MITEN MENI: Opiskelijoiden loppuhuomioita

 ******************************************************************************************

”Hyvinvointiin vaikuttamisen interventiokurssi oli kokonaisuutena hyvä ja monipuolinen oppimiskokemus. Kurssilla toteutettiin Problem Based Learning -oppimismetodia ja pääsimme käytännössä suunnittelemaan interventiota yhteistyössä todellisen asiakkaan kanssa.”

Hyvinvointiin vaikuttamisen interventiokurssi oli kokonaisuutena hyvä ja monipuolinen oppimiskokemus. Kurssilla toteutettiin Problem Based Learning -oppimismetodia ja pääsimme käytännössä suunnittelemaan interventiota yhteistyössä todellisen asiakkaan kanssa. Lähtökohtana oli asiakkaan tarpeet, mutta meillä oli ryhmänä vapaat kädet suunnitella kolme erilaista interventiomahdollisuutta ja miettiä mahdollisia interventioskenaarioita. Kommunikaatio interventiosuunnitteluryhmän ja asiakkaan edustajan välillä oli hyvää ja selkeää ja intervention tavoitteet olivat selkeät. Asiakkaan esittämät tarkentavat kysymykset projektin eri vaiheissa osoittivat meille käytännön tasolla sen, miten intervention toteuttamiskelpoisuutta ja mahdollista vaikuttavuutta on syytä arvioida jo suunnitteluvaiheessa. 

Interventiolle on luonnollisesti helpompaa saada perustellusti rahoitusta, jos samankaltaisista interventioista on saatu aiemmin myönteisiä tutkimustuloksia. Mikäli aiempaa samankaltaista interventiota tukevaa tutkimusnäyttöä ei ole, on syytä harkita intervention pilotointia aluksi esimerkiksi pienemmällä ryhmällä. Tällöin on mahdollista tarkastella pilotoitavaa interventiota prosessinäkökulmasta ja tehdä havaintoja siitä, mikä toimii, mikä ei ja mitä tulisi muuttaa. Prosessinäkökulman ymmärtäminen onkin interventiosuunnittelussa tärkeää. Intervention eri vaiheiden tarkka dokumentointi, läpinäkyvyys ja toimenpiteiden mitattavuus ovatkin edellytyksiä sille, että interventiota voidaan ylipäänsä arvioida objektiivisesti. 

Interventiosuunnittelussa ja intervention toteutuksessa tarvitaan myös realistisuutta ja maltillisuutta. Asetetut tavoitteet tulee olla realistisesti saavutettavissa ja intervention toteuttajan näkökulmasta on hyödyllistä ymmärtää se, että yksilön sisäinen motivaatio ja muutos vaatii aina oman aikansa. Pienetkin myönteiset muutosaskeleet ovat aina hyödyllisiä. Interventiosuunnittelijan kannattaa olla myös itselleen armollinen. Turhautuminen voi olla usein läsnä interventioprosessin eri vaiheissa, mutta onnistumiset palkitsevat.

Sampsa

 ******************************************************************************************
Kurssin loppuseminaarissa kokoonnuimme yhteen esittelemään aikaansaannoksiamme paitsi Nellille, myös yhteistyötahoillemme. Oli mielenkiintoista kuulla kahden muun ryhmän lopulliset esitykset sekä yhteistyötahojen kommentit tehdyn työn soveltamisesta käytäntöön.

COM-B-malli sekä itsemääräämisteoria olivat vahvasti edustettuina kaikissa ryhmätöissä ja ihmisen perustarpeiden päälle rakentuvista interventioskenaarioista opittiin varmasti myös muiden ryhmätyöskentelyä seuratessa – näin ainakin allekirjoittaneen osalta!

Oli palkitsevaa kuulla pitkän puurtamisen jälkeen, että yhteistyökumppanit näkivät tehdyn työn heitä käytännön työssä hyödyttävänä ja arvokkaana. Jyväskylässä oli jo ehdittykin kokeilla Ellan ja Aneten rekrytointi-intervention keinoja. Omalta osaltani pääsin soveltamaan interventiokurssin oppeja jo tänä keväänä Demola-hankkeessa, jossa pyritään lisäämään arkipyöräilyä sekä sen ohella tehtäviä pieniä kuljetustehtäviä. Oma haasteensa on ollut interventionistisen tulokulman esitteleminen aivan toisilta aloilta tuleville tiimin jäsenille sekä projektikumppanillemme, mutta koen näiden kahden interventiokurssin antaneen siihenkin varsin hyvät eväät.

