Asiantuntijaviestintää eri kielillä

40v logoKielikeskus 40 vuotta

Tampereen yliopiston kielikeskus täyttää kuluvana lukuvuonna 40 vuotta. Syntymäpäiväsankarille on tähän ikään mennessä karttunut monenlaisia kokemuksia ja näkemyksiä, minkä vuoksi nyt on hyvä aika katsoa mennyttä ja samalla suunnata kohti tulevaisuutta. Nyt jo tiedetään, että kielikeskus ei jatka nykyisessä kokoonpanossaan kovin pitkään, koska uusi tamperelainen yliopisto perustetaan vuoden 2018 alussa ja kielikeskuskin siirtyy osaksi tätä organisaatiota.

1970-luvulla Suomessa elettiin kielikeskusten suurten ikäluokkien aikaa, koska tulossa olevaa tutkinnonuudistusta ennakoiden yliopistoihin ja korkeakouluihin perustettiin kielenopetukseen keskittyviä laitoksia tai palveluyksikköjä. Tampereen yliopistossa varsinainen kielikeskustoiminta alkoi vuoden 1976 alusta, jolloin tiedekunnista ja opetusjaostosta siirrettiin kielikeskukseen 12 lehtorin virkaa, perustettiin 13 uutta päätoimisen tuntiopettajan tehtävää sekä palkattiin lisäksi sivutoimisia tuntiopettajia. Henkilöstöstä löytyi lisäksi kaksi luennoitsijaa, toimistosihteeri ja kielistudioamanuenssi.

Nykyhetkestä katsottuna vuoden 1976 opetustarjonta näyttää hyvin tutulta: opetettavia kieliä olivat suomenkielisen kirjallisen viestinnän (nyk. tieteellinen kirjoittaminen) lisäksi englanti, espanja, italia, ranska, ruotsi, saksa ja venäjä. Alkuperäisestä kielivalikoimasta on jäänyt pois ainoastaan italia. Myös tutkintoon kuuluvat puheviestinnän opinnot järjestetään nykyään kielikeskuksessa, ja lisäksi kiinaa voi opiskella Konfutse-instituutin vierailevan opettajan johdolla. Kansainvälistyvästä yliopistosta kertoo myös se, että suomi vieraana kielenä -opinnot aloitettiin 1980-luvun vaihteessa ja kulttuurienvälisen viestinnän opinnot 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Tulevaisuudessa kielivalikoimaa tarkastellaan uuden yliopiston tutkinto-ohjelmien ja yhteiskunnallisten muutosten näkökulmasta.

Yliopiston hallituksen asiakirjoissa kielikeskuksen perustamista perusteltiin mm. seuraavasti: ”[…] kielikeskuksen tulee seurata kielitaidon opetuksen ja kielitieteen kehitystä, suorittaa ja avustaa tarvittavan opetusmateriaalin tuottamista ja hankintaa sekä muutoinkin toimia opetuksen suunnittelua, toteuttamista ja tulosten arviointia edistävästi.” Kielikeskus onkin aina seurannut tiiviisti kielenopettamisen teoreettisia näkemyksiä sekä yliopistomaailman ja ympäröivän maailman muutoksia. 1970-luvulla vieraiden kielten tavoitteena oli saavuttaa lähes virheetön kielen hallinta, ja vallitsevana teoreettisena lähestymistapana oli virheanalyysi. Tämä näkyi esim. oppimateriaalien ja hankkeiden nimissä: Hörförståelseprogram: Centrala finlandssvenska problem tai The problems of teaching oral expressions. Kielikeskusuutiset-lehdessä raportoitiin vuonna 1977, että peräti viidenneksellä opiskelijoista oli niin heikko englannin lähtötaso, että he eivät saaneet englannin koetta suoritetuksi, minkä vuoksi peräänkuulutettiin englannin tukikurssia. Samankaltaista keskustelua käydään edelleen, tosin eri kielten kuin englannin yhteydessä.

1970-luvulla ei voitu uneksiakaan niistä kielenoppimismahdollisuuksista, joita nykyinen digitaalinen maailma tarjoaa. Pääasiallisia kielenoppimisen resursseja olivat opettajat ja heidän laatimansa oppimateriaalit, ja erityisesti vieraiden kielten suullisen kielitaidon opetuksessa äidinkielisiä opettajia pidettiin tärkeänä resurssina. Suullisen kielitaidon opetukseen uusia mahdollisuuksia loivat myös kielistudiot, joita Tampereen yliopistossakin oli viisi itseopiskelukeskuksen (nykyisen kielten oppimiskeskuksen) lisäksi.

luokka

2010-luvulla lähes koko maailma ja sen kielet ovat parin näpäytyksen päässä saavutettavissa internetissä. Siitä huolimatta nykyisten opiskelijoiden kielitaito on englantia lukuun ottamatta kaventunut, tai ainakin muuttunut, ja koulujen supistunut kielivalikoima aiheuttaa paineita vieraiden kielten alkeistason opetukseen. Siksi myös opettajan rooli on muutoksessa: opiskelijoita täytyy entistä enemmän ohjata käyttämään jo olemassa olevia mahdollisuuksia kielenopiskeluun ja kielen ja viestinnän harjoitteluun monenlaisia oppimisympäristöjä hyödyntäen.

Nykyään opinnoissa tavoitteena on toiminnallinen ja viestinnällinen kielitaito, mikä tarkoittaa sitä, että kielenkäyttäjä pystyy toimimaan viestintä- ja vuorovaikutustilanteissa eri kielillä. Tutkintoasetuksen mukaan kandidaattitutkintojen tavoitteena on saavuttaa riittävä viestintä- ja kielitaito opiskelijan oman alan tehtäviin sekä kansainväliseen toimintaan ja yhteistyöhön. Tämän mukaisesti kielikeskuksessa puhutaankin kielitaidon sijasta viestintä- ja kielitaidosta, ja opinnot koostuvat polkumuotoisesta opetussuunnitelmasta, jossa asiantuntijan viestintäosaamista kartutetaan kumulatiivisesti eri kielillä polun varrella. Kielet eivät siis muodosta erillisiä saarekkeita, vaan kaikki viestintä- ja kieliosaaminen – äidinkielen taito mukaan lukien – tukee myös muiden kielten oppimista ja näillä toimimista.

Juhlavuoden aikana olemme katselleet kielikeskuksen vanhoja valokuva-albumeita. Niiden perusteella näyttäisi siltä, että täällä on pääosin juhlittu ja käyty retkillä. Kuviin on dokumentoitu erittäin vähän arkista työtä tai kielikeskuksessa tehtyä pitkäjänteistä opetuksen ja opetussuunnitelman kehittämistyötä. Tänä keväänä on kuitenkin taas aika juhlia kielikeskuksen 40-vuotista taivalta monenlaisin tapahtumin. Samaan aikaan tehdään tulevaisuuteen tähtäävää kehittämistyötä yhteistyössä toisten tamperelaisten korkeakoulujen kanssa Viestintä-, kieli- ja monikulttuurisuusosaaminen -hankkeen kautta. Tähän yhteistyöhön tuomme mukaan oman kehittämishistoriamme ja osaamisemme.

 

Paljon onnea, kielikeskus!

Kaisa Alanen
ma. johtaja, kielikeskus

 

Yksi vastaus artikkeliin ”Asiantuntijaviestintää eri kielillä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *