MITEN MENEE: Opiskelijoiden huomioita kurssin keskivaiheilta

16.12.2015

Tapasimme maanantaina Tampereen yliopiston ylivoimasesti viihtyisimmässä ryhmätyötilassa Oasiksessa. Tehtävänämme oli muotoilla interventioskenaariot, jotka sisältävät halutun käyttäytymismuutostavoitteet ja niiden saavuttamiseen liittyvät käyttäytymismuutostekniikat. Yksi haluttu muutos oli liikuntakerhoon osallistuminen ja sen käyttäytymismuutostekniikoiksi muodostuivat muun muassa kokeilukerran järjestäminen, ohjaajan antama sosiaalinen tuki ja kannustus. Käytimme BCT Taxomony:a tekniikoiden kartoittamiseen ja tekniikoiden tarkempia selityksiä oli aluksi vaikeaa löytää. Onneksi oivalsimme puhelinsovellusten ihmeellisen maailman, ja löysimme sovelluksen nimeltä BCT Taxonomy. Sovelluksessa on avattu kaikki käyttäytymismuutostekniikat ja niille on annettu esimerkkejä. Sovellus oli erityisen hyödyllinen, kun yritimme kartoittaa, mitkä käyttäytymiseen vaikuttavat tekniikat olisivat hedelmällisintä ottaa huomioon käyttäytymismuutoksiin pyrkivissä skenaarioissamme. Olikin kiinnostavaa tarkastella BCT-luokittelua oikean tapauksen valossa, eikä vain pohtia niitä hypoteettisen tehtävän kautta.

”Olikin kiinnostavaa tarkastella käyttäytymismuutostekniikka eli BCT-luokittelua oikean tapauksen valossa, eikä vain pohtia niitä hypoteettisen tehtävän kautta.”

Keskiviikkona tuli aika esitellä aikaansaannoksemme hankkeenvetäjille. Tähän asti oli jotenkin tuntunut ettei ajatuksemme voisi konkreettisesti auttaa hankkeenvetäjäämme, mutta saimmekin hyvää palautetta ja 2/3 interventioskenaariostamme aiotaan toteuttaa heti keväällä. He olivat itsekin ajatelleet samoja asioita ja siksi toteutus on niin pian. Toimme kuitenkin lisää sisältöä heidän suunnitelmiinsa, sillä heidän ajattelemansa ulkoinen palkkio sai lisäpotkua ehdotuksestamme liikunnannumeron nostosta. Useissa tutkimuksissa on todettu, että liikunnannumero on yhteydessä minäpystyvyyteen ja liikuntaan asennoitumiseen. Viimeinen interventioskenaariomme on aika rohkea ja tällä hetkellä mahdoton toteuttaa, mutta oli hieno huomata, kuinka keskustelun aikana hankkeenvetäjän mielipide siitä pehmeni, ja hän sanoi että sitä voitaisiin miettiä syksyllä. Saimme huomata, että ehdotuksemme olivat aika haastavia ja viesti oli se, että niiden toteutus vaatisi paljon aikaa ja vaivannäköä. Hankkeenvetäjämme siis toteuttaa omaa interventiotaan parhaimmillaan ja yritämme auttaa häntä sen parantamisessa meidän intervention avulla.

 Anette & Ella

*************************************************************************

9.12.15

Interventiosuunnittelu parini Katriinan kanssa on edennyt polveilevasti, mutta viimeistään tapaaminen hanke-edustajan kanssa viime kurssikerralla selkeytti työskentelyämme. Aiemminkin näyttäytyi selvänä, että suunnittelisimme esitutkimuksen kohderyhmän eli pohjoiskarjalalaisten ammattioppilaitoksen opiskelijoiden viitekehysten kartoittamiseksi tupakkatuotteiden käyttämisen suhteen. Hanke-edustaja Ellinooran neuvoja noudattaen ja kurssitehtävää toteuttaaksemme päätimme kuitenkin täydentää esitutkimussuunnitelmaamme aiempaan tutkimukseen sekä teoreettisiin lähtökohtiimme perustuvilla interventioskenaarioilla sekä suunnitelmalla niiden kanssa yhteensopivista prosessievaluaation keinoista. Oletuksenamme on kuitenkin, että itse interventiotoimenpiteet valitaan vasta kattavan esitutkimuksen perusteella ja vaikuttavuusarviointi suoritetaan valittujen toimenpiteiden ja hankeresurssien ehdoilla.

Vaikka tavoittelemamme kokonaisvaltaisempi sosiaalisten normien muutos on rajatumpaa ja yksilökeskeisempää käyttäytymismuutosta tavoittelevia interventioita epätyypillisempi ja vaikeammin mallinnettavissa, niin koemme tulokulmamme hyvin perustelluksi kohderyhmän kannalta. Tervettä menoa työelämään! –hankkeen tavoitteena on pidemmällä tähtäimellä kaventaa ammattiin opiskelevien nuorten terveyseroja lukiota käyviin ikätovereihinsa nähden ja on selvää, etteivät suuret sosioekonomiset erot ole palautettavissa yksilötasolle vaan muutos edellyttää ammattioppilaitosten sosiaalisen toimintaympäristön muutosta. Vaikka ammattioppilaitosten elintapainterventioista on jo merkittävästi aiempaa tutkimusta, esimerkiksi nuorten tupakoinnin asiantuntija Hanna Ollila Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on nostanut esille, että nuorille suunnatut tupakoinnin lopettamisen tukipalvelut ja muut interventiotoimenpiteet voidaan kokea holhoavina ja nuorten maailmaa ymmärtämättöminä. Tämä näkökulma on keskeinen syy, miksi esitutkimussuunnitelmamme rakentuu nuorten korkean tason osallistamiselle ja ennakkoluulottomalle kiinnostukselle nuorten omaa viitekehystä kohtaan. Vankkana lähtökohtana esitutkimusta suunnitellessamme on kuitenkin toiminut sosiologi Antti Maunun sanoma ammattiin opiskelevien nuorten kulttuurisesta aliarvostuksesta ja sosiaalisesta pääomasta eräänlaisena vastalääkkeenä sosioekonomisten erojen kaventamisessa.

”nuorille suunnatut tupakoinnin lopettamisen tukipalvelut ja muut interventiotoimenpiteet voidaan kokea holhoavina ja nuorten maailmaa ymmärtämättöminä.”

Miten sosiaalista pääomaa tai sosiaalisia normeja sitten sovitetaan itse interventiotutkimukseen? Erään tuoreen esimerkin tarjoaa Andersen et al:n (2015) tutkimusartikkeli, jossa kuvataan Tanskassa toteutettua Shaping the social-interventiota ammattioppilaisten opiskelijoiden hyvinvoinnin lisäämiseksi sekä tupakoinnin ja opintojen keskeyttämisen vähentämiseksi. Tutkimus on toteutettu kontrolloituna koeasetelmana, jossa interventio-oppilaitosten opiskelijoiden hyvinvointia ja tupakointia mitataan osittain itsearviointiin perustuvalla strukturoidulla kyselylomakkeella ja opintojen keskeyttämistä seurataan kansallisesta rekisteriaineistosta. Vaikka tulosten analysointi on vielä kesken, artikkeli osoittaa miten kokonaisvaltaisempikin sosiaalinen muutos sopii interventiotutkimuksen kenttään. Olennaista interventiossa kuin interventiossa lienee kuitenkin suunnitella mahdollisimman tarkasti mihin pyritään vaikuttamaan, millä keinoin, mihin teoriasta johdettuihin oletuksiin pohjautuen ja miten todennettavalla tavalla. Kurssimateriaalit tarjoavat nähdäkseni varsin hyvin peruspaketin erilaisia analyyttisiä työkaluja interventioprosessin hahmottamiseen, interventiofunktioiden suunnittelemiseen teorialähtöisesti sekä niiden vaikuttavuuden arvioimiseen.

Nina

Viittaukset:

Maunu, Antti (2014). Kuinka terveyttä tehdään? Sosioekonomiset terveyserot ja ammatilliset oppilaitokset niiden kaventajina. EHYT Katsauksia 1/2014.

Mustonen, H. ja Ollila, H.(toim.) (2009) Tupakatta työelämään: savuttomuusopas ammatilliseen koulutukseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja.

Susan Andersen, Janne Schurmann Tolstrup, Morten Hulvej Rod, Annette Kjær Ersbøll, Betina Bang Sørensen, Teresa Holmberg, Christoffer Johansen, Christiane Stock, Bjarne Laursen, Line Zinckernagel, Anne Louise Øllgaard and Liselotte Ingholt. (2015).

Shaping the Social: design of a settingsbased intervention study to improve wellbeing and reduce smoking and dropout in Danish vocational schools. BMC Public Health (2015) 15:568.

*********************************************************************************************

26.11.2015
Pikkujoulukausi parhaimmillaan! Alkoholinkäyttön tilannesidonnaisuus ja sosiaalinen konteksti

Näin firmojen, harrastus- tai kaveriporukoiden pikkujouluaikaan on oivallinen ajankohta miettiä itse kunkin omaa suhtautumistaan alkoholiin ja sitä, millaisiin tilanteisiin alkoholi arjessa tai juhlassa liittyy mukaan kuvioihin. Alkoholin käyttöön liittyy suurta paradoksaalisuutta ja dikotomisuutta. Interventiosuunnittelussa tämän aiheen äärellä joutuu helposti pohtimaan varsin isoja kysymyksiä, jotka tuntuvat lähes ikuisuusongelmilta. Alkoholi on useissa yhteiskunnissa hyväksytty päihde, jonka käyttö kuitenkin aiheuttaa pitkällä aikavälillä suuria terveydellisiä haittoja,  inhimillisiä kärsimyksiä ja kansantaloudellisia menetyksiä. Alkoholin suurkulutukseen liittyvät terveydelliset riskit ja liitännäiset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat kiistattomia. Miksi tutkittu tieto alkoholinkäytön riskeistä ei kuitenkaan välttämättä päde ihmisten rationaalisessa päätöksenteossa?

Olen itse hyvin vaikuttunut Ehyt ry:n tutkija Antti Maunun lähestymistavasta alkoholinkäyttöön liittyvään tutkimukseen. Maunu on tutkinut päihteiden käyttöä ja hänen tutkimuksessaan näkökulmana ei ole niinkään alkoholin haitalliset terveysvaikutukset tai alkoholin määrällinen tutkimus, vaan alkoholin käyttöön liittyvät inhimilliseen elämään kuuluvat sosiaaliset emootiot ja pohdinta siitä, miten sosiaaliset emootiot voivat vaikuttaa päihderiippuvuuden syntymiseen. Usein alkoholiongelmaan liittyvä näkökulma on alkoholismi sairautena, joka uhkaa sekä ongelmakäyttäjän että hänen läheistensä terveyttä ja hyvinvointia. Maunun tutkimuksen näkökulma onkin sosiaalipsykologisesti hyvin mielenkiintoinen. Tutkimuksessa nousee esiin hyvin se tietty tilannesidonnaisuus ja sosiaalinen konteksti, mitä alkoholinkäyttöön voi liittyä. Yksilölle mahdollisesti kehittyvä alkoholiriippuvuus merkitsisi paitsi päihdyttävästä aineesta luopumista, myös niistä myönteisesti koetuista sosiaalisista tilanteista luopumista. Maunun näkökulma ei ole siten vain perinteinen lähestymistapa aine, riippuvuus ja terveysongelmat, vaan hän kytkee tarkasteluunsa oleellisesti sosiaalisen kontekstin.

Yksi näkökulma alussa esittämääni kysymykseen voi olla se, että tutkija Antti Maunun mukaan päihteiden käyttöön ei ryhdytä järkisyillä, vaan päihteiden käyttö vetoaa ihmisen emotionaaliseen puoleen. Yleisesti ottaen päihtymys koetaan hauskaksi, vaikka päihtymystilan sosiaaliset seuraukset ja terveydelliset vaikutukset yksilölle eivät sitä olisikaan. On hyvin mielenkiintoista se, millainen päihtyminen määritellään sosiaalisesti hyväksi päihtymiskokemukseksi ja millainen päihtyminen taasen osoittautuu tyhjäksi rituaaliksi, joka tuottaa vain kemiallista turtumusta eikä liitä päihteiden käyttäjää myönteisellä tavalla sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tällöin päihteiden käyttö on Maunun mukaan vain negatiivisten tunteiden hallintaan, tunteiden itsesäätelyyn liittyvä työkalu.

Alkoholin aiheuttama fyysinen riippuvuus liittyy päihteiden koukuttavuuteen fysiologisin mekanismein. Psyykkinen riippuvuus tarkoittaa puolestaan riippuvuutta aineesta saatavaan mielihyvään ja kokemukseen. Maunun mukaan varsinkin nuorilla sosiaalinen konteksti korostuu ja mielikuvat päihteiden käytön mukanaan tuomista myönteisistä kokemuksista houkuttaa. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus kehittyy vasta myönteisiä mielikuvahoukutuksia myöhemmin. Sosiaalinen riippuvuus kohdistuu niihin sosiaalisiin tilanteisiin ja seuraan, jossa myönteiset päihteen tuottamat tunteet on koettu. Maunu huomauttaakin osuvasti, että päihteiden käytöstä luopuminen merkitsisi myös näistä sinänsä myönteisistä sosiaalisista tunteista luopumista.

Ehkä alkoholinkäyttöön liittyvän tilannesidonnaisuuden ja sosiaalisen kontekstin tiedostaminen voisi havahduttaa niitä henkilöitä, joilla alkoholinkäyttöä ei voida vielä määritellä suurkulutukseksi, mutta joilla alkoholinkäyttö lähentelee riskitasoja. Alkoholiriippuvuuden hoidoissa ja esimerkiksi kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa harjoitellaan tunnistamaan riskitilanteita ja niiden hallintaa, mutta tällöin kyse on jo pitkälle edenneestä riippuvuudesta, joka vaatii usein eri hoitomuotojen yhdistelmää. Haasteena onkin siten ennaltaehkäisevä työ ja tiedon saavutettavuus.
 
Ehyt ry:n tutkija Antti Maunun väitöskirja ”Yöllä yhdessä. Yökerhot, biletys ja suomalainen sosiaalisuus.” löytyy myös sähköisessä muodossa verkosta osoitteessa:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/135778/yollayhd.pdf?sequence=1

Sampsa