssi päättyy noin 3 kuukauden kuluttua lopputapaamiseen, jossa opettajan johdolla pohditaan kokemuksia ja arvioidaan työskentelyä. Jokainen kirjoittaa myös oman loppuraportin. Koska oppiminen edellyttää aina koetun reflektointia, tämä kurssi antaa pelkkien kontaktien lisäksi eväitä reflektioon.

Tandem-oppimisen periaatteita ovat vastuun ottaminen omasta oppimisesta sekä vastavuoroisuus ja toisen oppijan tukeminen. Osallistujat pääsevät niin avaamaan toisilleen oman äidinkielensä ja kulttuurinsa saloja kuin kysymään itseään kiinnostavista asioistakin. Oppiminen yhdistyy erilaisiin aktiviteetteihin: opiskelijat voivat kokoontua keskustelemaan kahviloihin tai museoihin, lähteä lenkille Kaupin metsiin tai muihin harrastuksiin, havainnoida suomalaisten juhlapäivien viettoa kaupungilla tai tv:n ääressä jne. Keskustelunaiheina voi olla mitä tahansa ruuasta vaalijärjestelmiin. Kaikki tekeminen ja vuorovaikutus ovat samalla autenttisia kulttuurienvälisen viestinnän ja (potentiaalisen) oppimisen paikkoja.

Kurssin opiskelijat ovat kokeneet vapaamuotoisen, mutta ohjatun yhdessä tekemisen ja pohdinnan antoisana. Sellaiset pienryhmät, joissa on sitouduttu tapaamisten aikatauluihin ja suhtauduttu vastuullisesti kommunikointiin ja monenlaisten teemojen kriittiseenkin käsittelyyn, ovat toimineet erityisen hyvin.

Oppiminen on voinut liittyä sekä parantuneeseen kielitaitoon että avartuneeseen maailmankuvaan. Aikaisempien vuosien raporteissa kuvattuja kiinnostavia asioita ja oppimiskokemuksia ovat olleet esimerkiksi

  • tiedon ja kokemusten jakaminen yliopisto-opiskelusta Suomessa, Saksassa ja Itävallassa
  • vaihto-opiskelijoiden mahdollisuus tutustua suomalaiseen kulttuuriin sellaisen ihmisen kanssa, joka on siinä sisällä (esimerkiksi kurkistus suomalaisten lapsuusmuistoihin Muumimuseossa); arvokkaita olivat myös tandem-partnerin kautta syntyneet kontaktit toisiin suomalaisiin
  • keskustelut historiasta ja politiikasta: elävämpi kuva kuin kirjoja ja uutisia lukemalla
  • uudet näkökulmat ja tietoisuuden lisääntyminen omasta kulttuurista ja kielestä; käsitteiden erilaiset merkitykset (esimerkiksi ”metsä”, ”suurkaupunki”, ”hyvä sää”, ”kohteliaisuus”)
  • kulttuuristen stereotypioiden kyseenalaistaminen
  • tietoisuus saksan kielen maantieteellisestä variaatiosta, puhekielisyyksistä jne.
  • lisääntynyt rohkeus viestintään vieraalla kielellä; laajentunut sanavarasto
  • omien viestintätapojen tiedostaminen ja keinojen löytyminen vieraskielisen keskustelukumppanin huomioimiseen
  • oivallus siitä, että vieraskieliseen ihmiseen tutustuminen ei olekaan hirvittävän vaikeaa ja että sosiaalisten virheiden pelon ei kannata antaa estää kommunikaatiota: avoimuus ja asioiden puheeksi ottaminen auttavat kaikenlaisessa viestinnässä.

Myönteiset kokemukset ja kasvanut ymmärrys kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta hyödyttävät toivottavasti myös osallistujien tulevia viestintätilanteita niin opiskeluaikana kuin myöhemmin työelämässäkin. Suomalaisen opiskelijan näkökulmasta kotimaassa kansainvälistyminen on yksi keino kartuttaa sellaisia kompetensseja, joita myös työnantajat arvostavat.

Eija Jokinen

Saksan kielen lehtori

 

Taustalukemista:

Bechtel, Mark (2010): Sprachentandems. Teoksessa: Arne Weidemann/Jürgen Straub/Steffi Nothnagel (toim.): Wie lehrt man interkulturelle Kompetenz. Theorien, Methoden und Praxis in der Hochschulausbildung. Ein Handbuch. Bielefeld: transcript Verlag. 285–300.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *