Journalistikoulutuksen viisastenkiveä metsästämässä

Olin viime viikolla Turussa keskustelemassa journalistisen työn muutoksista ja alan koulutuksen kehittämistarpeista (Media-ala. Nyt!). Tilaisuuden järjestäneet Turun ammattikorkeakoulun media-alan opiskelijat olisivat mielellään kuulleet minun kertovan tutkimuksestamme; kiinnostaahan alaa vasta opiskeleviakin se, mistä ihmeestä toimittajien uudet työt löytyvät. Valitettavasti olemme tutkimuksessamme vasta aineistonkeruuvaiheessa, minkä takia pystyin vastaamaan esitettyihin kysymyksiin siltä (mutu)pohjalta, joka itselläni on nykytilanteesta ja tulevaisuuden skenaarioista yliopistonlehtorina. Pohja rakentuu omista, journalismin muutosta käsittelevistä tutkimuksistani ja osallistumisestani journalistikoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen täällä Tampereen yliopistossa.

Saattoi olla, että minä ja keskusteluun kanssani osallistuneet Aamulehden päätoimittaja Jussi Tuulensuu ja Ylen toimittaja Sarita Blomqvist tuotimme kuulijoille pettymyksen siinä mielessä, ettemme osanneet tai halunneet ohjata kuulijoitamme yhden totuuden perään (esim. kaikki joukolla koodausta opettelemaan). Sen sijaan keskustelussa vilahtelivat epämääräiset avaukset oman erityisasiantuntijuuden rakentamisesta ja monipuolisen osaamisen välttämättömyydestä. Tosiaan työmarkkinoilla pärjätäkseen pitää samanaikaisesti olla niin kuin moneen tehtävään sujuvasti taipuva kameleontti kuin jonkin erityisalueen mestaritietäjä ja -taitaja.

Keskustelussa sivuttiin myös journalistiikan opettajia ja opiskelijoita kuumottavaa kysymystä: Miksi journalistikoulutuksen aloituspaikkoja ei vähennetä, vaikka alalta on viime vuosina hävinnyt satoja työpaikkoja ja journalistikouluista valmistuneille näyttäisi olevan tarjolla vain teeteeteetä ja teeämiitä (siis pätkätöitä ja yrittäjyyttä)? Oma lähtökohtani – korostan näkemykseni henkilökohtaisuutta – on se, että alempiin korkeakoulututkintoihin (medianomi, kandidaatti) johtavia aloituspaikkoja pitäisi vähentää ja niiden sijaan pitäisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuutta suorittaa ylempiä korkeakoulututkintoja ja räätälöidä erillisiä journalistiikan opintokokonaisuuksia sekä jo työelämässä oleville journalisteille täydennyskoulutuksena että muiden alojen opiskelijoille sivuaineena (ks. myös Vanjoen raportti.)

Vaikka tarve koulutuksen rakenteiden uudistukseen on akuutti, vieläkin tärkeämpää journalistikouluttajille on haastaa itsensä ja opiskelijansa päivittäin rohkeasti ja uteliaasti ”kävelemään” edellä. Korkeakouluissa on kyettävä tuottamaan uutta tietoa, ja tämän vaatimuksen tulisi kirittää niin yliopistoja kuin ammattikorkeakouluja kehittämään uudenlaisia tapoja journalismin tuottamiseen ja välittämiseen. Innovaatiot pitää siis tunkea osaksi koulutusta eikä kenenkään perseeseen.

Kari Koljonen, yliopistonlehtori

PS. Kiitos keskustelun juontaneille Carolus Manniselle ja Antti Hartikaiselle. Hyvin veditte!