Sähköpyörä tiimityöskentelyllä

Kasvatustieteiden tiedekunnan luokanopettajaopinnoissa on mahdollisuus valita sivuaineeksi monimateriaalisen käsityön opintokokonaisuus, joka on laajuudeltaan 25 opintopistettä. Kokonaisuus muodostuu useista kursseista, kuten teknologiakasvatuksesta, käsityömuotoilusta ja käsityöilmaisusta. Keväällä toteutetun teknologiakasvatuksen kurssin aluksi saimme tehtävänannoksi rakentaa tavarankuljetukseen tarkoitettu sähköavusteinen polkupyörä. Kaikki kurssille osallistuvat henkilöt osallistuivat yhden yhteisen pyörän ideointiin, suunnitteluun, valmistukseen sekä työskentelyn dokumentointiin.

Aloitimme projektin pyörän ja kuljetussysteemin ideoimisella. Punnitsimme yhdessä erilaisia kuljetusratkaisuja, kuten edessä kahden etupyörän välissä olevaa laatikkoa tai perässä vedettävää kärryä. Lopulta päädyimme peräkärry ratkaisuun. Kuljetuslaatikko rakennettiin vanerista ja se kiinnitettiin metalliputkista hitsatun kehikon päälle. Kehikkoon kiinnitimme aisan, joka yhdistää kuljetuslaatikon polkupyörään. Käsittelimme kuljetuslaatikon siten, että se kestää erilaisia sääolosuhteita, ja suljettavan kannen vuoksi tavarankuljetus on mahdollista myös sadesäällä.

Varsinaista pyörää varten purimme vanhoja polkupyöriä, koska projektissa pyrittiin hyödyntämään kierrätysmateriaaleja. Puretuista osista uudelleen rakensimme pyörän, jonka pintakäsittelimme turkoosin väriseksi. Myös pyörän sekä peräkärryn renkaat käsiteltiin väriteeman mukaisiksi. Pyörään asennettiin moottori, jonka myötä kuljetuspyörällä on kevyt polkea myös painava lasti kyydissä.

Opimme projektin aikana monia hyvin erilaisia asioita. Saimme kaikki tietoja ja taitoja polkupyörien rakenteeseen ja huoltamiseen liittyen. Opimme yhteistyötaitoja, kuten toisten mielipiteiden huomioimista ja kompromissien tekoa. Lisäksi opimme, kuinka käsityön opetuksen ei tarvitse olla yksin oman työn parissa puurtamista vaan käsitöissä voidaan toteuttaa yhteisöllisiä projekteja, jotka hyödyttävät koko yhteisöä.

Katso video projektista.

Projektissa olivat mukana: Jere Riekkinen, Anniina Halonen, Faruk Nazeri, Senja Helenius, Teemu Alajoki, Siiri Tiilikka, Salla Kukko, Saija Kulha, Aino-Inkeri Vyyryläinen, Marjaana Savonen sekä Adeliina Telkki.

Muovi päivän polttavana puheenaiheena – tilaisuus 17.4 Tampereen yliopistolla

Millainen on muovin kiertokulku Suomessa? Minkälainen ongelma mikromuovi on Suomen vesistöissä? Kuinka voimme toimia muovijätteen vähentämiseksi ja miten muovia tulisi kierrättää? Mitä Suomessa tapahtuu kierrätetylle muoville?

Aivoriihi Kestävän kehityksen käytäntöjä- kurssin ryhmätyötä suunnitellessa laittoi minut ja ryhmäni kysymään näitä kysymyksiä. Meillä on suuri huoli muovista ympäristöä kuormittavana tekijänä ja haluaisimme kantaa kortemme kekoon muovijätteen vähentämiseksi. Se, miten toimia kestävästi muovin kuluttajana ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Huomasimme, että tarvitsemme lisää tietoa muovista ja sen kierrätyksestä täällä Suomessa. Päätimme järjestää kaikille avoimen Muovi päivän polttavana puheenaiheena- tilaisuuden, jossa asiantuntijat pyrkivät avaamaan kysymyksiämme. Tilaisuus pidetään tiistaina 17.4. klo 16.15-17.15 Linna-rakennuksen 5. kerroksessa tilassa 5026-5027.

Pelkästään Suomessa muovijätettä syntyy vuosittain hurjat 140 000 tonnia (Pokka 2016). Luonnollisesti muovijäte on suuri ympäristöhaaste maailmalaajuisesti. Se muun muassa täyttää yhä laajenevia kaatopaikkoja, valtaa vesistöjä ja päätyy eläinten elimistöön.

Muovi ympäristöhaittana on huolestuttanut monen tavallisen tallaajan, ja muovittomat ratkaisut ovat alkaneet nostaa päätään. Itsekin pyrin valitsemaan muovin sijasta usein muita materiaaleja. Muovipusseja en osta ja elmukelmua korvaava mehiläisvahakelmukin löytyy keittiöstäni. Maailmassa on kuitenkin jo nyt niin paljon muovia, että olen herännyt ajatukseen, ettei sen välttäminen ole ehkä kuitenkaan aina paras vaihtoehto.

Muovi materiaalina on hyödyllinen moneen käyttötarkoitukseen, koska se on kestävä, kevyt ja helppo muokata. Muovi on mahdollistanut muun muassa puhtaan veden kuljettamisen, elintarvikkeiden hygieenisyyden ja lääketieteellisiä innovaatioita. Se on läsnä monessa yhteiskunnan kannalta elintärkeissä toiminnoissa. (Muoviteollisuus ry). ”Aika usein muovi on erinomainen, paras ja ekologisin vaihtoehto” sanoo Jukka Seppälä Ylen uutisissa (YLE 2015). Muoviteollisuus ry:n mukaan fossiilisten polttoaineiden kulutus voi vähentyä ja uusiutuvaa energiaa voi käyttää maksimaalisesti nimenomaan, jos suositaan muovia. (Muoviteollisuus ry).

Muovi on kaiken kaikkiaan sekä hyvä että hankala materiaali, koska se kestää. (Leeson 2016). Muovi nimittäin säilyy maapallolla vuosikausia. Pelkästään muovipussin hajoaminen luonnossa kestää 100-500 vuotta (UNRIC 2015).  Muovi on ja siitä tehdään kestävyydestään huolimatta kuitenkin usein kertakäyttötavaraa. 95 prosenttia pakkausmuovista käytetään vain kerran ennen kuin se heitetään pois (Pokka 2016). Miksi? Juuri kestävyys loppupeleissä mahdollistaa myös sen, että muovia voi kierrättää ja käyttää uudestaan monta kertaa (Muoviteollisuus ry).

Olemassa olevan muovin maksimaalinen hyödyntäminen näyttäisi siis olevan kaiken A ja O ympäristön hyvinvoinnille. Haasteeksi nousee se, miten kerätä kaikki muovi kierrätykseen (Muoviteollisuus ry). Tällöin hyvä jätehuolto nousee avainasemaan. Jätehuoltoa Suomessa kuvaillaan esimerkilliseksi, mutta silti moni kuluttaja -itse mukaan lukien- on ymmällään sen suhteen, miten muovia tulisi kestävästi lajitella ja kierrättää.

Ei ihme, että muovi puhuttaa, sillä sitä on kaikkialla- niin hyvässä kuin pahassa. Muovi puhuttaa polttavasti myös Tampereen yliopistolla tiistaina 17.4.2018. Luennolla puhuvat mikromuovitutkija Samuel Hartikainen Itä-Suomen yliopistosta, Suomen Uusiomuovi Oy:n toimitusjohtaja Vesa Soini sekä VTT:n tutkija Satu Pasanen. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Luento sisältää keskusteluosion, jossa on mahdollista kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä. Lisäksi voit jakaa omat muovinkierrätykseen ja muovittomuuteen liittyvät vinkkisi. Tervetuloa tiistaina 17.4. klo 16.-15-17.15 Tampereen yliopiston Linna- rakennuksen 5. kerroksen tilaan 5026-5027!

Erika Kallio

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston opiskelija ja suorittaa parhaillaan Kestävän kehityksen käytäntöjä -opintojaksoa

LÄHTEET:

Leeson, Graig. 2016. A Plastic Ocean.

Leppävuori, Anna. Yle. 27.11.2015. Ympäristöongelma muovi saattaa ollakin ”arvokkaimpia raakaöljyn käyttökohteita” Viitattu 11.4.2018. https://yle.fi/uutiset/3-8478737

Muoviteollisuus ry. Muovi ja ympäristö. Viitattu 11.4.2018. https://www.plastics.fi/fin/muovitieto/muovit_ja_ymparisto/

Muoviteollisuus ry. Muovit ovat monipuolinen materiaaliryhmä. Viitattu 11.4.2018. http://www.plastics.fi/fin/muovitieto/muovit/

Pokka, Hannele. 11.4.2016. Mitä tehdä muoville? Ympäristöministeiö. Viitattu 11.4.2018. http://www.ym.fi/fi-FI/Ministerio/Organisaatio/Virkamiesjohto/Pokan_mietteet/Mita_tehda_muoville(38834)

UNRIC 25.5.2015. 25 minuuttia kädessä, 500 vuotta luonnossa. Suomen YK-liitto. Viitattu 11.4.2018. http://www.ykliitto.fi/uutiset-ja-tiedotus/uutisarkisto/25-minuuttia-kadessa-500-vuotta-luonnossa?language=sv

Tampereen yliopiston viimeinen kestävän kehityksen raportti valmistui

Kestävän kehityksen työryhmä kokosi yliopiston kestävän kehityksen raportin viimeistä kertaa. Raporttiin on koottu tietoa tunnusluvuista, joita yliopistossa on seurattu vuosien ajan. Loppuun on koottu työryhmän tunnistamat kehittämistavoitteet.

Tampereen yliopistossa työ ympäristövaikutusten vähentämiseksi käynnistyi opiskelijoiden aloitteesta ekokampusprojektina vuonna 1996. Kymmenessä vuodessa projekti sulautui osaksi yliopiston hallintoa ja palveluita. Ympäristötavoitteet muuttuivat kestävän kehityksen tavoitteiksi ja opetuksen ja tutkimuksen rooli kestävän kehityksen edistämisessä sai yhä enemmän painoarvoa.

Kiinteistöihin liittyvien ympäristönnäkökohtien hallinta ja seuranta on vuosien saatossa muodostunut rutiiniksi. Esimerkiksi energianhallinta on säännöllistä kehittämistyötä, jota tehdään yhteistyössä kiinteistönomistajan, yliopiston, energia-asiantuntijoiden sekä kiinteistöhuollon kanssa. Silti myös yliopistoyhteisön jäsenet vaikuttavat edelleen veden- ja sähkönkulutukseen. Esimerkiksi suurta osaa valaistuksesta ohjataan yhä perinteisin valokatkaisimin.

2010-luvulla yliopisto sitoutui uusiutuvan energian hankintaan ja myös vuonna 2017 kaikki yliopiston ostama sähkö tuotettiin uusiutuvalla energialla. Puolet siitä oli suomalaista tuulivoimaa. Energiatehokkuuden huomioiminen uuden Arvo2 rakennuksen suunnittelussa ja laitehankinnoissa näkyy. Vaikka kulutusseurannan piirissä on nyt enemmän tiloja kuin vuonna 2015, sähkönkulutus ei ole noussut merkittävästi. Arvon katolle on myös sijoitettu 187 aurinkopaneelia, joiden tuottama sähkö syötetään suoraan kiinteistön käyttöön. Vaikka se ei ole kiinteistön sähkönkulutuksesta kuin murunen, on se osa muutosta, jossa rakennukset nähdään pelkän kulutuksen sijaan myös potentiaalisina energiantuotannon paikkoina.

Pitkäaikaisen seurannan mittareista suurin muutos on tapahtunut paperinkulutuksen vähenemisessä. 2000-luvun alussa yliopisto hankki valkoista A4 kopiopaperia jopa yhdentoista Näsinneulan verran vuodessa. Vuonna 2017 hankitusta kopiopaperista olisi saanut 3,4 Näsinneulan korkuista pinoa.

Tampereen yliopiston tahtotilana on ollut kouluttaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia. Kestävän kehityksen sisältöjä koulutusohjelmissa onkin arvioitu jo kahdella opetussuunnitelmakaudella. Tätä työtä on silti edelleen kehitettävä. Kestävän kehityksen osaamista on avattava nykyistä enemmän ja yksi mahdollisuus olisi pohtia kestävän kehityksen osaamista YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitteen kautta. Myös yliopistossa tehtävää tutkimusta olisi mielenkiintoista arvioida näitä globaaleja tavoitteita vasten.

Yli 20-vuotta jatkunut työ ympäristövaikutusten vähentämiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi jatkuu varmasti myös tulevassa yliopistossa.

Tampereen yliopiston kestävän kehityksen raportti vuodelta 2017

Käytäntöjä kohti tulevaisuutta – opintojakso kestävästä kehityksestä

Kestävä kehitys on vakiintunut ja laajalle levinnyt sanapari kuvaamaan vastuullisuuteen pyrkivää ja tulevaisuuteen katsovaa poliittis-hallinnollista lähestymistapaa. Käsite on saanut osakseen myös kritiikkiä, joka kohdistuu usein kolonialistisen kehitysparadigman kyseenalaistamattomuuteen. Toisaalta myös kestävyyden ajatusta voidaan tarkastella kriittisesti: onko pysyvyyteen ja muuttumattomuuteen viittaava kestävyys sopiva termi kuvaamaan toivotunlaista toimintaa aikana, jolloin sekä materiaaliset elämän perusteet, että niiden myötä yhteiskunnalliset rakenteet ovat keskellä valtavaa muutosta?

Naomi Klenin muutaman vuoden takaisen ilmastonmuutosta ja kapitalismia käsittelevän hittiteoksen nimi Tämä muuttaa kaiken kuvaa hyvin muutoksen keskeisyyttä ja sen ajattelun välttämättömyyttä, samoin kuin Hanna Nikkasen ja Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijoiden tämänsyksyisen Hyvän sään aikana -teoksen alaotsikko Mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken? Harppauksin etenevän ilmaston lämpenemisen ja monien muiden yhteiskunnallisten ympäristömuutosten keskellä on kysyttävä, onko kestävyyden haikaileminen enää mielekästä vai kiinnittääkö se toiminnan ja toimijat toivottomasti tavoittelemaan muuttumattomuutta, varmuutta ja ennakoitavuutta. Voidaanko kestävyyden nimissä pyrkiä jopa pitämään kiinni jostain sellaisista olemassa olevista toiminta- ja ajatusmalleista, jotka eivät järkähtämättömyydessään lopulta auta elinkelpoisten yhteiskuntien hahmottelussa ennakoimattomassa tulevaisuudessa?

Tämän vuotisella Kestävän kehityksen käytäntöjä -kurssilla kestävyyttä, muutosta ja tulevaisuutta lähestytään talouden toisinajattelun ja -tekemisen kautta. Vakiintunut malli kestävästä kehityksestä jakaa ilmiön kolmeen – ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen – mutta näiden rajanvetojen sijaan kurssilla tullaan tarkastelemaan inhimillistä toimintaa ja vuorovaikutusta (myös ei-inhimillisen kanssa) kokonaisvaltaisina keskinäisriippuvuuksina talouden termejä haltuun ottaen. Kurssin pohjana toimii J. K. Gibson-Grahamin, Jenny Cameronin ja Stephen Healyn vuonna 2013 julkaistu Take Back the Economy, jonka suomennos Elävä talous julkaistaan Vastapainon kustantamana syksyllä 2018. Teos on käytännönläheinen ja havainnollinen opas, jonka tavoitteena on herätellä kyseenalaistamaan totunnaisia käsityksiä taloudesta ja määritellä sen keskeisiä ulottuvuuksia – työtä, liiketoimintaa, markkinoita, omistamista ja sijoittamista – uudelleen. Elävä talous perustuu J. K. Gibson-Grahamin sekä Community Economies Research Networkin (CERN) monivuotiselle teoreettiselle ja empiiriselle työlle feministisen taloustieteen, poststrukturalismin ja toimintatutkimuksen parissa.

Elävän talouden lähestymistapa auttaa näkemään talouden moninaisena käytäntöjen ja suhteiden kudelmana, jossa avautuu myös monia ennen havaitsemattomia toiminnan tiloja. Esimerkiksi työn tarkastelu palkkatyön ohessa erilaisina toimeentuloa ja hyvinvointia tuottavina tavoitteellisen toiminnan muotoina kotitöistä hoivaan ja vapaaehtoistyöhön voi avata mahdollisuuksia hahmottaa sekä omaa arkista toimintaa, että yhteiskuntien sosio-ekologista järjestymistä uusista näkökulmista. Tämä eletty talous on sitä, johon osallistutaan päivittäin – ja jonka tuottamiseen ja muokkaamiseen samalla otetaan osaa. Tällä käsitteellisellä haltuunotolla on mahdollista luoda tilaa monenlaisille arkisille ja kokemuksellisille talouden tietämisen tavoille ja purkaa niitä hierarkioita ja arvostuksia, joita totunnainen talouspuhe kantaa mukanaan.

Moninainen talous ei kuitenkaan sisällä vain toivottavia – esimerkiksi kestävän kehityksen kehykseen istuvia – talouden suhteita ja käytäntöjä, vaan yhtä lailla esimerkiksi orjuus, maakaappaukset ja keinottelu ovat osa taloutta. Moninaisuuden havainnoimisen lisäksi teos ja sen myötä Kestävän kehityksen käytäntöjä -kurssi pyrkiikin herättämään keskustelua talouden etiikasta eli niistä neuvotteluista, joita toimeentulon ja hyvinvoinnin tuottamiseen ja jakamiseen sisältyy. Näiden eettisten talouden neuvottelujen lähtökohtana on erilaisten elämää ylläpitävien keskinäisriippuvuuksien näkyväksi tekeminen. Näin talous kytkeytyy vahvasti sekä ei-inhimillisen luonnon prosesseihin, että mitä erilaisimpiin ihmisten keskinäisiin suhteisiin – eli juuri niihin kysymyksiin, joita kestävän kehityksen käsitteenkin kautta on jo vuosikymmeniä pohdittu.

Tervetuloa mukaan Kestävän kehityksen käytäntöjä -kurssille avartamaan ajattelua taloudesta, ihmisestä ja yhteiskunnasta sekä hahmottelemaan elinkelpoisia tulevaisuuksia planetaaristen muutosten aikakaudella. Kurssin ilmoittautuminen on avoinna NettiOpsussa 15.1. saakka, ja se on tarjolla myös avoimen yliopiston opiskelijoille.

Pieta Hyvärinen
Tutkija ja kestävän kehityksen käytäntöjä -kurssin opettaja

Yliopisto tuki lahjoituksella luonnon monimuotoisuutta

Vuosi sitten kampuksillamme kävi kuhina. Vanhat tulostimet ja monitoimilaitteet kerättiin pois ja tilalle tuotiin yhteiskäyttöiset monitoimilaitteet. Kaapeista ja laatikoista kaivettiin värikasetteja, joita oli hankittu varastoon. Kaseteista tuli tarpeettomia, sillä niitä oli erilaisia, eivätkä kaikki käyneet uusiin laitteisiin. Mitä tehdä kymmenille käyttökelpoisille, mutta pian vanheneville värikaseteille?

Ympäristökoordinaattori otti yhteyttä Tampereen Ekokumppaneihin, joilla on kokemusta, jos jonkinlaisista ympäristö- ja kierrätysprojekteista. Yliopisto päätti lahjoittaa värikasetit Ekokumppaneille, joka puolestaan lupasi käyttää kaseteista saatavan tuoton lyhentämättömänä hyönteishotellien rakennuttamiseen.

Hyönteishotellit suunnitteli Tampereen luonnontieteellisen museon amanuenssi Tomi Kumpulainen ja ne rakennettiin Ikaalisten nuorten työpajassa.

Mikä ihmeen hyönteishotelli?

Hyönteishotelli on paikka, jossa erilaiset ötökät voivat yöpyä, kehittyä ja talvehtia. Hyönteiset ovat tärkeitä pölyttäjiä, mutta etenkin kaupunkiympäristössä hyönteisten tarvitsemia luonnonkukkalaikkuja ja lahopölkkyjä on vähän. Hyönteishotellit helpottavat hyönteisten asuntopulaa.

Tulostinkasettien tuotolla hankittiin ensin 50 hyönteishotellia, jotka Villi Vyöhyke ry sijoitti puistoihin eri puolille Tamperetta. Kuluvalla viikolla Ekokumppanit jakoi Reilu Rieha -tapahtumassa 100 hyönteishotellia kaupunkilaisille. Hyönteishotellin saaneita ohjeistettiin kiinnittämään hotellit heti puuhun tai muuhun sopivaan paikkaan, sekä lähettämään valokuva paikasta Facebook-sivulle.

Myös Tampereen korkeakoulut saivat hyönteishotelleja. Niitä löytyy yksi jokaiselta kampukselta. Tampereen yliopiston keskustakampuksen hyönteishotelli on Kalevantien ja Pinni A:n välisessä puistikossa. Muiden kampusten hyönteishotellien sijaintipaikat eivät olleet vielä tätä kirjoitettaessa tiedossa.

Saana Raatikainen
Tampereen yliopiston ympäristökoordinaattori

Hiljenny hetkeksi ja kohtaa luonto kaupungissa

Se, että ihmisiä saadaan liikkeelle luontoon, on aina hyvä asia. Vielä parempaa on, jos liikkumisen kautta tapahtuu kasvamista ja kannustusta kestävämpiin elämäntapoihin. PyhiinvaellusTampere -hanke tarjoaa yli 20 pyhiinvaellusreittiä eri puolilla Tampereen kaupunkia. Valikoimassa on myös ”Opiskelijan pyhiinvaellus”, joka suuntautuu Tampereen yliopiston keskustakampuksen, Sorsapuiston ja Kalevankankaan ympäristöön. Reitit käsittävät paitsi kirkkoja ja hautausmaita myös paljon Tampereen kulttuurihistoriaa, veisto- ja ympäristötaidetta sekä luontokohteita, kuten koskea, harjua, metsää ja järviä. Vaellusreittien tarkoituksena on liikuttaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti: fyysisesti, henkisesti, hengellisesti, ekologisesti ja yhteiskunnallisesti.

Kristillisessä perinteessä pyhiinvaellus on vertauskuva, jota käytetään ihmisen elämänmatkasta ja laajemmin koko kirkon maallisesta vaelluksesta. Pyhiinvaellus on kokonaisvaltaista: sekä ruumis että mieli ovat liikkeessä. Kuten matkat yleensä, lyhyetkin vaellukset tarjoavat irtioton arjesta. Tällöin moni asia alkaa kirkastua: etäämpää näkee joskus paremmin lähelle. Samalla saadaan virkistymisen kautta voimia arkeen.

Ruumis on vaeltajan viisas ystävä ja matkakumppani. PyhiinvaellusTampere -hanke rohkaisee ihmistä avaamaan kaikki aistinsa vaeltaessaan. Samalla kun vaeltajan ruumis alkaa levätä, kehollinen havainnointi vie huomaamatta sisäiseen vuoropuheluun oman elämän kanssa.  Rosoisesta kivestä, veden virtauksesta tai puun karheasta pinnasta alkaakin nousta esiin jotakin itselle merkityksellistä.

Pyhiinvaellus on yksi mystiikan ja hartauselämän muoto. Siinä on kyse keskittymisestä, vetäytymisestä, irtautumisesta. Myös luonnolla on tärkeä osa. Ympäristö ei ole kaunis lavaste, vaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti läsnäolijoihin.  Vaellettaessa elämä pelkistyy olennaiseen. Tietty perusrytmi palvelee ihmistä, ja säännöllinen rytmi pysähtymisineen (katselu, kuuntelu, koskettelu, mietiskelyvirikkeet) tekee matkasta vielä kokonaisvaltaisempaa.

Yhteys luontoon liittää pyhiinvaellukset ympäristökasvatukseen. Olennainen tekijä sille, että ihmiselle voi syntyä kestävä suhde muuhun luontoon, on yhteyden kokeminen. Sään armoilla oleminen voi vahvistaa kokemusta siitä, että ihminen ei hallitse kaikkea, vaan on luonnosta riippuvainen. Perille päästyään moni vaeltaja kokee, että hänestä, pienestä olennosta, on pidetty huolta. Pyhiinvaellus herättää parhaimmillaan kiitollisuuden, yhteenkuuluvuuden ja riippuvuuden tunteita.

Ohjeet omatoimiseen vaellukseen:
Tutustu reitteihin PyhiinvaellusTampere -sivulla. Lataa ilmainen Nomadi-sovellus osoitteesta http://app.citynomadi.com. Hae sen jälkeen reitti hakusanalla ”pilgrim” ja valitse haluamasi reitti. Kun lataat reitin kännykkäsi muistiin i-nappulasta, pääset vaeltamaan off line -tilassa.

Risto Korhonen, yliopistopastori

Lisätietoa:
Kirkon ilmasto-ohjelma
Kirkon ympäristödiplomi ja ympäristötietoa
Elonheimo, Kalle: Pieni pyhiinvaelluskirja. Kirjapaja.
Tutkija ja pastori Panu Pihkala: ympäristökasvatuksen materiaalia Ekonisti-hankkeelle (2009, 2011) sekä Luonto ja Raamattu – kristillisen ympäristökasvatuksen juurilla (LK-kirjat, 2010).

Kestävän kehityksen haasteet ja uudelleen kerrotut tarinat

Yliopiston opiskelijoiden töitä kahdelta eri opintojaksolta on parhaillaan esillä Tampereen kaupungin virastotalon näyttelytilassa . Työt ovat esillä Puutarhakadun puoleisessa ikkunassa ja näyttely kestää 28.8. saakka.

Kestävän kehityksen johdantokurssilla opiskelijat perehtyivät kestävän kehityksen haasteisiin ja työstivät niistä parityönä postereita. Töissä nostetaan esiin ilmastonmuutokseen, kuluttamiseen ja ruokaan liittyviä haasteita: Millaisia sääennustuksia ja säähän liittyviä varoituksia tulevaisuus tuo ilmaston muuttuessa? Miten opiskelija tai meistä jokainen voi tehdä kestävämpiä kulutusvalintoja?

Monitieteisen kurssin opiskelijatyöt herättävät pohtimaan aikamme suuria haasteita. Toivottavasti ne herättävät myös virastotalolle kokouksiin kulkevien päättäjien huomion!

Postereiden lisäksi näyttelyssä on esillä käsityön keinoin uudelleen kerrottuja tarinoita suomalaisten käyttöesinemuotoilijoiden klassikoista. Luokanopettajaopiskelijoiden tulkinnat muotoilunklassikoista ovat paritöitä ja niissä on toteutettu perusopetuksen uuden opetussuunnitelman henkeä, kokeilemisen kulttuuria ja moniaistista suunnitteluprosessia. Työt on tehty kierrätysmateriaaleista. Kokeileva tekeminen ja kierrätysmateriaalien hyödyntäminen uusilla tavoilla ovat vastuullisen käsityökasvatuksen keskeisiä menetelmiä nyt ja tulevaisuudessa.

Opettajat
Kestävän kehityksen johdantojakso: Kirsi Salonen
Käsityömuotoilun projektikurssi: Miia Collanus ja Kari Kouhia

Lue lisää:
Kestävän kehityksen opinnoista

Uudelleen kerrotuista tarinoista

Kiinteistön omistajan näkökulma kampusten kestävyyteen

Suomen Yliopistokiinteistöt Oy (SYK) on perustettu vuonna 2009 ja yhtiö aloitti operatiivisen toimintansa kiinteistöissä vuoden 2010 alussa. Yhtiön omistaa Suomen valtio (1/3) ja 10 suomalaista pk-seudun ulkopuolista yliopistoa (2/3), mukaan lukien Tampereen yliopisto. Yliopistot ovat paitsi tärkeimmät asiakkaamme myös omistajamme. Yhtiön missiona on omistaa ja kehittää kansainvälisiä kampuksia osana elinvoimaisia yliopistokaupunkeja. Voit tutustua tarkemmin SYK:iin ja vastuullisuusraportointiimme vuoden 2016 vuosikertomuksestamme.

Energianhallinnasta kohti kattavaa kestävää kehitystä

Yhtiö on verrattain nuori ja alkuvuosina keskityimme perusprosessien käynnistämiseen sekä vanhojen rakennusten peruskorjaamiseen. Huolellisella korjaamisella haluamme varmistaa asiakkaillemme turvalliset ja terveelliset tilat. Nyt käynnistämisvaiheen jälkeen meillä on mahdollisuus viedä asioita eteenpäin vahvasti kestävän kehityksen näkökulmasta.

Kestävä kehitys on ollut mukana toiminnassamme integroituna kaikilla tasoilla alusta asti, mutta perisuomalaiseen tapaan olemme olleet vaatimattomia asian suhteen. Esimerkiksi energianhallintaan sekä oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyen lukeudumme alan edelläkävijöihin. Alla oleva kuva teksteineen kuvaa hyvin SYK:n vastuullisen ulottuvuuksia ja niiden limittymistä toisiinsa Triple Bottom Line -ajattelun mukaisesti.

Käytännön esimerkki

BREEAM on kansainvälinen rakennusten ympäristöluokitusjärjestelmä. Yksi konkreettinen kestävän kehityksen linjauksemme on, että tavoittelemme kaikissa merkittävissä uudis- ja perusparannushankkeissa BREEAM-järjestelmän arvosanaa ”Very Good”. Tampereen yliopiston kampuksella sijaitsevan Arvo 2-rakennuksen BREEAM hakuprosessi on parhaillaan käynnissä. Toinen tamperelainen BREEAM-luokiteltu rakennus löytyy Hervannasta TTY:n kampukselta. Kyseessä on Kampusareena. BREEAM-luokittelu ei yksistään tee rakennuksista autuaita, mutta se auttaa sisällyttämään kestävän kehityksen käytäntöjä ja näkökulmia rakennushankkeisiin.

Tulevaisuuden rakennukset

Nykyään kestävän kehityksen mukaiset rakennukset eivät ole enää harvinaisia erikoisuuksia poikkeuksellisen vihreämielisille ja rohkeille rakennuttajille. Päinvastoin, tekniikan ja osaamisen kehittyessä kestävän kehityksen mukaisista rakennuksista tulee kannattavia niin ekologisesta, sosiaalisesta kuin taloudellisestakin näkökulmasta. Edelläkävijyys ei kuitenkaan toteudu itsestään vaan se vaatii osallistujilta ennakkoluulotonta asennetta sekä kauaskatseista elinkaariajattelua ”pikavoittojen” tavoittelemisen sijaan. Yliopistoväellä ja SYK:llä on yhdessä erinomaiset lähtökohdat kauaskatseisten ja kestävien valintojen tekemiseen!

Jatkossa yhdessä yhä kestävämpää

Olemme tilanteessa, jossa kestävän kehityksen merkittävä edistäminen on mahdollista vain eri osapuolten tavoitteellisella yhteistyöllä. SYK haluaakin tiivistää yhteistyötään yliopistojen kanssa myös kestävän kehityksen asioissa. Tunnistamme vastuumme tulevaisuuden tekijöiden oppimisympäristöjen luojana ja siksi otamme kestävän kehityksen työhön mukaan myös opiskelijajärjestöt. On helppo uskoa, että me kampuksen eri toimijat jaamme yhteisen päämäärän toimintamme kestävyydestä. Kysymys onkin siitä, kuinka viemme asioita eteenpäin, jotta löydämme yhdessä oikeat polut kohti yhteistä päämäärää. Tule siis sinäkin mukaan!

Sinä

Mikä on sinun panoksesi kestävän kampuksen luomiseen?
Mikä sinua kiinnostaa tai onko sinulla ideoita kampusten kestävyyteen liittyen?

Ole rohkeasti yhteydessä!

Ari-Pekka Lassila, ympäristöinsinööri
Suomen Yliopistokiinteistöt Oy
ari-pekka.lassila@sykoy.fi

Sustainable Development Achievements in 2016

he higher education institutions in Tampere intensified their cooperation also in sustainable development issues. New course units from Tampere University of Technology and Tampere University of Applied Sciences were included in the sustainable development study module, and a fourth theme on the environment, ecology and technology was introduced.

The employees responsible for sustainable development in the Tampere universities wrote a joint article on their cooperation for an international journal and participated in the sustainable development symposium of the world’s universities held at MIT in Boston. The Sustainable Development Network (SuDeNet) established in 2016 furthers research cooperation in the field.

The construction of the new Arvo2 building was completed on the Kauppi campus. The design and construction of the building followed the principles of the BREEAM environmental certificate. For example, the building’s energy and water consumption, indoor air and the impact of traffic have been paid special attention. There are 187 solar panels on the roof and 252 parking places in the bike shelter.

The University conducted energy inspections in three facilities: the old part of Arvo, Linna and Virta. All three buildings were classified in energy class C, which meets the level required from new construction since 2012. Because the buildings are heated with district heating, the inspections did not include the renewable energy profitability estimate. However, the electricity bought by the University in 2016 was produced with hydroelectric and wind power.

Waste sorting improved in 2016 on both the Kauppi and main campus. The waste bins in the corridors and foyers take mixed waste and recycled carton, organic waste, and bottles and cans.

The amount of waste resulting from the University’s operations grew in 2016 when the activities on the Kauppi campus moved to the new Arvo building and the University stopped using two buildings and several offices in the hospital area. In addition, the amount of waste increased because some activities that were not previously included in waste monitoring started to be monitored. At the time of the removals, the University recycled many items of furniture and textiles.

In 2016, the consumption of A4 copying paper continued to decrease. Ten years ago, the amount of paper used at the University would have made nine piles as high as the Näsinneula observation tower. The copying paper bought in 2016 would only have made three piles as high as Näsinneula.

University of Tampere’s Sustainable Development Report 2016

Kestävän kehityksen raportti vuodelta 2016

For more information, please contact
Saana Raatikainen, environmental coordinator (saana.raatikainen(at)uta.fi)

Kierrätystarinoita yliopistolta

Yliopiston kestävän kehityksen käytäntöjä kurssin opiskelijat tutustuivat tänä keväänä Tampereen kierrätys- ja Työtoiminta ry:n tekstiilinkierrätyspaja Nextiiliin. Siellä käsiteltiin viime vuonna yli 100.000 kg kierrätykseen tuotua tekstiiliä. Nextiili kierrättää aiemmin jätteeksi joutuneen tekstiilimateriaalin uudelleen käyttöön. Samalla toiminta tukee työtä vailla olevien ihmisten työpolkuja, sillä tekstiilien lajittelu ja käsittely ovat käsityötä, joka sopii hyvin esimerkiksi kuntouttavaan työtoimintaan. Toiminta on kestävän kehityksen ytimessä, sillä se edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä luo matalan kynnyksen työmahdollisuuksia vaikeasti työllistyville. Lisäksi toiminnan tuloksena saadaan tuotteita myyntiin ja hyväntekeväisyyteen.

Yliopistollakin on vuosien saatossa kerätty ja kierrätetty monenlaista tavaraa. Vielä 2000-luvun alussa puhelinluettelot olivat keväisin haluttua tavaraa opiskelijoiden keskuudessa. Monilla oli jo käytössään matkapuhelin, mutta puhelinluettelo oli maksullinen pelkän matkapuhelinliittymän omistajalle. Kun yliopiston henkilökunnalle toimitettiin vuoden alussa uudet puhelinluettelot, edellisen vuoden luettelot koottiin rakennusten auloihin, josta opiskelijat kävivät niitä hakemassa.

Puhelinluetteloiden kierrätys loppui nopeasti, sillä luettelot kävivät tarpeettomiksi yhteystietojen siirtyessä internettiin. Sen sijaan kahvipussien keräys jatkuu edelleen. Vuonna 2013 Reilun kaupan korkeakoulun kannatustyöryhmä käynnisti yliopistolla kahvipussien keräyskampanjan. Vuoden aikana kahvipusseja kertyi noin 2.300 kpl ja ne lahjoitettiin Ahjolan kansalaisopiston ja Nekalan maahanmuuttajatyöpajan käsityöläisille. Kahvipusseja kerätään nyt kierrätyshuoneessa.

Kierrätyshuone on yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan käytössä oleva tila, jonne voi tuoda tai ottaa mukaansa hyväkuntoista käyttötavaraa, vaatteita ja kenkiä. Yliopistolla toimiva luomuruokapiiri kerää huoneessa puhtaita ja ehjiä kananmunakennoja toimitettavaksi kananmunien tuottajalle.

Kirjat ne yliopistolla vasta kiertävätkin! Eri kiinteistöissä olevien kierrätyskirjahyllyjen kautta kulkee vuosittain valtava määrä kirjoja ja lehtiä lastenkirjoista tieteellisiin julkaisuihin ja matkaoppaista erikielisiin aikakauslehtiin. Kierrätyskirjahyllyt ovat kaikkien yliopistolla asioivien käytössä.

Moni muukin yliopiston käytössä ollut tavara tai kaluste on löytänyt uuden käyttäjän. Tällä hetkellä tarpeettomaksi jää yhä enenevässä määrin muovisia toimistomappeja. Mitähän uusiokäyttöä niille löytyisi?

Saana Raatikainen, yliopiston ympäristökoordinaattori