Onko teillä ohjausvajetta?

Yliopistojen toimintaa pitää tehostaa, ja opiskelijoiden pitää valmistua aiempaa nopeammin maisteriksi. − Suomen hallituksen mielestä kandidaatin tutkintokin riittäisi moniin asiantuntijan töihin, mutta se on toinen juttu eikä sellaisenaan kannatettava idea.

Me kielikeskuksen opettajat olemme näköalapaikalla, koska tapaamme lähes kaikki yliopiston opiskelijat. Haluamme esittää joitakin ruohonjuuritason keinoja, joilla toimintaa olisi mahdollista tehostaa. Ajatukset ovat peräisin tieteenalayksiköiden väelle 1.10.2015 järjestämästämme keskustelutilaisuudesta sekä tieteellisen kirjoittamisen opettajien saamasta palautteesta ja opiskelijoiden kanssa käydyistä keskusteluista.

Vuosien aikana olemme vakuuttuneet siitä, että avainsana opintojen etenemisessä on ohjaus. Liian monen opiskelijan tutkinto on − ja jääkin − kesken sen vuoksi, että opinnäytteen kirjoittamisessa on tie noussut pystyyn. Opiskelija tarvitsee selkeät ohjeet ja riittävästi ohjausta sekä kandi- että maisterivaiheessa. Opetusneuvoston laatima ja rehtorin hyväksymä uusi opinnäyteohje on tärkeällä asialla, koska osassa yksiköistä on edelleen ohjausvajetta.

Uusi opinnäyteohje velvoittaa tutkinto-ohjelmat antamaan tarkempia ohjeita, jotka olisi hyvä tehdä yhteistuumin opiskelijoiden kanssa. Laajoissa tutkinto-ohjelmissa saattaa olla kymmenkunta seminaariryhmää, joten on kaikkien etu, että niissä noudatetaan samoja ohjeita esimerkiksi lähdeviitteiden merkitsemisessä.

Eri yksiköiden opiskelijat vaikuttavat olevan eriarvoisessa asemassa siinä, miten paljon he saavat ohjausta. Ohjauskäytäntöjen kehittämistä edesauttaisi se, että opettajille kirjataan riittävästi tunteja työsuunnitelmaan seminaarien vetämistä ja opiskelijoiden ohjaamista varten.

Tampereen yliopisto voisi kunnostautua siinä, että kaikissa tutkinto-ohjelmissa olisi käytössä selkeät, päivitetyt tutkielmaohjeet. Moniäänisen tekstin tuottamista ei opi pelkästään tieteellisiä tekstejä lukemalla. Toisinaan opiskelijoille tarjotaan ohjenuoraksi tieteellisten aikakauslehtien kirjoittajille antamia ohjeita, mutta ne on tarkoitettu tutkijoille. Ensimmäistä tieteellistä tekstiään kirjoittavan opiskelijan on vaikea soveltaa niitä.

Monet opiskelijat harjoittelevat kandivaiheessa ensimmäistä kertaa laajasti hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Niitäkään ei omaksu vain lukemalla tieteellisiä tekstejä. Hyvät tieteelliset käytännöt voi oppia harjoittelemalla ja saamalla ohjausta.

Uusi ohjeistus koskee myös kypsyysnäytteitä. Suurin muutos on se, että maisterin tutkinnossa kypsäriksi riittää tutkielman tiivistelmä, jos kieliasu on tarkastettu kandin tutkinnossa. Näin opiskelijoilta jää pois yksi ”tenttikerta”, ja Tenttiksessä vapautuu aikaa. Ehdotamme siksi, että etenkin kypsäriä sähköisenä kirjoittavat saisivat aikaa enemmän kuin kaksi tuntia. Jos aikaa olisi vähintään kolme tuntia, saisimme luultavasti kielentarkastukseen ehyempiä ja oikoluettuja tekstejä. Nykyistä pidempi aika tukisi myös niitä, joilla on lieviä lukivaikeuksia.

Aivan kaikista yksiköistä emme saaneet edustajia järjestämäämme keskustelutilaisuuteen. Erityisesti toivomme keskusteluyhteyttä kandinseminaariryhmien vetäjien kanssa, sillä meillä on yhteisiä opiskelijoita.

Kielikeskuksen tieteellisen kirjoittamisen opettajat

Från Lidingö till Hanaholmen

I augusti hade svensklärarna på språkcentret möjlighet att delta i två olika sammankomster där svenskundervisningen på högskolenivå behandlades i olika kontexter. Det var intressant att höra vilka teman som lyfts fram när svensklärare från Europa och Asien samlas eller när finländska kolleger träffas sinsemellan.

Svenska institutet ordnade i slutet av augusti en två dagar lång konferens på Lidingö utanför Stockholm för svensklärare i utlandet, dvs. lärare i svenska som andra eller främmande språk. I konferensen deltog 61 lärare från 20 länder och diskussionen fördes ivrigt och mångsidigt om och kring svenska språket, Sverige o dess kultur. Teman som togs upp i presentationerna varierade från hur språket förändras, vilka nya ord som behövs i ordböcker till bland annat den svenska matkulturen. De flesta presentationer utgick från hur man kunde utveckla svenskundervisningen med hjälp av de möjligheter som den svenska kulturen, landet och dess historia och nutid erbjuder.

Det intressanta var att se hur svenska undervisas i olika kulturer. Utgångspunkten är en annan när man undervisar svenska på nybörjarnivå och man försöker inspirera nya studenter genom att bygga upp en Sverigebild som får dem att tycka om landet och kulturen och blir därmed villiga att lära sig det främmande språket. Här i Finland är utgångspunkten för svenskstudierna på universitet en annan. Undervisningen fokuserar på kommunikation. Den svenska som studenterna ofta är mer bekanta med är finlandssvenska och då utgår man inte i lika hög grad från landet och dess kultur. I undervisningen av kommunikativa färdigheter, som akademiska specialister behöver, är inspirationskällorna däremot arbetslivet och dess kompetenser och färdigheter.

Samma vecka som Svenska institutet arrangerade svensklärarkonferensen samlades ca 30 svensklärare från universitet och yrkeshögskolor i ett två dagar långt seminarium på Hanaholmen i Esbo. Seminariet var ett kick off-evenemang för starten av det andra året i det tvååriga nationella utvecklingsprojektet ROKK, (Ruotsin Opetuksen Kehittäminen Korkeakouluissa) som finansieras av Undervisnings- och kulturministeriet. Projektet har som mål att utveckla svenskundervisningen på högskolenivå i Finland inom tre temaområden: integration, bedömning och flexibla inlärningsstigar.

Inom temaområdena arbetar arbetspar eller smågrupper med olika pedagogiska utvecklingsuppgifter. Deltagarna i dessa representerar universitet och högskolor och ett av målen är att bilda nätverk mellan svensklärare inom hela högskolesektorn, och på så sätt också utveckla undervisningen i svenska.

Ett viktigt mål för ROKK-projektet är också att utarbeta konkreta mallar och rekommendationer för svenskundervisningen i Finland. På seminariet presenterade deltagarna de uppgifter som de hittills hade skapat samt planerade det andra projektåret. Hösten 2016 kommer svensklärarna i Finland att få en bank med uppgifter och mallar för användning i svenskundervisningen. Projektresultaten är avsedda för alla universitets- och högskolelärare och tanken är att alla har tillgång till dem och att samarbetet också fortsätter efter att projektet slutförts.

Våren 2016 arrangeras ytterligare ett öppet slutseminarium för alla språklärare vid universitet och högskolor där deltagarnas prestationer och resultat presenteras.

Sammankomster av detta slag är viktiga för att bygga upp nätverk med kolleger i Finland och utomlands för att få nya idéer, praktiker och inspiration för att utveckla undervisningen.

Att kunna inspirera finska universitetsstudenter på en kurs i svenska med svensk mat kan vara svårt, men så länge kurserna byggs upp med hjälp av studenternas egna specialområden och arbetslivsrelaterade kommunikationssituationer, är det inte heller nödvändigt.

Kielikeskuksen ruotsin opettajat