Yhteistyön tiellä

Tamperelaisissa korkeakouluissa on meneillään Tampere3-hanke, jonka tarkoituksena on luoda uudenlaista korkeakouluyhteistyötä. (No, onhan näitä hankkeita ennenkin ollut.) Hankkeessa on työryhmiä ja valmisteluryhmiä, jotka muun muassa järjestävät yhteisiä keskustelutilaisuuksia korkeakoulujen henkilöstölle. Yksi tällainen keskustelutilaisuus järjestettiin helmikuun alkupuolella Hervannassa Tampereen teknillisellä yliopistolla. Kielikeskuksesta tilaisuuteen ilmoittautui yksi opettaja ja minä. (Huom, vain lievän painostuksen jälkeen.) Seuraavassa kerron matkastamme Tampereen eteläiseen yliopistoon yhteistyötä tekemään.

Matkavalmistelut olivat helpot: ilmoittautuminen e-lomakkeella. Ei muuta kuin odottamaan luvattua tarkempaa tietoa tilaisuuden paikasta. Paikkatieto ei kuitenkaan koskaan tullut meille asti tai meni meiltä jostain syystä ohi. Itse olin jo valmis jättämään moisen tilaisuuden väliin. (Koska kerran ei paikkaakaan kerrottu. Ja osaako niiden insinöörien kanssa muutenkaan mistään puhua?) Työkaverini oli kuitenkin minua sinnikkäämpi, ja niinpä lähdimme matkaan kohti Kalevantien linja-autopysäkkiä. Jossa näimme vain bussin numero 13 perävalot. Ehdotin paluuta työhuoneelle (koska ei sinne Hervantaan pääse millään), mutta sen sijaan nousimme seuraavaan Kalevantietä ajavaan bussiin. Puolimatkassa vaihdoimme bussia, ja Hervannassa ohitimme hetki sitten missaamamme bussin numero 13. Aikaa matkaan meni vajaa puoli tuntia, ja siinä ajassa pääsimme yhdestä yliopistosta toiseen.

Kohteeseen päästyämme menimme ensimmäisestä mahdollisesta ovesta sisään ja päädyimme Tietotaloon ja siellä infotiskille. Ilmoitimme tulleemme taloon yhteistyöaikeissa, mutta ei meille silti osattu kertoa mitään paikkaa kyseiselle tapaamiselle. Olin jo lähdössä kotiin (koska ei tästä tule yhtään mitään), mutta arvaatte jo varmaan, kuinka kävi… Jatkoimme matkaa kohti Päätaloa, jonka kollegani väitti tuntevansa aika hyvin. Valitettavasti uskoin häntä, ja ajauduimme kiertelemään epätoivoisina laboratorioiden ja luentosalien labyrintissa. Olin jo lähdössä kotiin (koska olimme eksyneet ja kohta myös myöhässä, eikä meitä selvästi tarvittu täällä), mutta lähtöni ei tälläkään kerralla onnistunut. Lopulta löysimme kuitenkin puolivahingossa opintotoimiston, josta meidät ohjattiin kuudennen kerroksen neuvottelu- ja saunatiloihin. Saunaan ei onneksi jouduttu, sillä hiki virtasi muutenkin.

Lopulta olimme kuitenkin perillä! Tilaisuuden isännät ilahtuivat, kun Tampereen yliopistosta tuli lisää osallistujia jo paikalla olevan kahden henkilön lisäksi (toinen heistä sattui olemaan esimieheni, joka näytti vähän yllättyneeltä. Ilmeisesti aktiivisuuteni sidosryhmäyhteistyössä tekin häneen vaikutuksen?) Olimme toki itsekin yllättyneitä, että olimme sittenkin löytäneet oikean paikan, ja puuskutuksemmekin loppui jo vartin päästä.

Saatoimme siis aloittaa ryhmätyöskentelyn sekaryhmissä (siis ihan oudossa porukassa!), vanhalla kunnon Learning Cafe -menetelmällä. Kolme ryhmää kiersi kolmessa eri pisteessä pohtimassa oppimisympäristöihin liittyviä aiheita, ja jokainen ryhmä esitteli lopulta yhdestä aiheesta syntyneet ajatukset. Jossain vaiheessa menetin ajan ja paikan tajun (vaikka näkymät Hervannan takametsiin olivatkin huikeat), sillä keskustelimme sujuvasti kaikille kampuksille tutuista asioista, kuten erilaisista oppimistyyleistä, monenlaisista oppijoista, opintojen etenemisestä, opetusmenetelmistä ja sen sellaisista. Emme olleetkaan tulleet eri planeetalle, ja myös aikavyöhyke oli pysynyt samana! (Saattoiko mahdollisuus nykyistä syvempään yhteistyöhön olla siis sittenkin olemassa?)

Niinpä vain selvisimme tuostakin taipaleesta! Yhtä kokemusta rikkaampana ihailenkin nyt työhuoneeni ikkunasta takametsien sijaan Pinni B:n ja Päätalon välistä kulkuputkea. Ehkä sellainen menee joku päivä Hervantaan saakka, ja mikä ettei Kaupin kautta!

Hanna Nurmi

Kielikeskuksen opintokoordinaattori

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *