Kokenut toimittaja saa paikan?

Ikä on esteenä työllistymiselle, arveli moni puhelinhaastattelumme yli viisikymppisistä toimittajista. Heitä oli 47 puhelimitse haastattelemistamme toimittajista. Työttöminä haastatteluhetkellä heistä oli 13. Eläkkeelle oli jäänyt 7. Monella tilanne vaihteli, oli keikkatöitä, työsuhde juuri loppumassa. Muutama oli ryhtynyt freelanceriksi. Alla oleva kuvaus on koottu usean haastattelun pohjalta.

Irtisanominen oli hänelle järkytys ja tuntui loukkaavalta. On vaikea päästä yli siitä, että hän sai lähteä. Olihan hän tehnyt työnsä hyvin ja omistautuneesti. Kiireisimpinä vuosina perhe-elämäkin saattoi siitä kärsiä.

Töiden loppuminen jätti häneen lommon ja epäluottamuksen tunteen media-alan työnantajia kohtaan. Laakereilleen hän ei kuitenkaan ole jäänyt lepäämään. Hän on opiskellut mahdollisesti luovaa kirjoittamista, sosiaalista mediaa tai valokuvausta. Ehkä löydät hänet yrittäjyyttä opiskelemasta tai jatkamasta vanhan, alkuperäisen tutkintonsa opintoja.

Tai ehkä hän pyysikin pomoltaan pääsyä irtisanomisjonon kärkeen. Mieluummin hän saisi väistyä kuin nuoremmat kollegat. Ei hän töitäkään niin kovin kaipaa. Päivät täyttyvät tekemisestä, hän on järjestötoiminnan aktiivi ja käyttää kirjoitustaitojaan seuran tiedotustehtävissä.

Hän tekee kuitenkin edelleen surutyötä toimittajan ammatin loppumisen vuoksi ja kokee, ettei työnantaja osannut arvostaa hänen laajaa kokemustaan ja taitojaan. Halusiko työnantaja nuorentaa porukan irtisanomalla vanhimmasta päästä?

Työttömäksi jouduttuaan hän ei ole heittäytynyt avuttomaksi, vaan on aktiivisesti etsinyt työmahdollisuuksia. Onhan hänellä monipuolinen kokemus journalistisen alan töistä. Hän ei kuitenkaan ole saanut minkäänlaisia vastauksia lähettämiinsä työhakemuksiin, haastatteluihin pääsystä puhumattakaan. Työikää olisi kuitenkin jäljellä.

Enää ei kuitenkaan jaksaisi muuttaa työn perässä – aiemmin hän on vaihtanut kaupunkia jo useasti. On helpompi yrittää löytää töitä kotikaupungista, vaikka sitten joltakin muulta kuin journalistiselta alalta. 

Jonkinlaista fyysistä kremppaakin ehkä jo on ja hän arvelee työkykyisyytensä epäilyttävän työnantajia. Vapaaehtoisjärjestössä toimiminen tuntuu mielekkäältä ja hänellä on paljon annettavaa.

Toimettomuus jos mikä tuntuu tuhoisalta. Olisi kyllä edelleen mukava täyttää päivät jutunteolla. Masentavaa, ettei hän tämän ikäisenä enää kelpaa minnekään.

Ehkä ainoa keino työllistyä vielä journalismin parissa olisi tehdä freelancerina juttuja. Olisikohan mahdollista perustaa kokeneiden toimittajien työosuuskunta?

Hän saattaakin tehdä satunnaisia juttuja freenä. Näin hän saa edelleen nauttia journalistisen työn parhaista paloista vailla vakityön pakkoa – hän on nimittäin alkanut nyttemmin nähdä työelämän aivan toisenlaiseksi kuin ennen. On hän kuullut sellaisistakin ikätovereista, jotka tekevät polkuhinnalla töitä ja sinnittelevät vailla kelvollista toimeentuloa. Osa hänen uransa parhaista jutuista on syntynyt vasta irtisanomisen jälkeen. Mutta jutuista maksetaan todella vähän ja tuntuu, että niin palkkiotaso kuin juttujen kysyntä on viime aikoina entisestään laskenut. Hän saakin varsinaisen toimeentulonsa muualta. Sijaisuudet, työttömyyskorvaus, eläke ovat hänen taloudessaan juttujen kirjoittamista tärkeämpiä tulonlähteitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *