MITEN MENEE: Opiskelijoiden huomioita alkutaipaleelta

*****************************************************************************************

Keskiviikko 18.11.15

Tämänpäiväisellä tapaamisella kävimme läpi sekä ensimmäistä että toista väliraporttia ryhmien kesken. Näissä väliraporteissa mahdollisesti toteutettavien interventioiden suunta ja ääriviivat alkoivat hahmottua yhä selkeämmin. Työn esitteleminen ja kommenttien kuuleminen selvitti hieman sitä, mitä suunnitelmassa kannattaa vielä hioa ja mihin kohtiin erityisesti keskittyä.

Oli kiinnostavaa kuulla muiden ryhmien suunnitelmista ja pohdinnoista. Viimeistään tässä vaiheessa alkaa konkretisoitua ajatus siitä, että suunnittelemillamme interventioilla voi oikeasti olla suuriakin vaikutuksia kohderyhmien käyttäytymiseen. Niiden avulla voidaan hahmottaa terveydelle haitallisen käyttäytymisen, kuten juomisen takana olevia syitä ja sen kautta luoda toimivia ratkaisuja ja konkreettisia keinoja käyttäytymisen muutosta varten. Tämän takia onkin tärkeää, että käyttäytymisen takana piilevät uskomukset, asenteet ja normit saataisiin selville esitutkimusvaiheessa, jotta intervention suunnittelua on mielekästä jatkaa. Pohdimme myös sitä, millä tavalla kerätä informaatiota kohderyhmäläisiltä. Esimerkiksi kyselyiden laatiminen ja niiden avulla tiettyjen syiden kartoittaminen voi olla hyvinkin antoisaa intervention jatkoa suunnitellessa.

Krista ja Ella

*****************************************************************************************

 4.11.2015
Aloitimme tapaamisen keskustelemalla jokaisen ryhmän interventiosta ja sen etenemisestä. Kaikilla oli halutun käyttäytymismuutoksen muotoilu ja siihen vaadittavien interventiofunktioiden rajaaminen vielä kesken. Jokainen ryhmä kertoi vuorollaan interventionsa kohdekäyttäytymisestä, siihen liittyvistä oletuksista sekä aikaisemmista tutkimuksista. Nellin ja muiden ryhmien kommentit aukaisivat uusia näkökulmia ja huomioita, joita emme olleet omassa ryhmässämme ajatelleet. Jos jotain olimme tähän mennessä oppineet taustakirjallisuudesta, niin sen, että käyttäytymiseen on mahdotonta vaikuttaa varmalla, systemaattisella tavalla.
Tapaaminen jatkui miniluennolla, jonka aiheena oli käyttäytymismuutoksen suunnittelu. Monet taustaoletuksistamme pohjautuivat käytännön kokemuksiimme ja saimme huomata, että interventioiden tekeminen on monimutkaisempaa kuin mitä olimme aluksi kuvittelleet. Tavoitteiden asettaminen ei ole yksinkertaista. On rajattava tarkasti se, mihin haluaa vaikuttaa silä ihmisten käyttäytymistä ei voi muuttaa kerralla kokonaan. Interventiolla pyritään usein vaikuttamaan joukkoon ihmisiä, johon mahtuu kaikenlaista kulkijaa. Miten kohdentaa interventio niin, että se vaikuttaisi useimmalle heistä? Interventiomalleja on useita ja samalla mallilla saattaa olla useita eri käyttötapoja. Hyvänä ohjenuorana interventiomallien maailmassa toimii kurssilla käytetty Behaviour Change Tehcnique Taxomony, jotka luokittelevat käyttäytymismuutostekniikat selkeisiin kategorioihin. Sen lisäksi olemme käyttäneet Behaviour Change Wheel -mallia, jota käsittelimme tarkasti tälläkin kertaa.
BCW-malli sisältää 19 kehystä, joiden avulla voidaan luokitella interventiota. Malli on ympyrän muotoinen ja siinä on 3 kehää. Sisimmäinen kehä sisältää käyttäytymiseen vaikuttavat komponentit (motivaatio, pystyvyys, mahdollisuus), keskimmäinen kehä niihin liittyvät interventiofunktiot ja ulommainen kehä niihin liittyvät toimintatavat. Malliin käytön avuksi on olemassa taulukoita, joiden avulla siitä voidaan ottaa kaikki irti. Tapaamisen viimeinen tehtävä olikin selvittää BCW-mallin ja -taulukon avulla ongelmakäyttäytyminen, niihin vaikuttavat asiat ja niiden mahdolliset vaikutuskeinot. Olimme saapuneet pisteeseen, josta alkaisi oikeasti konkreettisten käyttäytymistavoitteiden ja interventiofunktioiden valitseminen.
Innostunein mielin
Ella T. ja Katriina

*****************************************************************************************

Keskiviikko 28.10.2015

Tervehdys Hyvinvointiin vaikuttaminen: Interventiot -kurssilta!

Tänä keskiviikkona asiat lähtivät sitten todella rullaamaan eteenpäin, kun hyvinvointia edistämään pyrkivien hankkeiden vetäjät esittelivät meille kurssilaisille omien projektiensa lähtökohdat! Meillä on yhteistyökumppaneina siis kolme keskenään hyvinkin erilaista hanketta, ja edustettuina ovat niin yksityinen, järjestö- kuin tutkimussektorikin. Suunnitteilla olevat interventiot tulevat kohdistumaan todennäköisesti esimerkiksi nuorten liikunnan lisäämiseen, terveellisempiin elämäntapoihin tulevaa työkykyä silmällä pitäen sekä yrityksen työntekijöiden alkoholinkäytön vähentämiseen.

Voimme varmasti todeta koko ryhmän puolesta, että olemme todella innoissamme näihin hankkeisiin osallistumisesta! Yliopisto-opiskelu on usein varsin teoreettista, mutta tällä kurssilla pääsemme konkreettisesti soveltamaan lukemaamme. Se tuo opintoihin aivan uudenlaista mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä: tämä on tilaisuutemme oikeasti vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin oppimamme avulla! Se on myös hiukkasen pelottavaa… Mutta enimmäkseen siis hyvällä tavalla!

Haastetta näiden hankkeiden parissa ainakin tulee riittämään, ja aivan ensimmäinen haaste lienee itsehillintä. Meidän täytyy muistaa, mitä olemme tieteellisten interventioiden suunnittelemisesta oppineet eikä lähteä rönsyilemään sinne tänne väärässä järjestyksessä. On houkuttelevaa pohtia jo lopputulosta, mutta kun pitäisi aloittaa alusta ja niinkin ”yksinkertaisista” asioista kuin vaikkapa kohdekäyttäytymisen määrittely… Ja entäpäs sitten ne kohteet ja käyttäytymiset? Kohderyhminä pahimman teini-iän kourissa painiskelevia nuoria ja keski-ikäisiä työmiehiä… Tavoitteena saada liikkumattomat liikkumaan ja viihdejuomarit viinattomalle… Ei mitään aivan helpon kuuloisia tehtäviä, edes paperilla!

Tämän kurssin edellisessä osiossahan me kurssilaiset laadimme minitutkimussuunnitelmat kuvitteellisista interventioista. Mielikuvituksen käyttö oli siis sallittua siinä mielessä, että suunniteltuja interventioita ei ollut tarkoitustaan toteuttaa reaalimaailmassa. Kun nyt mietimme taaksepäin, tuntuu että (syystä tai toisesta) kaikki pienryhmät suunnittelivat intervention, jonka kohderyhmän käyttäytyminen saattaisi hyvinkin olla altis muutokselle. Pyrkimyksinä kun näissä suunnitelmissa oli muun muassa lisätä yliopisto-opiskelijoiden kasvissyöntiä ja saada päiväkoti-ikäisiä lapsia liikkumaan enemmän. Onkohan mahdollista, että tiedostamatta sitä itsekkään halusimme suunnitella interventioita, jotka todennäköisesti olisivat menestyksekkäitä..? Todellisessa elämässä asiat ovat kuitenkin toisin, ja se todellisuus meille nyt näyttäytyy näiden kolmen ulkopuolisen toimeksiantajan hankkeiden kautta; enää ei tehdä sitä mikä tuntuu mukavalta tai helpolta tai itsestään selvältä, vaan yritetään löytää paras tapa tehdä se mikä pitää tehdä!

Ainakin oman pienryhmämme osalta käynnistämme projektin sukeltamalla kirjallisuuden syövereihin ja yritämme löytää mahdollisimman paljon taustamateriaalia, olemassa olevaa tutkimus- ja teoriatietoa sekä mahdollisesti vastaavissa olosuhteissa toteutettuja interventioita. Sillä silloin, kun arkiymmärrys ja se kuuluisa mutu-tuntuma väittävät, että jokin on mahdotonta, ei auta kuin luottaa kurssivetäjämme Nellinkin usein siteeraaman sosiaalipsykologian klassikon Kurt Lewinin sanoihin:

”Mikään ei ole niin käytännöllistä kuin hyvä teoria.”

Siispä tsemppiä kaikille hyvien teorioiden metsästykseen. Näytetään itsellemme ja muille, mitä on sosiaalipsykologia parhaimmillaan, käytännöllisimmillään ja hyödyllisimmillään!

Hyvää vointia ja Hyvinvointia kaikille toivottaen,

Ira ja Krista 🙂

*****************************************************************************************

Keskiviikko 22.10.15

”Miten muuttaa käyttäytymistä?” Kyseinen kysymys on varmasti tuonut harmaista hiuksia monen elämään. Kyse voi olla liikunnan lisäämisestä, tupakoinnin lopettamisesta tai terveellisemmän ruokavalion noudattamisesta. Käytännön vinkkejä varmasti löytyy lukuisia, mutta mistä muutos saa alkunsa.

Kurssin ensimmäisellä kokoontumiskerralla käsittelimme sitä, mitä halutun terveyttä edistävän käyttäytymisen muutoksen toimenpiteen eli intervention suunnitteluvaiheessa tulisi ottaa huomioon. Yleinen virhe on lähteä suoraan ilman taustaselvitystä listaamaan mahdollisia käyttäytymisen muutostekniikoita. Aluksi on tärkeää ottaa selvää ilmiöstä, kohderyhmästä ja aiemmasta tutkimuksesta, jotta valitut muutostekniikat ovat perusteltuja. Liikkeelle voi lähteä esimerkiksi miettimällä mikä/mitkä seuraavista ovat käyttäytymisen muutoksen esteenä: motivaation puute, kykyjen puute vai mahdollisuuksien puute. Käyttäytymisen voi myös pilkkoa konkreettisempiin osiin, jolloin voidaan valita tärkeimmät tekijät muutoksen kohteeksi. Esimerkiksi on eri asia muuttaa alkoholinkäyttöä, jos kyse on tissuttelusta arki-iltoina tai lauantai-iltana kavereiden kanssa.

Ella ja Anette

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *