Käytäntöjä kohti tulevaisuutta – opintojakso kestävästä kehityksestä

Kestävä kehitys on vakiintunut ja laajalle levinnyt sanapari kuvaamaan vastuullisuuteen pyrkivää ja tulevaisuuteen katsovaa poliittis-hallinnollista lähestymistapaa. Käsite on saanut osakseen myös kritiikkiä, joka kohdistuu usein kolonialistisen kehitysparadigman kyseenalaistamattomuuteen. Toisaalta myös kestävyyden ajatusta voidaan tarkastella kriittisesti: onko pysyvyyteen ja muuttumattomuuteen viittaava kestävyys sopiva termi kuvaamaan toivotunlaista toimintaa aikana, jolloin sekä materiaaliset elämän perusteet, että niiden myötä yhteiskunnalliset rakenteet ovat keskellä valtavaa muutosta?

Naomi Klenin muutaman vuoden takaisen ilmastonmuutosta ja kapitalismia käsittelevän hittiteoksen nimi Tämä muuttaa kaiken kuvaa hyvin muutoksen keskeisyyttä ja sen ajattelun välttämättömyyttä, samoin kuin Hanna Nikkasen ja Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoiden tämänsyksyisen Hyvän sään aikana -teoksen alaotsikko Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken? Harppauksin etenevän ilmaston lämpenemisen ja monien muiden yhteiskunnallisten ympäristömuutosten keskellä on kysyttävä, onko kestävyyden haikaileminen enää mielekästä vai kiinnittääkö se toiminnan ja toimijat toivottomasti tavoittelemaan muuttumattomuutta, varmuutta ja ennakoitavuutta. Voidaanko kestävyyden nimissä pyrkiä jopa pitämään kiinni jostain sellaisista olemassa olevista toiminta- ja ajatusmalleista, jotka eivät järkähtämättömyydessään lopulta auta elinkelpoisten yhteiskuntien hahmottelussa ennakoimattomassa tulevaisuudessa?

Tämän vuotisella Kestävän kehityksen käytäntöjä -kurssilla kestävyyttä, muutosta ja tulevaisuutta lähestytään talouden toisinajattelun ja -tekemisen kautta. Vakiintunut malli kestävästä kehityksestä jakaa ilmiön kolmeen – ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen – mutta näiden rajanvetojen sijaan kurssilla tullaan tarkastelemaan inhimillistä toimintaa ja vuorovaikutusta (myös ei-inhimillisen kanssa) kokonaisvaltaisina keskinäisriippuvuuksina talouden termejä haltuun ottaen. Kurssin pohjana toimii J. K. Gibson-Grahamin, Jenny Cameronin ja Stephen Healyn vuonna 2013 julkaistu Take Back the Economy, jonka suomennos Elävä talous julkaistaan Vastapainon kustantamana syksyllä 2018. Teos on käytännönläheinen ja havainnollinen opas, jonka tavoitteena on herätellä kyseenalaistamaan totunnaisia käsityksiä taloudesta ja määritellä sen keskeisiä ulottuvuuksia – työtä, liiketoimintaa, markkinoita, omistamista ja sijoittamista – uudelleen. Elävä talous perustuu J. K. Gibson-Grahamin sekä Community Economies Research Networkin (CERN) monivuotiselle teoreettiselle ja empiiriselle työlle feministisen taloustieteen, poststrukturalismin ja toimintatutkimuksen parissa.

Elävän talouden lähestymistapa auttaa näkemään talouden moninaisena käytäntöjen ja suhteiden kudelmana, jossa avautuu myös monia ennen havaitsemattomia toiminnan tiloja. Esimerkiksi työn tarkastelu palkkatyön ohessa erilaisina toimeentuloa ja hyvinvointia tuottavina tavoitteellisen toiminnan muotoina kotitöistä hoivaan ja vapaaehtoistyöhön voi avata mahdollisuuksia hahmottaa sekä omaa arkista toimintaa, että yhteiskuntien sosio-ekologista järjestymistä uusista näkökulmista. Tämä eletty talous on sitä, johon osallistutaan päivittäin – ja jonka tuottamiseen ja muokkaamiseen samalla otetaan osaa. Tällä käsitteellisellä haltuunotolla on mahdollista luoda tilaa monenlaisille arkisille ja kokemuksellisille talouden tietämisen tavoille ja purkaa niitä hierarkioita ja arvostuksia, joita totunnainen talouspuhe kantaa mukanaan.

Moninainen talous ei kuitenkaan sisällä vain toivottavia – esimerkiksi kestävän kehityksen kehykseen istuvia – talouden suhteita ja käytäntöjä, vaan yhtä lailla esimerkiksi orjuus, maakaappaukset ja keinottelu ovat osa taloutta. Moninaisuuden havainnoimisen lisäksi teos ja sen myötä Kestävän kehityksen käytäntöjä -kurssi pyrkiikin herättämään keskustelua talouden etiikasta eli niistä neuvotteluista, joita toimeentulon ja hyvinvoinnin tuottamiseen ja jakamiseen sisältyy. Näiden eettisten talouden neuvottelujen lähtökohtana on erilaisten elämää ylläpitävien keskinäisriippuvuuksien näkyväksi tekeminen. Näin talous kytkeytyy vahvasti sekä ei-inhimillisen luonnon prosesseihin, että mitä erilaisimpiin ihmisten keskinäisiin suhteisiin – eli juuri niihin kysymyksiin, joita kestävän kehityksen käsitteenkin kautta on jo vuosikymmeniä pohdittu.

Tervetuloa mukaan Kestävän kehityksen käytäntöjä -kurssille avartamaan ajattelua taloudesta, ihmisestä ja yhteiskunnasta sekä hahmottelemaan elinkelpoisia tulevaisuuksia planetaaristen muutosten aikakaudella. Kurssin ilmoittautuminen on avoinna NettiOpsussa 15.1. saakka, ja se on tarjolla myös avoimen yliopiston opiskelijoille.

Pieta Hyvärinen
Tutkija ja kestävän kehityksen käytäntöjä -kurssin opettaja

Yliopisto tuki lahjoituksella luonnon monimuotoisuutta

Vuosi sitten kampuksillamme kävi kuhina. Vanhat tulostimet ja monitoimilaitteet kerättiin pois ja tilalle tuotiin yhteiskäyttöiset monitoimilaitteet. Kaapeista ja laatikoista kaivettiin värikasetteja, joita oli hankittu varastoon. Kaseteista tuli tarpeettomia, sillä niitä oli erilaisia, eivätkä kaikki käyneet uusiin laitteisiin. Mitä tehdä kymmenille käyttökelpoisille, mutta pian vanheneville värikaseteille?

Ympäristökoordinaattori otti yhteyttä Tampereen Ekokumppaneihin, joilla on kokemusta, jos jonkinlaisista ympäristö- ja kierrätysprojekteista. Yliopisto päätti lahjoittaa värikasetit Ekokumppaneille, joka puolestaan lupasi käyttää kaseteista saatavan tuoton lyhentämättömänä hyönteishotellien rakennuttamiseen.

Hyönteishotellit suunnitteli Tampereen luonnontieteellisen museon amanuenssi Tomi Kumpulainen ja ne rakennettiin Ikaalisten nuorten työpajassa.

Mikä ihmeen hyönteishotelli?

Hyönteishotelli on paikka, jossa erilaiset ötökät voivat yöpyä, kehittyä ja talvehtia. Hyönteiset ovat tärkeitä pölyttäjiä, mutta etenkin kaupunkiympäristössä hyönteisten tarvitsemia luonnonkukkalaikkuja ja lahopölkkyjä on vähän. Hyönteishotellit helpottavat hyönteisten asuntopulaa.

Tulostinkasettien tuotolla hankittiin ensin 50 hyönteishotellia, jotka Villi Vyöhyke ry sijoitti puistoihin eri puolille Tamperetta. Kuluvalla viikolla Ekokumppanit jakoi Reilu Rieha -tapahtumassa 100 hyönteishotellia kaupunkilaisille. Hyönteishotellin saaneita ohjeistettiin kiinnittämään hotellit heti puuhun tai muuhun sopivaan paikkaan, sekä lähettämään valokuva paikasta Facebook-sivulle.

Myös Tampereen korkeakoulut saivat hyönteishotelleja. Niitä löytyy yksi jokaiselta kampukselta. Tampereen yliopiston keskustakampuksen hyönteishotelli on Kalevantien ja Pinni A:n välisessä puistikossa. Muiden kampusten hyönteishotellien sijaintipaikat eivät olleet vielä tätä kirjoitettaessa tiedossa.

Saana Raatikainen
Tampereen yliopiston ympäristökoordinaattori