Huippuviestintä tuo voittajia

Kuuluuko viestintä- ja kielitaito osaksi akateemista asiantuntijuutta? Onko viestinnällä ja kielitaidolla ylipäätään suurta merkitystä akateemisen henkilön osaamisessa tutkimuksen ja substanssiosaamisen ohella? Tätä sopii ja täytyykin miettiä nyt, kun Tampere3-kontekstissa pohditaan viestintä- ja kieliopintoja ja tulevaisuuden työelämää.

Seuraavissa esimerkeissä tiedon jakaminen on pääasia ja viestintä ”vain väline”, jolla ei ole suurta merkitystä. Mutta tavoittaako tieto kohdettaan, jos viestintä ei ole kohdallaan?

Istun ison joukon keskellä kuuntelemassa erästä oman alansa asiantuntijaa, ns. julkkispersoonaa. Jostain syystä tämä julkkishenkilö oli jäänyt minulle tuntemattomaksi. Ehkä en ollut ollut tarpeeksi kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani.  Se oli asiantuntijan erityisala, josta hän esitelmöi itsevarmalla otteella ja omalla persoonallisella tavallaan. Kuuluisa esiintyjä tekee kuitenkin karkean perusvirheen esitelmän rakenteessa. Esitelmöijä luultavasti olettaa olevansa niin tunnettu henkilö, että itsensä esittely aloituksessa on tarpeetonta. Näin ollen epätietoinen kuulija saa istua kuulemassa pitkää esitystä tietämättä kuka puhuu ja miltä tietopohjalta. Vasta tauon jälkeen, esityksen loppupuolella tulee esitelmän kliimaksi, kovaa diplomi-insinöörifaktaa, joka vahvistaa esitelmöijän asiantuntemuksen. Esitelmöijä terästää asiantuntemustaan retorisella kysymyksellä: ”Mistä tiedän tämän?” Ja vastaa itselleen: ”Koska olen tämän X-alan diplomi-insinööri!” Tämä puhujan lausuma pieni yksityiskohta tulee kuitenkin aivan liian myöhään. Minä olen istunut tunnin ja toisenkin ihmetellen, kuka tämä henkilö on, miltä pohjalta hän näitä asioita noin varmoina esittää. Suurin osa sanomasta on mennyt ohi, koska olen vain miettinyt, kuka tässä puhuu ja miltä tietopohjalta.

Tulen aina muistamaan, kuinka itselläni oli tapahtua karkea viestinnällinen virhe omassa esityksessäni. Pidin ajallisesti aika lähekkäin kaksi esitelmää samasta teema-alueesta eri kaupungeissa ja eri alan seminaareissa. Ensimmäisen seminaarin jälkeen huokasin helpotuksesta: nyt minulla on esitys valmiina seuraavaan tilanteeseen, ei tarvitse enää valmistella – ihminen kun pyrkii minimoimaan energian käyttönsä. Onnekseni ymmärsin kertauksen vuoksi katsoa pari päivää ennen seminaarimatkaa, mitä minun pitikään puhua. Kauhukseni huomasin, että valmiit hienot diani eivät kelpaa ja näkökulmanihan on ihan väärä! Yleisöni näissä kahdessa seminaarissa on aivan erilainen. Ensimmäisessä oltiin kiinnostuneita aiheen pedagogisesta näkökulmasta ja ratkaisuista, toisessa seminaarissa oltiin teknologisten haasteiden ja ratkaisujen äärellä. Tein sen, minkä viestintäammattilainen tekee:  uusii ja muokkaa esitelmän uuteen uskoon, uudelle kohderyhmälle, uusii esimerkiksi diat ja koko näkökulman kuulijoiden ehdoilla.

Kolmas esimerkkini koskee erästä sukulaistani, joka alanvaihdon myötä alkoi toisen ammattilaisen kanssa pitämään massakoulutuksia suurille joukoille kolmannella sektorilla. Koulutettavina on monen alan vapaaehtoisia sekä työssä olevia lääkäreitä ja muuta terveydenhuollon henkilökuntaa. Sain tilaisuuden olla mukana eräässä heidän pitämässään koulutuksessa. Koulutuksen sisältö ja kouluttajien ammattitaito oli huippuluokkaa. Viestinnän ja kielen opettajana näin kuitenkin viestintäpuolessa vielä kehitettävää. Viisaat kouluttajat kuuntelivat ohjeitani ja  muokkasivat esityksiään ja koulutuksiaan osaltaan niiden mukaan. Heidän koulutuksensa on vain parantunut  ja uusia koulutuskutsuja tulee jatkuvasti eri puolille maata. Hyvää voi ja kannattaa aina kehittää lisää. Sukulaiseni saama viimeisin palaute koulutuksessa mukana olleelta alan ammattilaiselta oli: ”Olet kyllä itsesi kanssa sinut!  Tämä oli yksi parhaita vuorovaikutteisia esityksiä mitä olen kuullut”. Tähän hyvän luennoitsijan, kouluttajan ja esiintyjän on pyrittävä ja mahdollista päästä.

Viestintä- ja kielikeskus tarjoaa alan koulutusta, jonka avulla yliopiston eri alojen huippuosaajat saavat tuotua osaamistaan kovassa kansainvälisessä kilpailussa esille. Yhä useammin näissä tilanteissa ratkaisee se, kuka parhaiten osaa ja hallitsee viestinnän. Viestin vastaanottaja tekee aina tulkinnan, tulkinta on hänen käsityksensä viestistä. Mitä ammattitaitoisempaa viestintä on, sen lähempänä tulkinta on oikeaa. Akateemisen maailman ja tutkimuksen yksi perusta menestymiseen kansainvälisesti on huippuviestintä. Vieraiden kielten käyttö nostaa viestinnän osaamisen erityisen tärkeäksi. Siksipä Tampereen uuden yliopiston on hyvä nostaa viestintä- ja kielitaidon osaaminen yhdeksi kärkihankkeeksi ja ottaa paikkansa kansainvälisessä tiede- ja yritysmaailmassa huipputieteen ja huippuopetuksen lisäksi huippuviestinnällä.

Kirjoittajan intohimona on observoida ja analysoida viestintää ympäristössään

Karita Katto
lehtori

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *