Digitalisaatiota oivaltamassa

”Digitalisaatio on sekä toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia että palveluiden sähköistämistä. Kyse on isosta oivalluksesta, miten omaa toimintaa voidaan muuttaa jopa radikaalisti toisenlaiseksi tietotekniikan avulla.”  VM, 2015

Kesäkuun digimentoritapaamisessa pohdittiin, mitä digitalisaatio tarkoittaa opetuksessa. Kun digitalisaatiosta puhutaan opetuksen kohdalla, voi tulla mieleen, että onko verkko-opetuksen tilalle vain keksitty uusi muotisana. Toki käsitteet limittyvät vahvasti, mutta kuten yllä kuvatussa valtiovarainministeriön digitalisaation määritelmässäkin todetaan, kyse on isommasta muutoksesta. Digitalisaation käsite on osuvampi silloin, kun sähköisten ympäristöjen, palvelujen ja työvälineiden hyödyntämisen ymmärretään tapahtuvan samaan aikaa eri osa-alueilla, niin opetuksessa kuin koko työskentely- ja opiskeluympäristössämme sekä ympäröivässä yhteiskunnassa. Vaikka näkökulma on laajempi, ei se kuitenkaan ole hallitsematon: Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan omien toimintatapojen uudelleen tarkastelusta, kyseenalaistamistakin ja käytössämme olevien digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämistä järkevällä tavalla.

Digitalisaatio on helppo ymmärtää palvelujen sähköistämisenä. On vaikea keksiä lisäarvoa sille, että kansalaisten pitäisi itse täyttää veroilmoituksensa paperisena, kun tarvittavat tiedot voidaan koota eri tietojärjestelmistä. Opetustilanteiden kohdalla asia on monitahoisempi ja tavoitetila on harvemmin täysi digitalisointi. Opetuksessa lähitilanteilla on arvonsa. Kuitenkin myös opetuksen kohdalla yllä kuvattu digitalisaation määritelmä pätee. Siinäkin on pohdittava tarkemmin mikä nykyisissä käytännöissä on säilyttämisen arvoista, ja minkä asian digitalisointi voisi olla järkevää. Esimerkkinä voi mainita sähköisen tenttipalvelun, jonka myötä poistui useita aiempaan tenttikäytäntöön liittyviä työvaiheita. Prosessin sähköistämisellä lisättiin muun muassa suoritusmahdollisuuksia, tuettiin opintojen etenemistä sekä käsialaongelmien poistumisen myötä myös arviointi nopeutui. Digitalisointi oli järkevää, sillä opetuksen laadukkuus ei kärsi siitä, että monivalintatehtävät tarkistaa kone opettajan sijaan. Soveltuvien asioiden digitalisointi voi tuoda lisää aikaa lähiopetukselle. Kyse ei myöskään ole vastakkainasettelusta, vaan parhaimmillaan teknologia tukee ja jalostaa lähitilanteita paremmiksi oppimiselle.

Opetuksen kohdalla digitalisaation tavoitetila ja edut voidaan määritellä koko yliopiston tasolla. Näitä ovat esimerkiksi joustavien opintopolkujen ja luovien oppimisympäristöjen tukeminen.  Mutta kun pohditaan digitalisoinnin käytännön muotoa ja kohdetta opetuksessa, tarvitaan opettajaa, joka osaa määrittää, mitkä juuri kyseisen opintojakson ja oppiaineen kohdalla ovat niitä tavoitteita, joiden kohdalla digitalisoimisen etu on suuri. Pohdintaan tulee osallistaa myös opiskelijat, sillä jos digitaalisten palveluiden kehittämisessä keskiössä on asiakas, niin opetuksessa sen tulee olla oppija. Digimentoriverkosto on perustettu aktivoimaan näitä keskusteluja tiedekuntien yhteisöissä ja opettajien kesken. Digimentoriverkosto ja DigiOhry kokoontuivat yhteen kesäkuun alussa pohtimaan millä tavoin herätellään ja tuetaan tätä keskustelua tiedekunnissa. Asia on ajankohtainen esimerkiksi opetussuunnitelmatyön käynnistyessä. Keskusteluista nousevaa ymmärrystä tarvitaan, jotta myös yliopiston puitteet (tilat, teknologia, työskentelyn ja opiskelun rakenteet) tukevat kehittämistä. Tapaamisessa hahmoteltiinkin asioita, joissa yhteiset suositukset ja ohjeistukset olisivat paikallaan. Esille nostettiin kaikille yhteisiä aiheita, kuten tallenteita ja tekijänoikeuksia koskevat asiat, joissa määrittely- ja selvitystyötä on turha tehdä jokaisessa tiedekunnassa erikseen. Kesän jälkeen Digimentoriryhmä ja DigiOhry jatkavat työtä tukiverkoston ja puitteiden rakentamiseksi, jotka osaltaan tukevat mahdollisuuksia kehittää ja oivaltaa.

Suvi Junes

Be Sociable, Share!