Suomea kesäkoulussa

Suomi on helppo kieli. Tämä todettiin jälleen kerran Tampereen yliopiston kansainvälisessä kesäkoulussa, jonka kaksiviikkoisessa ohjelmassa oli myös suomen kielen survival-kurssi. Itse asiassa suomen kurssi oli hakijamäärien mukaan ylivoimaisesti suosituin osa kesäkoulun ohjelmaa.

Kesäkoulun survival-ryhmä oli sikäli poikkeuksellinen, että kaikki opiskelijat olivat kotoisin Euraasiasta. Tosin tässäkin ryhmässä edustettuna oli yli kymmenen eri kotimaata. Kärkisijan jakoivat Saksa, Italia ja Japani, joista kustakin oli neljä opiskelijaa. Suurin osa kurssilaisista oli Tampereen yliopiston uusia vaihto-opiskelijoita, mutta joukkoon mahtui myös kuusi yliopiston ulkopuolista opiskelijaa.

Ryhmähenki kesäkoulun intensiivisellä survival-kurssilla syntyi ja kehittyi selvästi ripeämmin kuin vastaavalla kurssilla normaalin lukukauden aikana, jolloin ryhmä kokoontuu vain pari kertaa viikossa. Ehkä osittain tämän yhteishengen vaikutuksesta myös opiskelijoiden läsnäoloaktiivisuus oli niin hyvä, että paremmaksi ei enää voi panna, eli täydet sata prosenttia. Kahdeltakymmeneltäkuudelta kontaktitunnilta yksikään opiskelija ei siis ollut kertaakaan poissa! Tähän pitäisi päästä myös normaalien lukukausien aikana.

Kun kaikilta opiskelijoilta löytyi tiiviin opintojakson päätteeksi vielä riittävästi loppurutistusta siihen kuuluneen tentin läpäisemiseksi, oli suomen intensiivikurssin pitäminen kesäkoulussa varsin mukava ja rohkaiseva kokemus. Kaiken kruununasi se, että kesäkoulun järjestäjät olivat onnistuneet neuvottelemaan sen ajaksi tapahtuman nimen mukaisen sään!

Hakemuksia ensimmäistä kertaa järjestettyyn Tampereen yliopiston kesäkouluun tuli yhteensä 350. Hakijoista hyväksyttiin eri kursseille 205, ja näistä 160 otti paikkansa vastaan. Suomen kielen kurssille hakijoita oli 84.

Ja siitä suomen kielen helppoudesta saatiin monia esimerkkejä jo tällaisella lyhyellä alkeistason kurssilla. Suomessa sanoilla ei ole erikseen opeteltavaa sukua (vrt. saksan derdiedas), äännejärjestelmä on varsin selväjakoinen, verbitaivutus on erittäin säännönmukaista, paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla, sanajärjestys on huomattavasti vapaampi kuin monessa muussa kielessä, kirjoitusjärjestelmä on ehkä maailman paras ja genetiivirakenteita on vain yksi (vrt. englannin s– ja of-genetiivit). Vaikeutena suomen kielen opettamisessa ja oppimisessa ovat sen sijaan suomalaiset, jotka jaksavat toistamistaan toistaa paikkansapitämätöntä mantraa äidinkielensä vaikeudesta.

Heikki Kangasniemi, suomen kielen lehtori