Mukavaa loppukevättä kaikille blogia seuranneille!

Nina

 ******************************************************************************************

Interventiokurssi on ohi. Jälkeenpäin katsottuna viime syksy näyttäytyy jo kokonaisuutena ja kokemuksena, johon tulen muistelemaan varmasti vielä monessa kohtaa tulevaa sosiaalitieteilijän uraani. Tämä blogiteksti on projektin viimeinen, ja tiivistän siinä ne kokemukset ja oivallukset, jotka minulle jäivät tärkeimpänä mieleen.

 Kaikkien meidän kolmen ryhmän projekteissa tarkoituksena oli oppia intervention suunnittelusta ongelmalähtöisesti. Se, että meillä oli yhteistyökumppanit yliopiston ulkopuolelta oli innostavaa, mutta myös haastavaa. Tuntui siltä, kuin opettelisi uimaan, mikä on kivaa, mutta harjoittelisi ensimmäisen kerran uimista avannossa. Kylmää kyytiä, ainakin kaltaiselleni perfektionistille, joka harjoitustyössään pyrkii heti muuttamaan maailman.

 Maailman muuttamisen sijaan eniten kurssin aikana muuttui oma ajattelu ja suhde sosiaalipsykologiaan. Kurssin aikana törmäsin teorioihin, jotka eivät kaikki perustuneet samanlaiseen käsitykseen ihmisten toiminnasta kuin itse olen tottunut ajattelemaan. Teoriaan pohjaava interventioiden tekeminen vaatii jonkinlaista ankkuroitumista tiettyihin lähtökohtiin siitä, miten käyttäytyminen voi ylipäätään muuttua. Näitä kysymyksiä ovat mm. se, mikä on intervention kohteen oma vastuu käyttäytymisestään, mitä motivaatio on, ja kuinka suuren rooli annetaan kulttuurille ja yhteiskunnalle toiminnan ohjaamisessa.

”Interventioiden tekeminen vaatii jonkinlaista ankkuroitumista tiettyihin lähtökohtiin siitä, miten käyttäytyminen voi ylipäätään muuttua.”

 Näitä kysymyksiä pohdin koko kurssin ajan. Opettajamme ja ohjaajamme Nelli Hankonen sai minut haastamaan oman koppini, ja tämä koppi kävikin kovin ahtaaksi, kun piti tehdä konkreettista intervention suunnittelutyötä oikeaan elämään. Kurssi herätti toivottua keskustelua myös kurssin työtehtävien ulkopuolella. Sosiaalipsykolgian opiskelijakollegani elivät kurssin etenemisessä mukana ja aiheesta väännettiin ja opittiin niin kahvihuoneissa kuin opiskelijoiden lukupiireissä.

 Viimeisenä kuitenkin pohdin sitä, mikä ylipäätään on hyvä interventiosuunnitelma. Kurssin tavoitteiksi kirjoitin ensimmäisen luennon muistiinpanoihin seuraavat asiat: kokonaiskäsityksen saaminen intervention suunnittelun menetelmistä ja vaiheista, menetelmien soveltaminen käytäntöön, tutkimuspohjan integroiminen interventioon ja hankesuunnitelman kirjoittamistaito. Tavoitteena oli tehdä laadukas akateeminen interventiosuunnitelma. Mutta mitä tarkoittaa laadukas interventiosuunnitelma? Sitä, että se on akateemisen kielen sääntöjen mukainen? Että se vain täyttää tavoitteensa? Tieteellisiin tutkimuksiin pohjaaminen on ainakin hyvä intervention uskottavuuden rakentamisessa, mutta riittääkö sekään yksin? Oman kurssityön tekemisen aikana tuntui siltä, että hyvää interventiosuunnitelmaa ei voi tehdä, kun maailma on siihen liian monimutkainen. Liian kylmä avanto. Mutta on niitä hyviä interventiosuunnitelmia. Ne pohjaavat muualla tehtyihin havaintoihin ja kokemuksiin niin, että ne tehdään yhteistyössä ja ne rakennetaan selkeän teoreettisen lähtökohdan avulla. Mutta mikä tärkeintä: ne eivät pyri muuttamaan koko maailmaa, koko ongelmaa heti paikalla, vaan sekin riittää, että ongelmat vähenevät ja maailma paranee edes vähän.

 Sitä paitsi, avantouintiinkin tottuu aika nopeasti, on kuulemma terveellistäkin.

Katriina